BKT ON HUONO MITTARI

Se ei kerro elämisen laadusta eikä ympäristön tilasta

1

Usein näkee kirjoituksia, joissa surkutellaan BKT:n laskua. Surkuttelijat katsovat – maailmankuvastaan lähtien – asiaa pelkästään talouden suppeasta näkökulmasta. Tällöin unohdetaan autuaasti se, että BKT-lukuihin liittyy useita heikkouksia. Kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeintä se, että BKT ei kerro elämisen laadusta eikä siihen ratkaisevasti vaikuttavasta ympäristön tilasta.  Rahatulot voivat kasvaa, samalla kun elämisen laatu heikentyy ilman ja veden saastuessa.

Maiden välisiä kehitystasoeroja verrataan lähes yksinomaan BKT-lukujen perusteella Valitettavasti se on edelleen käytetyin mittari huolimatta sen monista heikkouksista.  BKT saadaan laskemalla yhteen vuoden aikana  maassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden rahallinen arvo. Kun BKT jaetaan väkiluvulla, voidaan saatuja lukuja käyttää valtioiden tulotason vertailuun. Teollisuusmaiden BKT asukasta kohden saattaa olla jopa kymmeniä kertoja suurempi kuin kehitysmaiden.

 Seuraavassa on luettelo BKT:n heikkouksista:

-       luonnonvarojen kulumista ei oteta huomioon

-       ympäristön tuhoutumista ei lasketa mukaan

-       omavaraistalouden osuutta ei huomioida

-       palveluiden mittaaminen ja vertaaminen vaikeata

-       kotityön arvo ei näy laskelmissa

-       valtioiden väliset hintataso- ja verotuserot eivät näy laskelmissa

-       valuuttakurssien vertailu ongelmallista

-       BKT on keskiarvoluku, joka ei kerro mitään tulojen jakautumisesta

 Hyvä esimerkki on kotiapulainen ja kotiäiti. Kotiapulainen nostaa BKT:ta, mutta samat työt tekevä kotiäiti ei nosta eikä laske BKT:ta. Kaivos (Talvivaara) nostaa BKT:ta, mutta se vaikuttaa ikävästi ympäristöönsä.  Useat öljyvaltiot saattavat olla korkealla BKT-listoilla, mutta tulot ovat varsin epätasaisesti jakautuneet  ja osa kansasta voi olla lukutaidottomia sekä imeväiskuolleisuus voi olla korkea.

Todellinen kehittyneisyys ilmenee tavallisten ihmisten elämisen laadussa, jolloin on syytä tarkastella perustarpeita: ravintoa, terveyttä, asumista ja koulutusta. Myös ihmisarvo, ihmissuhteet, ajattelu- ja sananvapaus ovat jokaisen perusoikeuksia, joita ilman elämä ei olisi mielekästä.. Kun edellä mainittuihin puutteisiin saadaan muutoksia, vasta silloin tapahtuu oikeaa kehitystä. Vaikka eri maiden kehitystasoa onkin hankala mitata ja verrata, sen tutkiminen ja seuraaminen on perusteltua. Ainakin saadaan vihjeitä hyvin edenneiden maiden toimenpiteistä.

Suhteellisen uusi elämisen laadun mittari on ns. inhimillisen kehityksen indeksi (human development index, HDI) Yleensä se lasketaan seuraavista asioista: ihmisten elinajanodote, lukutaito, ostovoima ja koulunkäynnin määrä. Ostovoima liittyy taloudelliseen kehitykseen, muut aiheet sosiaaliseen kehitykseen. Suomi on sijoittunut näissä vuosittaisissa vertailussa aina hyvin: yleensä kymmenen parhaan joukkoon.

Elämisen laatu riippuu suuresti myös siitä, mitä muutoksia ympäristössä tapahtuu. Kehitys taantuu silloin, jos ilma ja vesi ihmisen toiminnan takia saastuu, eroosio etenee, luonnonvarat  kuten metsät ja peltoala hupenevat, vaikka BKT kasvaisikin. Kestävän taloudellisen kehityksen indeksissä (ISEW) otetaan huomioon mainittuja muutoksia.  Useiden teollisuusmaiden kehityksestä tiedetään, joskin vain harvoista on riittävästi tietoja käytettävissä, että tulojen kasvu on aiheuttanut selviä ekologisia haittoja ja kehitys on oikeastaan taittunut laskusuuntaan.

Kestävän kehityksen mittaamiseen on yritetty kehittää keinoja. Vihreä BKT saadaan, kun perinteistä BKT:ta  muutetaan niin, että siinä näkyvät myös ympäristövaikutukset. Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö ja ympäristövaurioiden kustannukset merkitään miinuspuolelle. Ympäristövaikutusten täydellinen yhdistäminen bruttokansantuotteeseen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi.

YK:ssa on kehitelty luonnonvaratilinpitoa, jossa pidetään silmällä talouden aine- ja energiavirtoja ja mitataan jäljellä olevien luonnonvarojen määrää.  Tässä tilinpitotavassa nähdään, kuinka paljon uusiutumattomia luonnonvaroja, esimerkiksi malmivaroja, on jäljellä tuleville sukupolville. Jos uusiutuvia luonnonvaroja, kuten metsiä, käytetään nopeammin kuin ne uudistuvat, se merkitään tappiopuolelle.  Luonnonvaratilinpito on parempi tapa mitata kestävää kehitystä kuin vihreä BKT, mutta se ei mittaa ympäristön laatua.

BKT on kaiken kaikkiaan erittäin huono ja jopa harhaanjohtava mittari. Karu tosiasia on se, että finanssikriisin myötä BKT on laskenut. Voittaja on ollut ympäristö, joka on saanut hengähdysaikaa.

Elämisen laatu Suomessa oli  varmaan 1970- ja 1980-luvuilla – käsittääkseni – varsin hyvä, vaikka BKT ei huidellutkaan nykyisellä tasolla.

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.