Riikka Karppisen, Sebastian Tynkkysen sekä Jenna Simulan äänipotit ja 8 muuta näiden vaalien suurinta yllätystä Pohjois-Suomessa

6

Laitetaan vaalit halki poikki ja pinoon eli listataan 10 suurinta vaaliyllätystä Pohjois-Suomen näkökulmasta. Ne ovat tässä:

10. Kaisa Juuson 5 767 ääntä Lapissa

Myönnetään auliisti, etten ole seurannut Lapin yksittäisten ehdokkaiden kampanjoita. Siitä huolimatta täytyy ihmetellä, että Lapista nousee eduskuntaan ehdokas 5 767 äänen potilla vailla kokemusta kansanedustajana.

9. Naiset ääniharavoina Oulussa ja Lapissa

Eihän siinä varsinaisesti mitään yllättävää ollut, mutta nostetaan tämä huomio silti esille: Oulun ja Lapin vaalipiireissä 7 000 äänen kerhossa on kaksi miestä – Juha Sipilä ja Sebastian Tynkkynen ja peräti kuusi naista: Hanna Sarkkinen, Tytti Tuppurainen, Jenna Simula, Merja Kyllönen, Katri Kulmuni ja Lapissa rannalle jäänyt vihreiden Riikka Karppinen.

8. Juha Sipilän 14 045 äänen pudotus

Isoa pudotusta Juha Spilän äänimäärässä saatoi toki ennakoida, mutta yli 45 prosentin pudotusta täytyy silti pitää yllätyksenä. Sipilä sai siis näissä vaaleissa 16 688 ääntä, kun vuonna 2015 Sipilä keräsi samasta (Oulun) vaalipiiristä 30 733 äänen potin.

7. Äkäslompolo – Suomen vihrein äänestysalue

Vihreiden toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi suosituimmat äänestysalueet sijaitsevat alueilla, jotka voisi arvata stereotypioihin nojaamalla oikein: Vallila A, Herttoniemi A ja Kallio. Mutta mikä on Suomen vihrein äänestysalue? No tietenkin Kolarin Äkäslompolo, jossa vihreitä äänesti 46 prosenttia äänensä antaneista.

6. Perussuomalaisten uusien äänestysalueiden valloittaminen Oulun vaalipiirissä

Järkiin tämäkin tietenkin käy: keskustan rökäletappion täytyy tarkoittaa sitä, että se ei voi enää olla suurin puolue miltei jokaisella äänestysalueella. Siltikin entisen vihreän maton vaihtuminen sini–vihreään tilkkutäkkiin äänestyskartalla näyttää jollain tapaa yllättävältä.

5. Keskustan kansanedustajanvaihtoviikot Oulussa

Vaali-illan alussa näytti siltä, että keskustan edustajat Oulussa menevät ihan tosissaan vaihtoon, mutta lopulta kokonaan uusia edustajia saatiin kaksi – Pekka Aittakumpu ja Mikko Kinnunen. Istuvista kansanedustajista niin moni joutui silti jättämään eduskunnan, että yllätykseksi tämä täytyy laskea.

4. Vihreiden toisen paikan “katoaminen” Oulun vaalipiirissä

Vaalimatematiikan ja kaksien viime vaalien perusteella vihreiden olisi pitänyt saamallaan valtakunnallisella kannatuksella yltää kahteen paikkaan Oulun vaalipiirissä. Kaipa todennäköisimmät syyt toisen paikan “katoamiselle” löytyvät muiden puolueiden listoja katsomalla.

Jotkut potentiaaliset vihreiden äänestäjät ovat varmasti päätyneet äänestämään Oulun vaalipiirin vihreitä tunnetumpia ehdokkaita etenkin vasemmiston ja demareiden listalta – eli suomeksi sanottuna Hanna Sarkkinen ja Tytti Typpurainen luultavasti söivät vihreiltä toisen paikan eduskunnasta.

3.  Simulan ja Tynkkysen äänisaaliit Oulussa

Kolmanneksi ja toiseksi suurimmat yllätykset voisivat olla yhtä ja samaa, mutta erottelin ne kahteen pieneen ihmeeseen. En olisi yllättynyt suuresti, jos Sebastian Tynkkynen ja Jenna Simula olisivat keränneet kumpikin 4000–5000 ääntä, mutta molempien yli 9 000 äänen (Tynkkynen 9271 ja Simula 9197) saalis on odottamattoman suuri, vaikkakin vihjeitä potentiaalisesta kannatuksesta pystyi näkemään kuntavaalien 2017 tulosluetteloa selaamalla.

2. Nuorten esiinmarssi Oulussa

Ennustelin itsekin, että perussuomalaisten Jenna Simula, 29, ja Sebastian Tynkkynen, 30, sekä kokoomuksen Janne Heikkinen, 28, ovat ainakin lähellä paikkaa eduskunnasta, mutta näin vahva rynniminen iäkkäämpien ehdokkaiden rintaman ohi yllättää.

