Äänestä ketä tahansa, kunhan äänestät takinkääntöön taipuvaa tiedeuskovaista

6

En halua tai aio antaa kovin tarkkoja vinkkejä siitä, ketä kannattaa äänestää. Yhden vinkin silti annan: äänestä tiedeuskovaista.

Jotta voi äänestää tiedeuskovaista, täytyy ensin määritellä, mitä on tiede. Tieteellinen yhdistys Skepsis määrittelee tieteen verkkosivuillaan melko ytimekkäästi. Tiede on Skepsiksen mukaan uuden tiedon järjestelmällistä tuottamista eli menetelmä mahdollisimman pätevän tiedon hankkimiseksi. Aivan oikein: se ei ole yksiselitteinen totuus mistään vaan “ainoastaan” paras arvaus. Tieteelliseen menetelmään kuuluu olennaisesti, että väitteiden pohjana oleva tutkimus voidaan aina toistaa. Eli voit tsekata, jos et usko.

En ole päättänyt ketä äänestän. En ole itse asiassa edes sataprosenttisen varma puolueesta. Mahdollisia äänen saajia on neljä – kolme naista, yksi mies. On minua vanhempaa ja minua nuorempaa. Iälle tai sukupuolelle en anna arvoa – ainoastaan puolueelle ja tiedeuskovaisuudelle annan.

Yksi mielipide on vain yksi mielipide

Entä mitä se tiedeuskovaisuus sitten tarkoittaa yksittäisen poliitikon elämässä? Monia asioista. Ensinnäkin hänen pitää hahmottaa yksi tieteen peruslähtökohdista – se että teoreettinen tieto perustuu tietoisesti hankittuun analyysiin ja sen kautta yleistämiseen, ei yksittäisiin havaintoihin tai tapahtumiin.

Hyvä ja tiedeuskovainen poliitikko ei siis tee johtopäätöksiä ilmastopoliittisiin mielipiteisiinsä viiden viime vuoden sääkirjanpitonsa perusteella. Hyvä poliitikko ei luule, että voisi osata muodostaa käsityksen hyvään hoitajamitoitukseen, peruskoulun ryhmäkokoihin tai lastentarhanopettajien määrään haastattelemalla palvelutalossa olevia vanhempiaan tai päiväkodissa taikka koulussa olevia lapsiaan.

Hyvä poliitikko kääntää tarvittaessa takkinsa

Hyvä ja tiedeuskovainen poliitikko kykenee siirtämään omat tunteensa syrjään, kun saa silmiensä eteen laadukasta tietoa, joka osoittaa hänen siihenastiset käsityksensä vääräksi. Niin tiedekin toimii: tiede on aina paras arvaus asioiden todellisesta laidasta, mutta tieteen perusperiaate on, että ajan myötä se korjaa itse itseään. Toisin sanoen: pidämme tällä hetkellä melko varmoina totuuksina tiettyjä ajatusrakennelmia (tai paradigmoja, kuten tieteilijä asian ilmaisisi), mutta osa niistä on väistämättä virheellisiä – emme vain tiedä, mitkä. Tieteessä hienoa on, että se ottaa asian huomioon ja on valmis “kääntämään takkia” heti, kun joku osoittaa nykyiset väärinkäsitykset riittävän aukottomasti vääriksi. Paras argumentti voittaa!

Niin toimii myös hyvä poliitikko! Media tekee kansalle karhunpalveluksen aina, kun se turhaan syyttää poliitikkoa takinkääntämisestä. Kaksinaamaisuus tai niin sanottu kaksilla rattailla ajaminen eivät toki kuulu hyvän poliitikon työkalupakkiin, mutta kyky kääntää takkia pitäisi kuulua. “Takin kääntäminen” on kenties aliarvoistetuin taito politiikassa.

Tiede korjaa itse itesään

Ajatellaanpa keskimääräistä 80-vuotiasta suomalaista. Hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa maailmassa, jossa lasten ruumiillista kurittamista pidettiin järkevänä ja kannatettavana kasvatusmuotona ja homoseksuaalisuutta sairautena sekä tekona, josta kuului saada oikeudellinen rangaistus. Itse asiassa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin laissa vasta vuonna 1984 ja homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti sairaus vasta vuonna 1981 (ja homoseksuaalisista teoista ei saanut oikeudessa rangaistusta enää vuoden 1971 jälkeen).

Jos katsotaan tieteellistä tietoa 2000-luvun perspektiivistä, vaikuttaa suorastaan naurettavalta ja hullulta, että 70-luvun poliitikot ovat olleet – anteeksi karkea kielenkäyttöni – niin idiootteja, etteivät ole saaneet niin selviä asioita kuin lasten fyysisen kurittamisen kieltämistä tai homoseksuaalisuuden tautiluokitusta muutettua Suomen lakiin. 2000-luvun tieteellisen käsityksen mukaan lasten fyysinen kurittaminen on yksiselitteisesti haitallista lapsen kehitykselle ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia jotka ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Samoin käytännössä kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on täysin normaali heteroseksuaalisuuden variaatio eli muunnelma.

