Heikko Euroopan unioni

10

Olen seurannut viime päivät intensiivisesti Puolan tapahtumia. Siellä hallitus pani jälleen hihat heilumaan ja jatkoi ”Puolan korjaamista” alistamalla koko oikeuslaitoksen käsiinsä – lain voimaantulo on enää parin allekirjoituksen muodollisuus. Aiemmin hallitus on esimerkiksi halvaannuttanut perustuslakituomioistuimen, muuttanut valtion TV- ja radiokanavat omiksi propaganda-asemikseen, rajoittanut mielenosoituksia sekä miehittänyt valtionyhtiöiden ja armeijan johdon.

 

Kun PiS -puolue nousi valtaan loppusyksystä 2015, EU:ssa ajateltiin, että Puola on liian iso ja merkittävä maa, että EU antaisi sen mennä Unkarin tielle. Nyt ollaan sitten sitä mieltä, että Puola on liian iso ja merkittävä maa, että sitä voisi kohdella ankarasti.

 

Kun parlamentin alahuone hyväksyi muutama päivä sitten uuden lain oikeuslaitoksen muutoksista, piti pääministeri Szydlo puheen, jossa hän alleviivasi, että ”Puola ei tule hyväksymään, että ulkomainen eliitti tulee kertomaan meille mitä meidän pitäisi tehdä”. Parlamentin kuumentuneissa keskusteluissa Puolan todellinen johtaja Kaczynski syytti oppositiota suoraan myös kaksoisveljensä murhasta.

 

Puolalaiset ovat mestareita kokeilemaan kepillä jäätä, testaamaan kuinka kauan vastapuolen pinna kestää. Tällä retoriikalla, olemalla ärhäkkä ja ”vahva”, he pompottavat EU:n johtajistoa ja nauravat, kun EU:lta tulee kirje tai jopa valtuuskunta joka hieman paheksuu Puolan toimintaa ja kutsuu dialogiin. Tällainen vain vahvistaa heidän valtaansa. EU on yrittänyt tuloksetta keskustelua ja niin sanottuja diplomaattisia keinoja kohta kahden vuoden ajan. Milloin herätään, että tämä lähestymiskulma ei vain toimi?

 

Törkeästä kielenkäytöstä huolimatta Puolan johtoporukka on politiikan strategian mestareita, eikä heitä kannata aliarvioida. He myös ymmärtävät EU:n ja talouskasvun merkityksen, siksi Puolan hallitusta vastaan auttavat vain kovat toimet ja sama retoriikka, jota Puola itse käyttää. Pehmoilu ei auta. Uhkailu äänioikeuden menettämisellä ei Puolan johtoa paljon hetkauta, sen voi kuitata vanhan Spede Shown ilmatilaloukkaus-sketsin mukaisesti: ”Mitä sitten?!”. Mikäli emme halua Eurooppaan uutta diktatuuria, Puola pitää ottaa niskalenkkiin ja muistuttaa heitä, että liittyessään unioniin he ovat hyväksyneet tietyt periaatteet, joista yksi on oikeusvaltion kunnioittaminen. Jos tämä ei Puolaa kiinnosta, niin silloin pitää jäädyttää tukirahat. Mikään muu keino EU:n puolelta ei toimi.

 

EU:ta ja sen johtoa kunnioitettaisiin Euroopassa, jos he pitäisivät huolta siitä, että yhteisiä sääntöjä ei rikota. On pelkuruutta paeta sen selityksen taakse, että puuttuminen toisen maan asioihin murentaisi EU:n kannatusta. EU on heikko nimenomaan sen takia, että EU on heikko. On varmaa, että enemmistö eurooppalaisista ei halua rahoittaa diktatuurin rakentamista.

Näin keskellä kesää tulee ajatelleeksi sitäkin, että milloin Suomen hallitus ja ulkoministeri Soini ryhtyvät töihin diktatuurisen kehityksen pysäyttämiseksi Euroopassa? Vai ryhtyvätkö lainkaan?

 

 

10 KOMMENTTIA

  1. Ei EU:sta ole mihinkään, siihen tulokseen minä olen tullut.
    Kurmootetaan niitä maita, jotka hommansa hoitavat (Suomi) ja annetaan sääntöjen rikkojien jatkaa touhujansa diktatuuriin asti. Jopa maksetaan tukia siitä hyvästä.
    Pääasia, että EU-eliitillä palkka juoksee ja tarjoilut ovat muutenkin tiptop.
    Rikollista touhua, suoraansanoen, ja tällaisesta mafiaunionista olisi syytä erota pikimmiten.

  2. EU on byrokratiansa tähden epädemoraattinen, usein dikatatoorinen laitos, monsteri joka on joko puretteva tai rakennettava uudelleen alkutekijöistä lähtien. Sitä johtavat käytännössä muutamat suurimmista Euroopan maista johtajiensa ja joidenkin EU-byrokraattien kulissien takaisella yhteisymmärryksellä. Lopputulosta kuvaa luvattoman usein sanonta ”hiekkaa kansallisvaltion rattaisiin”.

    Ylivoimaisesti suurin ja kauskantoisin vaara joka käytännössä on EU:n käsissä jäänyt hallitsemattomaksi ja tietysti hoitamatta, on jatkuva ja samalla kiihtyvä kansainvaellus joka pitkällä aikajänteellä uhkaa syrjäyttää täältä vanhasta Euroopasta länsimaisen kulttuurin tuomalla tilalle omia primitiivisiä ja usein väkivaltaisia elämäntapojansa.

    Puola on yksi harvoja EU:n jäsenvaltioita jotka virallisellakin tasolla vastustavat tätä kehitystä. Älkää byrokraatit puuttuko siihen! Jos nimittäin EU:n vastustaminen maahanmuuton vastaisessa taistelussa edellyttää joissakin maissa keskusvallan lujittamista niin tämä on käsillä olevista, todellisista vaihtoehdoista varmasti niitä pinempi kuin antautuminen kaaokseen jonka tuo kansainvaellus tuo tullessaan. Tämä kaaos on jo selvästi näkymässä naapumaassamme Ruotsissa etc.

  3. Modifoinnin riskilläkin sanon vielä tämän:
    NATO/USA:llehan Puolan ja Unkarin tapainen kehityskulku sopii erinomaisesti: oikeistodiktatuuri, jossa oikeusjärjestelmästä lähtien kaikki on vallanpitäjän otteessa. Vakaa, luotettava NATO-maa, jossa alistettu kansa mielellään antaa henkensä Isä-NATOn käskystä.
    Olkaapa hyvät.

    • Toivon totisesti, että olisi. Luin juuri, että on se NATOkin antanut kritiikkiä Puolalle. Hyvä niin, mutta kuten Tytti totesi, ei se kritiikki paljon auta itsevaltiaita vastaan. On toimittava ennen kuin on liian myöhäistä. Emmekö natsi-Saksasta mitään oppineet. Työtä ja järjestystä, rajat kiinni niin, ettei sieltä pois päässyt. Sitäkö sinä todella haluat?
      Suomen murheet ovat pieniä verrattuna siihen, mihin Unkari ja Puola ovat luisumassa.

  4. Jukka K, tulipa mieleen. Olen sitä mieltä, etteivät Unkarin ja Puolan johto yksinään moiseen sekoiluun ryhdy, eivät uskaltaisi.
    Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Minulle ei tule mieleen kuin yksi taho, joka EU:ta tieten tahtoen haluaisi heikentää, haluaisi jopa koko liittouman hajoamista.
    Saatan olla vainoharhainen, mutta tämä maailma se sitä vasta onkin.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.