Leirinuotiolla?

1

Onnea ja menestystä Mirja Vehkaperälle aloittaessaan uudessa pestissä, jossa hän ainakin lehtitietojen perusteella haluaa palauttaa hyväntekemisen hengen. Siinä on nimittäin tekemistä, sillä Ouluun on syntynyt vuosien saatossa päätöksenteon vaikeus. Se johtuu valtuuston jakaantuneisuudesta ja suoranaisesta pelin politiikasta. Leirissä on suurten puolueiden edustajat hyvin edustettuna ja täydennettynä pienten puolueiden edustajilla. Kahtiajako on päivän selvä. Ensin on kaupungin keskustan etuja ajavien politikkojen leiri ja toinen leiri ajaa laitakaupungin asiaa. Valtuuston edustajan asuinpaikallakin on merkitys poliittisessa leirijaossa, miten lie kaverisuhteita? Tai verkostoiksihan niitä nykyään kutsutaan.

Päätelmään Oulun omasta leiripolitiikasta olen tullut seuratessani aktiivisesti kaupungin päätöksentekoa. Esimerkiksi tieosuuskunnattomien teiden aurauksien lopettaminen ja samalla avustusten hakuvaikeus oli selkeästi molempien leirien tekele. Kalliit citypyörät ja päätös hakea kulttuuripääkaupungiksi menee kirkkaasti keskikaupungin puolelle, mukaan lukien pyöräilybaanat. Uuden Oulun strategian mukaista tämä haja-alueiden näivettäminen ei ole, mutta tuskin kukaan enää muistaa kuntaliitosta ohjannutta strategia-asiakirjaa. Vai oliko se niin heppoinen asiakirja, että sillä ei mitään ohjausvaikutusta olekaan?

Miten päädyttiin rakentamaan uusi koulu Salopäähän? Salonpään tapauksessa oli suurten puolueiden lopparit asialla koska heillä on siteitä Salonpäähän. Olihan siellä myös pienpuolueen edustusta, mutta tiukalle se meni, äänestyksessä koulu siis tuli Salonpäähän. Koulut ovat edelleen lakkauttamisuhan alla, kuten olemme lukeneet Perlaconin raportista.

Käytän tässä esimerkkinä Pikkaralan koulua, koska tiedän ja tunnen sen taustat. Koulun lakkautus ei tuo säästöjä Oulun kaupungille, vaikka Perlaconin esitys niin väittää. Säästöt hupenevat koulukuljetuksiin. Pikkaralalla on aktiivisista vapaaehtoisista koostuva ryhmä, joka kiertää eri puolueitten valtuustoryhmissä kertomassa Perlaconin epäkohdista. Pikkaralasta ei omaa valtuutettua ole tällä kaudella. Toki toivon, ettei poliittinen peli vaikuta tulevaisuuteen, jotta Pikkaralan kyläkoulu palvelee koululaisia ja kyläläisiä jatkossakin niin kuin se on jo palvellut yli 100 vuotta.

Todennäköisesti nähdään vastakkainasettelu Pikkarala – jokin toinen säästökohde, niitähän Perlaconin esityksestä löytyy. Esimerkkinä vaikkapa yksityisteiden avustukset, esityksen mukaan niistä höylättäisiin vielä 10 prosenttia pois. Kulttuurikaupungin höyläkulttuuri ei hyvää tee maaseudulle. Uutisista tiedetään, kuinka hyvä pöhinä on Oulusta irronneella Jakkukylällä. Nyt joku Perlacon miettimään, miten kuntaliitosten haittoja häivytetään!

PS. Jos nuotiolla puhaltaa samaan hiileen, mutta nuotion vastakkaisilta puolilta, pölähtää savut kaikkien silmille!

 

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Erittäin hyvä kirjoitus Janne Koskela Leirinuotiolla. Vielä löytyy laitakaupungin puolustajia. Valta on luisunut päättäjiltä virkamiehille! Puolueiden kaikki nokkamiehet ovat kantakaupungin kannattajia. Vähät välittävät laitakaupungin asioista. Sivukyliltä viedään kaikki vähäisetkin palvelut. Ja tässä virkamiehet ovat hanakoita toimissaan. Ajatellaanpa vaikka kylien osakaavojen valmistusta. Kaava etenee alusta alkaen aivan kaavoittajan suunnitelmien mukaan. Asukkaiden kuulemiset ovat yhtä tyhjän kanssa. On todennäköistä, että lautakunnan jäsenet ennättävät tuskin tutustua huomautuksiin, kun kaavoittaja niputtaa huomautukset ja antaa yhteisen esityksen lautakunnalle, eivät aiheuta muutoksia kaavaan. Ja lautakunta hyväksyy tutustumatta asukkaiden huomautuksiin. Näin menetellään kenties seuraavassakin käsittelyssä . Jos lautakunnassa ei ole kaavakohteen edustajaa, asia ei kiinnosta lautakuntaa ja näin asia etenee kaavoittajan menettelyn mukaisesti. EI SYYTTÄ KIRJOITETA. valta on luisunut päättäjiltä alaisilleen virkamiehille! Kun pitäisi olla päinvastoin. Isäntä vai renki? Valtuustot, lautakunnat ovat päättäjiä – virkamiehet valmistelevat asioita! Oulussa päättäjät ovat kumileimasimia, vanhaa sanontaa käyttääkseni. m.o.t.