Palataan siihen 80-vuotiaaseen suomalaiseen. Jos hän toimii politiikassa, toivon mukaan hän on ymmärtänyt kääntää takkiaan yllä mainituissa asioissa sen jälkeen, kun tiede on korjannut itse itseään.

Lue vaalikoneiden perustelut, älä pelkkiä vastauksia

Entä mistä voi tietää, että poliitikko jota on ajatellut äänestää, on aidosti tiedeuskovainen? Sääntö numero yksi: ei ainakaan suoraan pelkästään vaalikoneen tuloksia katsomalla. Vaalikoneissa kysytään “tylsästi” ainoastaan mielipiteitä, ja paras “match” tulee pelkästään sen perusteella, kenen kanssa on teknisesti eniten samaa mieltä.

Otetaanpa esimerkiksi Kalevan vaalikoneen muutama kysymys tarkasteluun. Kaleva kysyi poliitikoilta muun muassa seuraavia: pitääkö tuulivoiman osuutta energiantuotannossa lisätä, pitääkö isille suunnatun vanhempainrahan osuutta kasvattaa selvästi ja voidaanko metsähakkuita lisätä. En ole itse kovin kiinnostunut siitä, mitä ääneni saava poliitikko on vastannut yllä mainittuihin kysymyksiin asteikolla kyllä–ei. Sen sijaan olen äärimmäisen kiinnostunut siitä, miten hän jompaakumpaa kantaansa perustelee.

Olen esimerkiksi itse sitä mieltä, että isille suunnatun vanhempainrahan osuutta olisi järkevä kasvattaa, koska se todennäköisesti parantaisi melko lyhyellä aikavälillä naisten urakehitykseen liittyviä ongelmia ja parantaisi keskimääräistä isän ja lapsen välistä suhdetta. Ymmärrän silti oikein hyvin mielipiteen, jonka mukaan ei ole yhteiskunnan tehtävä mikromanageerata “perheen sisäisiä asioita”. Toisin sanoen: vaikka minulla on asiasta mielipide, arvostan silti enemmän poliitikkoa, joka on kanssani toista mieltä perustellusti kuin poliitikkoa, joka on kanssani samaa mieltä, koska “musta tuntuu”.

Ja muuten: (riittävän) tiedeuskovaisen poliitikon löytää kyllä ainakin kaikista eduskuntapuolueista ja useista puolueista, joilla ei ole eduskunnasta vielä ensimmäistäkään paikkaa. Toki toisissa puolueissa heitä täytyy etsiä tiheämmällä kammalla siinä missä toisissa heihin on vaikea olla törmäämättä.

JAA

6 KOMMENTTIA

  1. Moi Ville. Kävin juuri lukemassa gradusi. Siinä ei oltu käytetty matemaattista mallintamista. Korjaa toki, jos erehdyn tässä olettamuksessani, mutta luulen, että sinulla ei ole gradusi ulkopuoleltakaan juurikaan koulutusta matemaattisesta mallintamisesta eikä myöskään siihen liittyvää kokemusta.

    Jos sinulla olisi asiaan liittyvää koulutusta ja kokemusta, tietäisit, että matemaattiset mallit ovat rajuja yksinkertaistuksia, idealisaatioita ja sellaisina jopa osittain kontrafaktuaalisia. Niinpä ilmaston kehitysmalleista saatavat ennusteet riippuvat siitä, millaisiin malleihin data on sovitettu, mitä muuttujia malleihin on sisällytetty, miten muuttujien suhteet spesifioidaan, miten mallin parametrit estimoidaan ja miten mallin istuvuus dataan määritetään.

    Ilmastotutkimus on todella politisoitunutta. Jokainen tieteestä tarpeeksi tietävä tajuaa, että edellisessä kappaleessa mainittujen seikkojen takia jokaisella tutkijalla tai organisaatiolla on mahdollisuus kääntää malliensa tuottamat ennusteet siihen suuntaan, joka tuottaa heille hyötyä.

    Myös tietosi ja asiantuntemuksesi tieteenfilosofiasta ja -historiasta näyttää olevan keskinkertaista peruskurssitasoa. Jopa luonnontieteissä ja lääketieteissä tieteellinen prosessi on viimeisen kahdensadan vuoden aikana joskus johtanut siihen, että nykynäkökulmasta täysin epäpäteviä tieteellisiä teorioita on pidetty pätevinä. Hyvinä esimerkkeinä tässä toimivat maailmaneetteriteoria, rotuteoriat ja teoria bakteerien spontaanisesta epäorgaanisesta sikiämisestä.

