Pajatso tyhjäksi: tässä ovat Suomen tulevat mepit ja ministerit

0

Pahoittelut otsikosta. Enhän minä heitä voi tietää, mutta aina voi arvata! Europarlamenttivaalien eli tuttavallisemmin eurovaalien ennakkoäänestys alkaa jo ensi keskiviikkona, eikä varsinaiseen vaalipäiväänkään ole aikaa kuin reilut kaksi viikkoa. On siis aika ennustaa, miten niissä käy.

Jos Suomen 14 paikkaa jaettaisiin Ylen tuoreimpien gallupien mukaan, paikat jakautuisivat seuraavasti:

Perussuomalaiset 3 paikkaa
SDP 3 paikkaa
Kokoomus 3 paikkaa
Keskusta 2 paikkaa
Vihreät 2 paikkaa
Vasemmistoliitto 1 paikka

Viimeinen neljästätoista paikasta olisi menossa kokoomukselle, ja lähimpänä paikkaa olisi kärkkymässä perussuomalaiset. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että paikkajako ei välttämättä noudata suoraan yleisiä kannatusmittauksia, koska vaalipiirinä toimii koko Suomi, ja nimekäs ehdokas voi helposti keräillä kannatusta niin sanotusti yli puoluerajojen. Äkkiseltään varsinkin kokoomuksen lista näyttää sen verran nimekkäältä muihin verrattuna, että olisi vaikea kuvitella heidän jäävän alle kolmeen meppiin.

Perussuomalaisilla kaksi kovaa äänikuningatarehdokasta

Perussuomalaisten listalla todennäköisin ääniharava on puolueessaan Halla-ahon jälkeen toiseksi tunnetuin kasvo, perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari.  Niin ikään puolueen eduskuntaryhmän entinen puheenjohtaja ja viime kaudella meppinä toiminut Pirkko Ruohonen-Lerner on varmasti vahvoilla.

Kolmannesta paikasta kisaa käyvät todennäköisesti eduskuntavaaleissa kovia äänimääriä keränneet Sebastian Tynkkynen ja Mauri Peltokangas. Teuvo Hakkaraista ei voi myöskään jättää pois laskuista.

Demareilla kaksi ehdokasta painii aivan omassa sarjassaan

SDP:n ääniharavaksi voisi povata Eero Heinäluomaa, joka on toiminut muun muassa eduskunnan puhemiehenä, valtiovarainministerinä ja SDP:n puheenjohtajana.

Viime eurovaaleissa yli 40 000 ääntä kerännyt Miapetra Kumpula-Natri haastaa Heinäluomaa ääniharavamittelössä ja on toinen vahva kandidaatti mepiksi demarien listoilta.

Demarien todennäköiseen kolmanteen paikkaan ei sen sijaan ole ehdolla ketään saman kaliiperin ehdokasta. Kun nyt arvailemaan on lähdetty, veikataan kolmannen paikan saajaksi demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärveä.

Kokoomuksella paljon raskaan sarjan ehdokkaita

Jos demarien lista on isojen nimien osalta kapea, kokoomuksen lista on toista maata. Viime vaaleissa mepeiksi yltäneet Sirpa Pietikäinen ja Henna Virkkunen sekä Alexander Stubbin tilalle mepiksi noussut Petri Sarvamaa ovat varmasti vahvoilla, mutta yhtä lailla viime vaaleissa ensimmäisenä rannalle jäänyt Eija-Riitta Korhola ja ministerikokemusta omaava Kimmo Sasi voivat hyvin yltää mepeiksi.

Viime eurovaaleissa omilla kymmentuhatulvuillaan ollutta Pietikäistä voi pitää varmana tulevana meppinä, mutta sen jälkeen on tiukempaa.

