Kansanedustajat eivät uskalla tehdä oikeita päätöksiä ja edustuksellisen demokratian muut ongelmat

2

Euroopan komission puheenjohtaja Jean Claude Juncker on todennut, että poliitikot tietävät kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta he eivät vain tiedä, miten tulisivat uudelleenvalituiksi, jos tekisivät mitä pitää.

Siihen kiteytyy edustuksellisen demokratian pääongelma: poliitikot joutuvat miettimään ihan liikaa sitä, millaisia vaikutuksia heidän tekemillään päätöksillä on lyhyellä tähtäimellä ja miten päätökset otetaan todennäköisten äänestäjien keskuudessa vastaan.

Varsinkin näin vaalien alla poliitikot varovat oletettavasti epäsuosittujen päätösten tekemistä, vaikka tietäisivät, että järkiperusteisesti päätökset olisivat välttämättömiä.

Teoriassa poliitikot saataisiin tekemään mahdollisimman järkeviä päätöksiä, jos kansanedustajat eivät voisi tulla valituiksi peräkkäisille kausille. Käytännössä haitat olisivat etuja suuremmat. Hiljaista tietoa ei pääsisi kertymään, ja poliitikkojen ymmärrys politiikasta laskisi roimasti.

Tästä ajatusleikistä voi ottaa kuitenkin haltuun yhden viisauden: eduskunnan jättäviä poliitikkoja kannattaa kuunnella herkällä korvalla heidän viimeisen kautensa loppupuolella. Silloin he todennäköisimmin puhuvat asioista ilman suodattimia, koska heidän ei tarvitse pitää kieltä keskellä suuta uudelleenvalintaa silmällä pitäen.

Edustuksellisessa demokratiassa vaalikausista tulee projekteja jotka jäävät kesken

Edustukselliseen demokratiaan liittyy toki muitakin ongelmia. Yksi keskeisimmistä on se, että vaalikausista tulee ikään kuin projekteja, joiden aikana täytyy ehtiä tehdä mahdollisimman paljon haluttuja asioita, koska seuraavan vaalikauden hallitus–oppositio-jaosta ei ole takeita. Käytännössä se tarkoittaa, että joitain asioita yritetään puskea läpi laeiksi ja käytännöiksi liina nopealla aikataululla. Tästä elävänä esimerkkinä Suomessa voidaan pitää sote- ja maakuntauudistusta.

Kun pelko uudelleenvalinnasta ja nelivuotiskauden projektiluontoisuus yhdistyvät, tulee vaalikausien lopuista pahimmillaan varsinaista tyhjäkäyntiä.  Vajaat neljä vuotta sitten tästä nähtiin Suomessa varsin erikoinen ilmentymä, kun (Alexander) Stubbin hallitus kaatoi omat esityksensä.

Voisiko suoraa demokratiaa harkita edustuksellisen tilalle?

Nyt kun edustuksellinen demokratia on haukuttu lyttyyn, täytyy pohtia, mitä sen tilalle. Ilmeisin vaihtoehto on tietenkin suora demokratia, jossa päätöksenteko siirretään suoraan kansalle.

Kyllä kansa tietää sanoi jo Veikko Vennamo! Paitsi ettei tiedä. Se ei johdu kansasta, vaan siitä, että kansanedustajien päättämät asiat ovat usein niin monimutkaisia, että ne edellyttävät kokopäivätyöstä käyvää perehtymistä asioihin.

Lähimpänä suoraa demokratiaa ollaan Sveitsissä, jossa tosin koko maa on järjestäytynyt aivan toisin kuin Pohjoismaissa. Siellä 26 kantonia muodostavat liittovaltion, ja kuntien määrä 8,5 miljoonan asukkaan Sveitsissä on pitkästi yli 2 000.

Joka tapauksessa Sveitsissä vaikuttaisi toimivan järjestelmä, jossa poliitikkojen muodostama kaksikamarinen liittokokous harjoittaa politiikkaa yhdessä tiuhaan kansanäänestyksissä äänestävän kansan kanssa.

