Isä Ambrosiuksen ajatuksia

4

Valmistaudumme pyhäinpäivän viettoon. Suomalaisten tavaksi on tullut käydä silloin läheisten haudoilla sytyttämässä kynttilä. Joku vuosikymmen sitten pyhäinpäivänä vietiin haudalle pieni havuseppele.

Voimme muistaa läheisiä kuolonuneen nukkuneita monin tavoin.

Kirkko koostuu elävistä ja kuolonuneen nukkuvista jäsenistä. Ylittäähän kirkko rajat näkyvän ja näkymättömän, ajan ja iankaikkisen, tämän ja tulevan välillä”, kirjoittaa isä Ambrosius äsken ilmestyneessä kirjassa ”Valon portailla” ja muistuttaa vielä, että aika ja iankaikkisuus eivät ole elämässä peräkkäin vaan sisäkkäin. Kirkko tuo meidän kuolevaiseen maailmaan iankaikkisuuden kosketuksen ja läsnäolon.

On hyvä muistaa pyhäinpäivän äärellä, että kuolema ei ole viimeinen sana. Meillä jokaisella on läheiset, tuonpuoleiseen menneet keskuudessamme. Olemme saattaneet heidät viimeiselle rajalle ja sieltä eteenpäin ”heitä opastaa suojelusenkeli”, Ambrosiuksen sanoin. Miten lohdullista.

Eläkkeelle jäätyään Oulussakin hyvin pidetty metropoliitta Ambrosius on koonnut ystäviensä innoittamana pariin kirjaan kolumnejaan ja muita kirjoituksia ortodoksisuudesta, aikamme epäkohdista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Hän ruotii suorasukaisesti esille nostamiaan teemoja ja osoittaa samalla tietä valoon ja harmoniaan.

Kirkosta, uskosta ja kristityn tiestä valottava kirja ”Aika ei johda unohdukseen” (2015) on nyt saanut rinnalleen ”Valon portailla” kirjan. Siinä Ambrosius avaa myös oman uskon kehitystä, polkua, jonka alkupää on luterilaisessa maalaiskodissa Tohmajärvellä. Ambrosius kirjoittaa kauniisti lapsuutensa ja nuoruutensa hengellisestä kasvuympäristöstä.

Isä Ambrosiuksen kirjat ovat helppolukuisia, ajatuksia herättäviä pohdintoja niille, joita askarruttaa elämän tarkoitus ja kirkon merkitys nyky-yhteiskunnassa. Ekumeenishenkisiin kirjoihin voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Ambrosius ei saarnaa. Hänen puheensa on samalla kertaa lempeää ja vahvaa. Puheenvuorot antavat jokaiselle aineksia jaksamiseen, hengelliseen kasvuun ja luovat turvallisuutta matkallamme kohti suurempaa tehtävää. Ambrosius opettaa, miten pyrkimys elämän eheyteen on tässä maailmassa jatkuva tavoite. Samalla hän panee lukijan miettimään, mikä elämässä on arvokasta ja miten lähestyä kuoleman rajapyykkiä, jonka me jokainen lopulta kohtaamme.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Mutta onko tämän entisen ev.lut-papin joka on ollut myös vapaamuurarijäsen,mutta eronnut järjestöstä ajatukset olleet joskus liian voimakkaita,kun hän on saanut nuhteluita ja varoituksia Arkkipiispa Leolta, ja Konstantinopolin Patriarkka Bartolomeukselta?

  2. Luin, että maaliskuussa 2015 hän kutsui luterilaisen piispan Irja Askolan ortodoksisen pappisvihkimisen ajaksi alttarille. Hänen mielestään se oli kaunis ele. Joiden mielestä Askola oli nainen, joka ei saisi tulla alttarille. Ambrosius oli hieno ihminen.

  3. Ambrosius tietenkin elää vielä ja on syntynyt vuonna 1945 Tohmajärvellä. Hän on saanut monia tunnustuksia ja arvomerkkejä ansioistaan. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja joko kirjoittajana tai teosten toimittajana.

    Kirkkokunnan vaihtaminen luterilaisuudesta Suomen ortodoksiseen kirkkoon osoittaa mielestäni korkeaa sivistystasoa. Se on hyvän itsetunnon ja asiatiedon hallitsemisen merkki. Se ei ole myöskään harvinaista Suomessa. Niin on tehnyt moni muukin ihminen vähemmällä tiedolla mutta omien tunteittensa perusteella.

    En tunne mainittuja teoksia, koska en ole niitä lukenut.

  4. Isä Ambrosiusta voidaan pitää myös opportunistina. Siitä voidaan olla montaa mieltä onko loikka toiseen kirkkokuntaan sivityksen osoitus vai opportunismia.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.