Keskustan kärki on kapea

Keskustan listalla yksi erottuu muista. Mauri Pekkarisella on huima kymmemen kauden kokemus eduskunnasta ja hän on toiminut viiden eri hallituksen ministerinä. Kärki on kapea, kun ottaa huomioon, että viime eurovaaleissa n. 70 000 ääntä keränneet Olli Rehn ja Paavo Väyrynen eivät ole keräämässä ääniä keskustan listoilla. Niin ikään Anneli Jäätteenmäki ja Hannu Takkula loistavat poissaolollaan.

Toista paikkaa kärkkyy parhaimmissa asetelmissa nykyinen meppi Elsi Katainen, jonka niskaan lähimpänä hengittää Mirja Vehkaperä Oulusta (tai haukiputaalaisten mielestä Haukiputaalta).

Vihreiden tilanne näyttää selvältä

Vihreillä tilanne näyttää melko selvältä, jos paikkoja tulee kaksi. Puolueen entiset puheenjohtajat Ville Niinistö ja Heidi Hautala ovat selvästi vahvimpia kandidaatteja mepeiksi. Tekisi melkein mieli sanoa, että case closed.

Toki Oulun vaalipiiristä eduskuntapaikasta luopunut Hanna Halmeenpää, eduskunnasta juuri ja juuri pudoneet Fatim Diarra ja Olli-Poika Parviainen sekä kansanedsutajat Bella Forsgrén ja Iiris Suomela keräävät kohtuullisia äänipotteja, mutta tuskinpa kukaan heistä yltää lähelle kahden raskaan sarjan ehdokkaan äänipotteja.

Vasemmiston pakka monella tavalla sekaisin

Vasemmistoliitolla tilanne on sikäli erikoinen, että paperilla vahvimmat kandidaatit mepeiksi ovat puolueen varpapuheenjohtaja Hanna Sarkkinen ja entinen meppi Merja Kyllönen. Kyllönen on kuitenkin ilmoittanut suoraan ettei ottaisi paikkaa vastaan, ja Sarkkinen on sanonut, että mahdollisen paikan vastaanottaminen riippuu hallitusneuvotteluista. Kun vasemmistoliitto on mukana hallitusneuvotteluissa, tilanteesta täytynee tehdä sellainen tulkinta, että Sarkkinen asettuisi mieluummin ministeriksi kuin mepiksi.

Sarkkisen ja Kyllösen kiemurtelut vaikuttavat varmasti negatiivisesti heidän äänimääriinsä, mutta oletettavasti silti nostavat vasemmistoliiton äänimäärää, koska ilman heitä vasemmiston ehdokaslista olisi todella heppoinen.

Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että Sarkkinen ja Kyllönen ovat hyväksyneet pienen henkilökohtaisen maineriskin, jotta puolue saisi varmistettua yhden paikan Euroopan parlamentista. Molemmat kampanjoivat parasta aikaa niin sanotusti sammutetuin lyhdyin, enkä ihmettelisi, jos molemmat toivoisivat sormet ristissä jäävänsä vaaleissa juuri ja juuri rannalle. Varmasti mepiksi haluavista kovin ehdokas on eduskunnasta täpärästi pudonnut Silvia Modig.

Ministeriarpajaisissa vastakkain ovat kokemus ja tuoreus

Veikataanpa samaan rahaan Suomen tulevat ministerit.

Alkuun pitää luonnollisesti tehdä klausuuli, jonka mukaan ministeripaikkoja ei kannata jakaa ennen kuin hallitustunnustelija Antti Rinne pääsee muiden neuvottelijoiden kanssa yksimielisyyteen hallitusohjelmasta ja ministerien määrästä. Melko varmana voidaan pitää, että ministerien määrä ei ainakaan vähene.

Vaalituloksesta voisi johtaa oletuksen, jossa ministerien määrä olisi 18. SDP ottaisi ministerisalkuista 7, keskusta 5, vihreät 3, vasemmistoliitto 2 ja RKP yhden. Tällöin muut paitsi RKP saisivat yhden ministerin noin 6–7 kansanedustajaa kohden. RKP jäisi tässä arvauksessa vähän paitsioon yhdeksällä kansanedustajallaan, mutta sitä voisi kompensoida painavalla salkulla.