Suomessa kansanäänestyksiä on ollut kahdesti (kieltolaista ja Euroopan Unionista). Perustellusti voidaan kysyä, voisiko tahti olla tiuhempi? Sveitsi on elävä esimerkki siitä, että edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian liitto voi toimia. Sveitsin-malli tekee poliittisesta päätöksenteosta helposti konservatiivista, mutta toisaalta se sitouttaa ihmiset kiinnostumaan politiikasta aivan eri tavalla kuin edustuksellinen demokratia. On makuasia, kumpi on suurempi ongelma.

Vaikka Sveitsin poliittisessa järjestelmässä on paljon hyvää, sellaiseen hyppääminen yhtäkkiä olisi hankalaa. Samalla täytyy pitää mielessä, että Sveitsi tosiaan koostuu 26 kantonista, joten jos Sveitsin poliittisesta järjestelmästä haluttaisiin tehdä Suomeen sopiva malli, testaaminen kannattaisi aloittaa kunta- tai maakuntatasolla valtion tason sijaan.

Entä voisiko demokratian vaihtaa kokonaan pois?

Toinen ilmeinen vaihtoehto edustukselliselle demokratialle tai demokratialle ylipäätään on yksipuoluejärjestelmä. Sellaisia on tällä hetkellä ainakin Pohjois-Koreassa, Laosissa, Kuubassa, Vietnamissa, Eritreassa ja Kiinassa.

Elävien ja menneiden esimerkkien valossa voidaan toki heti kättelyssä todeta, että yksipuoluejärjestelmän aiheuttamat haitat ovat etenkin inhimillisestä näkökulmasta sen etuja suuremmat, eikä demokratian vaihtamisesta diktatuuriin kannata vakavasti keskustella.

Siitä huolimatta demokratioissa on hyvä pitää mielessä, mitä sellaisia etuja diktatuuri tarjoaa, joita demokraattisten maiden kannattaa pitää pitkällä tähtäimellä mielessä.

Yhdysvallat ja Kiina ovat tällä hetkellä kaksi maailman suurinta taloutta käytännössä millä tahansa mittarilla. Siitä voi väitellä kumpi on suurempi (tai tässä) nyt ja/tai lähitulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa demokratia vastaan diktatuuri -näkökulmasta huomionarvoista on, että Kiina voi hyvässä ja pahassa tehdä talouteen liittyviä päätöksiään huomattavasti pidemmällä horisontilla kuin yksikään länsimaa. Siitäkin voi maalailla uhkakuvia, millaisia vaikutuksia Kiinan nousulla voi länsimaissa olla.

Vähiten huono vaihtoehto

Demokratiassa valuvikoja siis riittää: kysymykset uudelleenvalinnan vaikuttavuudesta politiikkaan sekä politiikan projektiluontoisuus ovat ongelmallisia kaikissa demokratioissa. Jos ihminen olisi aina hyvä, pyyteetön ja toisen ihmisen hyvyyteen luottava, poliitikkojen pestit voisivat olla toistaiseksi voimassa olevia, ja yksipuoluejärjestelmä toimisi mainiosti.

Historia kuitenkin kertoo ihmisestä erilaista tarinaa. Edustuksellinen demokratia ei ole missään nimessä ongelmaton poliittinen järjestelmä, mutta käytettävissä olevien tietojen valossa se on järjestelmistä vähiten huono.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Poika kuvittelee olevansa viisas ja älykkö, mutta selittelyähän tuo on. Miksi ei mene Eduskuntaan ja sano suorat sanat siellä. Märkäkorva ja äidin oma pullapoika, ei muuta!

    • Hei! Analyysisi allekirjoittaneesta osuu hyvin maaliin. Sainkin tästä idean mahdolliselle seuraavalle kirjoitukselle: eli mitä muita tapoja vaikuttaa/herättää yhteiskunnallista keskustelua on olemassa politiikan lisäksi.

      -Ville-

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.