Isien oikeudet

0

Vanhastaan äideillä on ollut oikeus olla kertomatta syntyvän lapsen isää, lainsäädäntö on suojellut naista. Tänä päivänä kuitenkin yhä enemmän on isiä, jotka haluavat osallistua lapsensa elämään
aktiivisina isinä. Pari tapausta, joihin olen tutustunut, ovat jääneet mietityttämään kuinka epätasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta itse asiassa onkaan isiä kohtaan.

Yhdessä tapauksessa lapsen (todennäköinen) biologinen isä oli asunut avoliitossa lapsen äidin kanssa, käynyt neuvolakäynnit ja ollut lapsen synnytyksessäkin mukana. Noin viikko lapsen syntymän jälkeen äiti olikin päättänyt palata aviomiehensä luokse. Naisen aviomiehestä tuli lapsen isä, vaikka ei sitä todennäköisesti ollutkaan. Lainsäädäntömme mukaan aviomiehestä tulee automaattisesti lapsen isä, jos lapsi syntyy avioliitossa. Isyyttä voidaan alkaa selvittämään ainoastaan äidin, aviomiehen taikka itse lapsen pyynnöstä, kun hän täyttää 15 vuotta. Todennäköisellä biologisella isällä ei ole oikeuksia vaatia isyyden selvittämistä tai geenitestejä, jotta hän voisi todistaa olevansa lapsen isä ja saada siten lapseen tapaamisoikeuden taikka huoltajuuden.

Toinen tapaus koskee adoptiota. Äiti voi nykylainsäädännön mukaan kieltää isyyden selvittämisen. Tilanteessa, jossa äiti on antamassa lapsen adoptioon, olisi isyyden selvittäminen entistäkin tärkeämpää. Tänä päivänä isä, kuten aiemmin kirjoitin, voi haluta olla aktiivinen lapsensa elämässä ja ottaa lapsen myös yksin huollettavakseen. Isää ei välttämättä kuitenkaan tiedoteta lapsen syntymästä mitenkään, vaikka hän olisikin muutoin hyvissä ajoin ollut tietoinen raskaudesta ja ottanut jopa yhteyttä lastenvalvojaan, jotta tulee kirjatuksi lapsen isäksi. Lapsi siirretään sujuvasti suoraan synnytyslaitokselta äidin valtuuttamin sanoin adoptioperheeseen. Isä saa tietää asiasta myöhemmin. Hän ei todennäköisesti saa lasta itselleen koskaan, hyvä jos pääsee tapaamaan ja tapaamaankin pääsee vain oikeuden päätöksellä. Tapaus kuulostaa jo lapsen ryöstöltä, kuten edellinenkin.

Samaa ongelmaa on myös huostaanottotilanteissa, niissä jopa voidaan tietää kuka isä, mutta jos virallista vahvistusta isyydestä ei ole tehty, niin isä syrjäytetään käsittelystä automaattisesti.
Onhan se toki sosiaaliviranomaisille helpompaa, kun voi keskustella ainoastaan vain äidin kanssa sekä tehdä läheiskartoituksen vain äidin puolelta. Isä on taas altavastaajana ja pitkän oikeustien kulkijana hakemassa itselleen oikeuksia lapsen isänä ja mahdollisena huoltajana.

Isyyslakia olisi todellakin syytä muuttaa siten, että isät saavat lisää oikeuksia lapsiansa kohtaan.

JAA