Demareilla neljä pomminvarmaa ja yksi melko varma ministeri valmiina

Demareissa melko varmoiksi ministereiksi voi laskea Antti Rinteen lisäksi Sanna Marinin, Antti Lindtmanin ja Ville Skinnarin. Melko varmaksi voitaneen laskea myös SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paatero.

Sen jälkeen menee vaikeammaksi. Kaksi seuraavaa paikkaa menevät mies-naistasapainon vuoksi kahdelle naiselle tai miehelle ja naiselle. Sekä koko hallituksella että jokaisella puolueella on paineita valita ministerit tasaisesti eri vaalipiireistä ja pitää huolta mies-naistasapainosta. Esimerkiksi Timo Harakalle, Maria Guzeninalle ja Mika Karille tuo fakta on salkkujaon kannalta myrkkyä.

Veikataan siis kahden jäljellä olevan paikan saajiksi oululaista Tytti Tuppuraista ja Satakunnan äänikuningatar Kristiina Salosta, ja jätetään Harakka, Guzenina, Kari, Susa Kymäläinen, Krista Kiuru, Tuula Haatainen, Jutta Urpilainen, Johanna Ojala-Niemelä ja Erkki Tuomioja nuolemaan näppejään.

Ketkä keskustalaiset komppaavat Kaikkosta ja Saarikkoa?

Keskustassa varmoja ministerejä on kaksi. He ovat Antti Kaikkonen ja Annika Saarikko (sillä oletuksella, että Saarikko on käytettävissä). Muille paikoille tyrkyllä ovat ensimmäisten joukossa Jari Leppä, Hannakaisa Heikkinen, Matti Vanhanen ja puolueen torniolainen varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.

Huomionarvoista on, että Matti Vanhanen on menossa sydänleikkaukseen elokuussa ja Annika Saarikon laskettu aika on syyskuussa. Se voi tarkoittaa, että keskusta päätyy jakamaan ministeripestejä kahden vuoden ministerikausiin, jolloin Saarikko ja Vanhanen olisivat todennäköisesti ministereinä kausiensa jälkipuoliskot.

Jätetään tässä arvauksessa Matti Vanhanen rannalle ruikuttamaan yhdessä Antti Kurvisen ja Mika Lintilän kanssa. Juha Sipilä on ilmoittanut, ettei aio ministeriksi tai puhemieheksi. Ministeriksi hänellä ei varmaankaan olisi edes asiaa. Jos puheet puhemiehen paikan ignooraamisesta pitävät paikkansa, Matti Vanhanen olisi aika luonteva valinta eduskunnan puhemieheksi, joka on perinteisesti valittu toiseksi isoimmasta hallituspuolueesta.

Vihreiden kolmikko näyttää selvältä

Vihreillä peli näyttää selvimmältä. Puolueväki tietää, että Maria Ohisalolle ei näy varteenotettavaa kilpakumppania puolueen tulevaksi puheenjohtajaksi. Nykyinen puheenjohtaja, presidenttiehdokkaana loistanut entinen ministeri Pekka Haavisto on myös halutessaan ohittamaton ehdokas ministeriksi. Tällöin kolmas paikka ei voi mennä Helsinkiin, jolloin joensuulainen vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajana toiminut Krista Mikkonen on hyvin todennäköinen kolmas ministeri.

Lähimmäksi – mutta tosiaan kauas – ministeripaikasta jäävät helsinkiläiset Outi Alanko-Kahiluoto ja Emma Kari.

