KOULUMAAILMA SUURUUDEN IHANNOINNIN KOURISSA

Hei, säästetäänkö yhteiskunnassa ja Oulussa oikein?

1

Stubbin-Rinteen yhteistyöhallitus aikoi viimeisinä tekosinaan (henkitoreissaan) romuttaa koko keskiasteen koulutuksen (niin lukio- kuin ammatillisen koulutuksen). Molemmat puolueet ovat kautta aikojen vannoneet suuruuden nimiin lähes kaikissa mahdollisissa asioissa alkaen keskitetystä energiantuotannosta (mm. ydinvoima) koulumaailmaan. Samoille apajille pyrkii tunnetusti Soinin perussuomalaiset – Halla-ahon perusfinneistä en tiedä.

Suuruuden ihannointi on merkillinen piirre. Suuruuden ja tehokkuuden uskotaan liittyvän toisiinsa. Suuruuden ilmentymiä ovat mm. maailmanlaajuinen talous (globaalitalous), EU, suurläänit, suurkunnat ja suuret koulut. Tällainen ajattelu johtaa vallan keskittymiseen, ja ihmisten etääntymiseen elämäänsä vaikuttavasta vallankäytöstä.

Suuruusajattelu johtaa vallan keskittymiseen, ja ihmisten etääntymiseen elämäänsä vaikuttavasta vallankäytöstä. Välinpitämättömyys ja turhautuminen johtaa virkamiesten ja teknokraattien sekä pienen poliittisen eliitin vallan kasvuun ja kasvottomaan numeroihin perustuvaan ajattelutapaan.

Kuntamielletään konserniksi, joka koostuu tulosyksiköistä, joiden johtajat käyttävät kaupallisia ja teknisiä termejä – joita kuntalaiset eivät juurikaan ymmärrä. Päätöksenteko ja päätösten perustelu pohjaavat numeroennusteisiin, joilla todistellaan päätösten välttämättömyyttä.

Joensuun yliopiston entisen rehtorin Heikki Kirkisen mukaan maailmassa on voimalla muotoutumassa näkemys, jonka mukaan ihminen ja yhteiskunta eivät ole koneistoja, vaan eläviä organismeja, omaehtoisia yhteisöjä, joissa kaikki osallistuvat luovasti yhteisön kehittämiseen. Myös koulu on organismi, joka parhaimmillaan toimii paikallisyhteisön ehdoin.

Se koostuu oppilaista, opettajista, muusta henkilökunnasta, vanhemmista ja kaupunginosan asukkaista, jotka kokevat koulun omakseen. Kuka kokee omakseen 600-1000 oppilaan lukiotehtaan, joka syytää toisilleen vieraita ylioppilaista toisesta tuutista, kun samanaikaisesti toisesta päästä työnnetään sisään uutta materiaalia. Toimivaan yhteistyöhön sisältyy tietysti osallistuminen koulun toimintaan monella tasolla ja me-hengen synty.

Suomalaisen yhteiskunnan ja myös Oulun ongelmana ovat lainsäädännön kautta kunnille sälytetyt tehtävät kuten päivähoito, koulutoimi, sosiaalitoimi, terveydenhoito, vanhustenhoito … ne ovat teknokraattien ja talousgurujen mielestä ikäviä tehtäviä, kun ”ne eivät tuota mitään”. Niillä on vaikea kerskua kylillä, kujilla ja maailman turuilla. Mutta entäs HITECH ja  Oulu, se on edelleen jotain. Mutta eikö se Hitech-juna mennyt jo? Tuleeko CLEANTECH?

Koulupalvelujen järjestäminen on kunnan yksi perustehtävä, ja käsittääkseni kunnanveroja maksavat asukkaat olettavat saavansa vastineen verorahoilleen. Ei kuntalaisia voi lyödä päähän esittämällä ennusteita ja strategioita kymmenen vuoden tähtäimellä ja syyllistämällä sillä, että he vaativat koulupalveluja omalle alueelleen tai edes niiden säilyttämistä.

Jos voidaan osoittaa, että samalla rahalla tai jopa halvemmalla saadaan keskittämällä parempi lukiolaitos, jossa toteutuvat paitsi tiedolliset ja taidolliset tavoitteet myös ihmisen sosiaalistuminen, niin hyvä on. Tätä ei ole mielestäni osoitettu. On muka osoitettu, että säästöjä syntyy. Syntyykö? Entä jos ei synnykään, niin palataanko lähtöasetelmiin. Ei varmastikaan. Suoritetaanko seurantaa säästöjen toteutumisesta? Enpä muista nähneeni.

On syytä muistaa, että säästöt ja palvelujen huonontaminen kohdistuu aina yhteiskunnan vähäosaisiin. Nyt vaikuttaa siltä – niin valtakunnan tasolla kuin Oulussakin  – että taivas aukeaa ja mannaa sataa, kun oppilaat kerätään tiiviiseen vuorovaikutukseen luokattomaan ihannetilaan, jossa kukaan ei tunne ketään ja jokainen puurtaa yksilöllisesti ja joustavasti muista välittämättä. Edellä mainittu koskee siis lukioita.

Niin millainen ihminen tästä kasvaa? Ei ole luokkakavereita, on vain samassa tehtaassa työssäkäyviä. Jatkuuko sama kylmyys myöhemmin elämässä; ei ole mitä muistella, eletään vain tätä päivää. Opetushallituksen ex-pääjohtaja Vilho Hirvi esitti aikoinaan huolestumisensa edellä mainituista asioista. Luuletteko, että Oulun poliitikoista koostunut säästö- ja kuristustyöryhmä kävi läpi näitä asioita. EI – raha ratkaisee.

Säästöjä pitää tietysti löytyä. Jos lukio on muka liian kallis, niin eikö säästöt löytyisi muuttamalla lukion opetusohjelmaa vähentämällä liiallista valinnaisuutta ja lisäämällä pakollisuutta.

”Koulussa pitää olla hauskaa” – kukahan suuri pedagogi mölähti näin. Tällä annetaan se mielikuva, että opiskelu on aina nimenomaan työntekoa – ei siitä hauskalla selvitä. Palaan myöhemmin siihen, millainen lukion opetusohjelma voisi mielestäni olla.

Ammatilliseen koulutukseen liittyen – en voi väittää olevani asiantuntija – kannattaisi ottaa Saksan mallista työelämän harjoitteluineen mallia.

Kirjoitus on laadittu liittyen hallituksen käsittämättömään ehdotukseen toisen asteen koulutuksen surkastuttamisesta. Toisaalta Oulun ns. kuristustoimikunta on esittänyt Pateniemen lukion yhdistämistä Merikosken lukioon. Pateniemen lukio on viimeinen pienehkö lukio Oulussa. Se oli Oulun paras lukio tulostensa perusteella viime vuonna. Vertailussa kiinnitettiin huomiota oleellisempiin asioihin: oppilaiden suoritustason paranemiseen lukion aikana ja ylioppilaskirjoituksissa verrattuna oppilaiden lukioon tulon suoritustasoon – toisaalta yhteisöllisyyden merkitykseen.

Jos Pateniemen lukio yhdistetään Merikosken lukioon, niin kanta-Oulun pohjoisilla alueilla ei ole enää yhtään lukiota. Sitäkö todella halutaan? Jos lukioita yhdistetään, niin saammeko pienempiä ala-ja yläkouluja? Vastaus: emme saa vaan suurempia.

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.