1. Riikka Karppisen 7 814 ääntä Lapissa

Vihreät saivat vuonna 2015 Lapissa yhteensä 2 643 ääntä. Riikka Karppinen sai tänä vuonna yksin huimat 7 814 ääntä eli triplasti enemmän ääniä kuin kaikki vihreät Lapin ehdokkaat vuonna 2015, ja jäi vain 9 paikan päähän eduskunnasta. Kun puhutaan 24-vuotiaasta ehdokkaasta, tilannetta täytyy pitää näiden vaalien suurimpana yllätyksenä Pohjois-Suomessa.

Seuraavaksi valitaan hallitus

Mitäs seuraavaksi? No tietenkin tässä kuumeisesti odotellaan, millaisen hallituksen Suomi saa – todennäköisesti pitkän ja vaikean hieromisen päätteeksi. Samalla tietenkin jännitetään, saako Oulu tai Lappi ministeriä. Kaikkihan me toki toivomme tänne kunnollista siltarumpupoliitikkoa. Jos sellainen on tulossa, todennäköiseksi luokiteltavia vaihtoehtoja on laskutavasta riippuen muutamia.

Lapista lähimpänä ministeripaikkaa on päivänselvästi äänikunginatar ja puolueen varapuheenjohtajistoon kuuluva Katri Kulmuni. Toinen mahdollinen ministeri Lapista on kolmannen kauden eudstaja Johanna Ojala-Niemelä.

Oulun vaalipiiristä 3–5 ministeriehdokasta

Oulun vaalipiiristä Hanna Sarkkinen ja Tytti Tuppurainen voisivat hyvinkin yltää ministereiksi sopivissa olosuhteissa. Sarkkisen kohdalla tilannetta ei helpota se, että puolue on pieni eli ministerisalkkuja ei olisi jaossa monta – ja toisaalta puolueen puheenjohtaja Li Andersson on profiililtaan (ikä, sukupuoli) Sarkkisen kanssa samaa sarjaa.

Tuppurainen puolestaan ei näyttäisi kuuluvan varsinaisesti Antti Rinteen luottopakkeihin, ja kun ministerisalkkuja aletaan demareiden kesken jakaa, Antti Rinne, Sanna Marin ja Antti Lindtman ovat ainakin ensimmäiset nokkimisjärjestyksessä. Toki Tuppuraisen mahdollisuuksia helpottaa se, että SDP on takuulla Suomen todennäköisin hallituspuolue. Mahdollinen ministeri on varmasti myös ex-ministeri Merja Kyllönen.

Ja kun nyt kerran alettiin nimiä pudottelemaan, pudotellaan tähän sitten vielä varalta Mari-Leena Talvitien ja Antti Rantakankaan, nimet, vaikka onkin vähän vaikea nähdä skenaarioita, joissa jompikumpi heistä nousisi hallitukseen puolueista, joissa entisiä ministereitä ja/tai varapuheenjohtajia huomattavasti suuremmilla äänimäärillä jää varmasti hallituksen ulkopuolelle.

Tähän päättyy viikoittain päivittyvä Vaalisatuja-blogini, mutta voi hyvin olla, että blogi herää vielä henkiin eurovaalien ja/tai Suomen uuden hallituksen merkeissä.

JAA

6 KOMMENTTIA

  1. Karppisen äänimäärä ei ollut minulle yllätys,vaan pidin häntä mahdollisena edustajana kuten aiemmin mainitsin Villen vaaiosiolla,ja hilkulla oli.Eniten häntä äänestivät Kolarin entiset kommunistit nyt,kun Tennilää ei voi enää äänestää.
    Sen verran on tullut myös seurattua Oulun pöminää,että myöskään Jenna Simulan läpimeno ei ollut yllätys.

    Kaisa Juuso oli iso yllätys.Annoin roponi Kalervo Björkbackan puolesta persuista.Ja Ojala-Niemelä valittiin aikoinaan Kemiläisen Maija Raskin tilalle eduskuntaan,kun sossut ei olleet tyytyväisiä Maijan toimintaan.
    J.O.N ei ole ministeriainesta.Yleensä hän istuu jakkarallaan tuppisuuna nahkatakki päällä ja kuuntelee muiden jorinoita,mutta onhan hän hyvä napinpainaja.

    • Olisin itse povannut Karppiselle arviolta viiden tai korkeintaan kuuden tuhannen äänen määrää vihreiden Lapin-kannatukseen vuonna 2015 pohjautuen, mutta arvio meni tosiaan pahasti alakanttiin.

      Minäkään en yllättynyt Simulan läpimenosta, ja sitä povasinkin, mutta yli 9 000 ääntä silti yllättää. Toki hän oli kuntavaalien perussuomalainen ääniharava ja esim. nuorisovaalien tulos antoi viitteitä siitä, että vuosina 2015–2019 täysi-ikäistyneiden joukossa on varmasti paljon Simulan kannattajia.

      En osaa arvioida, onko tuo arvio Ojala-Niemelästä oikea taikka väärä taikka tarpeettoman ilkeä, mutta Tuppuraisen suhteen osaan arvioida, että hänellä ei ainakaan jää ministeriys siitä kiinni, ettei osaisi tai uskaltaisi avata suutaan, kun siihen on tilaisuus.

      -Ville-

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.