Miten vihreillä menee?

0

Kaleva otti kantaa pääkirjoituksessaan (20.9.18) vihreiden valtakunnalliseen tilanteeseen ja puheenjohtaja Touko Aallon työuupumukseen . Tässä omia mielipiteitäni näihin asioihin.

Ensinnäkin on todella suuri vahinko, että politiikka on niin voimakkaasti henkilöitynyt. Kunpa se olisi keskittynyt asioihin, mutta kun ei. Media on vahvasti syyllinen tähän henkilöittämiseen. Touko Aalto ei suinkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen poliitikko, jolle on käynyt näin.

Aallon henkilökohtaiset ”hölmöilyt” ovat varmasti saaneet moninkertaisen määrän palstamillimetrejä verrattuina hänen hyvin asiallisiin kannanottoihinsa. Kyllähän hän saa tietysti syyttää itseään tästä tilanteesta. Puolueen puheenjohtajan, jos jonkun, pitäisi harkita tekemisiään. Touko Aalto on aina ollut valtava työmyyrä; sitä kautta ja negatiivisen julkisuuden kautta on ymmärrettävissä hänen uupumuksensa. Valtakunnan tason poliitikotkin ovat inhimillisiä ihmisiä niin vikoineen kuin hyvine puolineen . Toivotamme hänet entistä ehompana takaisin.

Kalevan pääkirjoittajan mielestä vihreiden kärkinaisilla on nyt tilaisuus hankkia painoarvoa ja kannuksia seuraavaa puheenjohtajakisaa varten. Olkoon näinkin tässä personoituneessa mediamaailmassa, mutta vakavasti otettavan poliittisen puolueen on keskityttävä gallupeista huolimatta tekemiseen niin valtakunnan politiikassa kuin alueellisella tasolla. Pitkällä tähtäimellä tekeminen lupausten mukaan ratkaisee uskottavuuden ja menestymisen vaaleissa.

Nyt pitää kriittisesti tarkastella, miten on toimittu. Valtakunnallisella tasolla on toimittu varsin hyvin niin ympäristön kuin koulutuksen puolesta. Itse en lähtisi kehumaan Oulun vihreitä ainakaan koulutuksen puolesta toimimisesta. Ryhmä vilisee koulutuksen eritasoisia asiantuntijoita, mutta niin vaan selkeä enemmistö äänestää vähintäänkin omalaatuisesti koulutusasioissa.

Kalevan pääkirjoituksen otsikko ”Vihreiden naisilla näytön paikka” pätee myös Oulun vihreiden tilanteeseen. Miten he ovat onnistuneet ja onnistuvat parina lähivuonna on usvan peitossa. Paikkojen jako kyllä onnistuu ”sopivasti” ja aktiivien kurnottaminen – vai oliko se toisin päin? Keskustelu on hedelmällistä vai oliko sekin toisin päin?

Ollaan huolestuneita milloin mistäkin asioista, ihan tärkeistäkin, mutta kun niille pitäisi tehdä jotakin. Tekoja sanojen sijaan. Esimerkiksi Hyven ja Sikun yhteistyöhön tarvitaan resursseja, muuten hyvää tarkoittava parranpärinä jää leijumaan ilmaan.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.