Vasemmistolla monta vaihtoehtoa, RKP:n peli selvä

Vasemmistoliitolla tilanne on mielenkiintoinen. Li Andersson saa luonnollisesti painavamman salkun. Toisen salkun saajaksi on neljä vaihtoehtoa: puolueen 1. varapuheenjohtaja Hanna Sarkkinen, entinen meppi ja ministeri Merja Kyllönen, puolueen viime kauden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen ja puolueen entinen puheenjohtaja, ex-ministeri Paavo Arhinmäki.

Sarkkinen olisi tavallaan luontevin valinta. Hän on puolueen varapuheenjohtaja, entinen puoluevaltuuston puheenjohtaja ja luotettu hahmo puolueen sisäpiirissä, ja on kulkenut Anderssonin kanssa samaa matkaa vasemmistonuorista puolueen johtoon. Arvotaan salkku siksi Sarkkiselle.

Jos RKP saa yhden salkun, on selviö että sen saa puolueen puheenjohtaja Anna-Maija Henriksson.

Kokonaisuudessaan arvio ministerilistasta näyttäisi siis tältä:

Antti Rinne (sd.)
Sanna Marin (sd.)
Antti Lindtman (sd.)
Ville Skinnari (sd.)
Sirpa Paatero (sd.)
Tytti Tuppurainen (sd.)
Kristiina Salonen (sd.)
Antti Kaikkonen (kesk.)
Annika Saarikko (kesk.)
Jari Leppä (kesk.)
Hannakaisa Heikkinen (kesk.)
Katri Kulmuni (kesk.)
Maria Ohisalo (vihr.)
Pekka Haavisto (vihr.)
Krista Mikkonen (vihr.)
Li Andersson (vas.)
Hanna Sarkkinen (vas.)
Anna-Maija Henriksson (r.)

Lähimpänä paikkaa vaille jäisivät Matti Vanhanen, Mika Lintilä, Tuula Haatainen, Timo Harakka ja Merja Kyllönen.

Liian oululais-pohjoissuomalainen ja liikaa naisia vilisevä lista

Kun yllä olevaa ennustetta katsoo heti sen laatimisen jälkeen, sen laatijan voi nähdä katsovan maailmaa oululaisten silmälasien läpi. Toisin sanoen on melko epätodennäköistä että sekä Tytti Tuppurainen että Hanna Sarkkinen molemmat nousisivat ministereiksi, mutta molemmilla on silti salkkuun vähintään kohtuullisen hyvä sauma. Ja jos Katri Kulmuni nousee ministeriksi Lapista, se heikentää ennestää muiden pohjoissuomalaisten asemia – ainakin vähän.

On myös epätodennäköistä, että 18 ministeristä vain kolmasosa olisi miehiä. Tästä syystä mainitut Vanhanen, Lintilä ja Harakka voisivat hyvinkin olla vahvoilla. Naisten ja miesten suhde (etenkin naisten hyväksi) voi hyvin olla 10–8 tai 11–7, mutta tosiaan 12–6 on tuskin realismia.

Politiikan penkkiurheilijoille mielenkiintoisinta on seurata, millä tavalla ministerisalkkuja jaetaan kokeneiden konkareiden ja tuoreempien voimien välillä. Eli tulevatko demarien ilmeisten ministerien jälkeen seuraavat korista Tuppurainen, Salonen, Harakka vai korista Tuomioja, Kiuru, Haatainen, Guzenina.

Sama vastakkainasettelu on keskustassa koreissa Vanhanen ja Lintilä “vastaan” Kulmuni ja Kurvinen sekä vasemmistoliitossa Sarkkinen ja Pekonen “vastaan” Arhinmäki ja Kyllönen.

Yllä olevassa listassa nuoret voimat ovat voittaneet kokemuksen. Tässä ollaan jännän äärellä sen suhteen, käykö niin myös oikeassa elämässä. Valkoista savua Säätytalosta on odotettavissa todennäköisesti kesäkuun alkupuolellta – tai jos kaikki menee kuin Strömsössä, kenties vielä toukokuun puolella.

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.