    Mitäpä jos et siis neuvoisi ketään äänestämisessä? Et ilmiselvästi omista tarpeeksi asiantuntemusta voidaksesi kertoa, ketä tieteellisesti ajattelevan äänestäjän pitäisi äänestää.

    • Mitäpä jos et siis neuvoisi ketään äänestämisessä? Et ilmiselvästi omista tarpeeksi asiantuntemusta voidaksesi kertoa, ketä tieteellisesti ajattelevan äänestäjän pitäisi äänestää.

      Sori vaan, mutta se ei sovi. Tuolla logiikalla en saisi neuvoa lastani pissaamisessa, koska ”en omista tarpeeksi teoreettista pissausasiantuntemusta”.

      Toki tieteen tuottamiseen ja varsinkin sen hyödyntämiseen politiikassa liittyy paljon ongelmia. Huijaaminen on myös aina mukana kaikessa toiminnassa, missä liikkuu rahaa.

      Ylipäätään poliitikko joutuu päättämään niin suurista kokonaisuuksista, ettei kenelläkään voi olla ”riittävää” asiantuntemusta johtopäätöksiin omasta takaa. Siksi iso osa esimerkiksi kansanedustajien ajasta menee erilaisten asiantuntijoiden ja lobbareiden kuunteluun. Silloin on mielestäni tärkeää, että osaa arvottaa jonkin verran sitä, kuka puhuu, millä taustalla ja millä agendalla. Ja tärkeintä on, ettei luule voivansa ymmärtääkään noita mainittuja suuria asiakokonaisuuksia – vaan luottaa lähtökohtaisesti siihen, mitä relevanttien asiantuntijoiden enemmistö on aiheesta mieltä. (Toki se ei tarkoita, että päätökset pitäisi tehdä suoraan heidän suositusten mukaan – politiikka on monimutkaisempaa.)

      Jos siis jäi epäselväksi, en pidä itseäni matemaattisen mallintamisen asiantuntijana, enkä toisaalta katso että hyvän poliitikon tarvitsisi sellainen olla.

      -Ville-

  2. Ville on tiedeuskovainen, ja mikä ettei. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tieteellinen tieto kasvaa ja muuttuu. Niinpä 50 vuoden päästä naureskellaan, kuinka hassuja uskomuksia Ville-papalla ja hänen ikäluokallaan oli 2000-luvun alkupuolella.
    Itse uskon siihen, että ihmiset olivat 50 vuotta sitten ja 50 vuoden päästä ovat yhtä älykkäitä kuin nyt. Uskon siihenkin, että kaikenikäiset ihmiset kykenevät muuttamaan mielipiteitään sitä mukaan, kun ”tiede on korjannut itse itseään.”

    • Itse uskon siihen, että ihmiset olivat 50 vuotta sitten ja 50 vuoden päästä ovat yhtä älykkäitä kuin nyt. Uskon siihenkin, että kaikenikäiset ihmiset kykenevät muuttamaan mielipiteitään sitä mukaan, kun ”tiede on korjannut itse itseään.”

      Minä myös, ehdottomasti! Veikkaan jopa, että moni meistä yliarvioi vaikkapa 2000-luvun ihmisen älykkyyttä 1500-luvulla eläneeseen verrattuna, koska ei välttämättä hahmota, kuinka onnekas ja ”nopea” tapahtumaketju ”(hyvin yksinkertaistettuna) tieteellinen vallankumous –> fossiilisten polttoaineiden löytäminen –> teollinen vallankumous –> palkkatyön yleistyminen –> kiihtyvissä määrin uusia keksintöjä –> sähkö” oli ihmiselle. Toisin sanoen: on vaikea sanoa, mitä tällä vuosituhannella nuoruuttaa viettänyt Leonardo da Vinci olisi keksinyt, mutta hyvissä olosuhteissa mahdollisesti jotain merkittävää. Keskimääräinen ihminen 2010-luvulla on väkisellä paljon viisaampi ja tietäväisempi kuin 1960-luvulla, mutta ei varmasti juuri älykkäämpi.

      Tuota naureskelua on tosiaan hauskaa keittiötulevaisuudentutkijana haarukoida. Veikkauksiani sille, mille lapsenlapseni voisivat naureskella/mitä voisivat pitää hulluna vaikkapa 2060-luvulla: manuaalista autolla ajamista liikenteessä (hullun vaarallista), puun polttamista takassa (vaarallista ja tappavaa), jokapäiväistä eläinten syömistä (moraalitonta ja kestämätöntä), palaverien alkujen ”onko teillä muuta kuin hdmi-liitintä, katsos kun minulla on tässä vain tämä” -tyylistä johtosäätöä (siis oikeasti: ihminen oli käynyt kuussa viisi vuosikymmentä takaperin ja tuohon tuhlattiin yhteistä aikaa?).

      -Ville-

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.