0

Uskotko valtaapitäviin?

Numeroiden ja metaforien tivoli

Tulevana vuonna Suomi, isänmaamme, täyttää 100 vuotta. Sitä on varmasti syytä juhlia. Nyt kannattaa kovistella Suomemme valtaapitäviä; keitä he kulloinkin olevatkin. Lähdetään siitä, että politiikka – ei valtakunnan tason eikä kunnallistason – ole koskaan vaihtoehdotonta. Vaikka meille yritetään syöttää jatkuvasti pajunköyttä metaforien (vertauskuvien) ja numeroiden avulla. Seuraavassa lainailen Pekka Seppäsen kolumnia ”Älä usko valtaapitäviin” (Helsingin Sanomat 11.12. 2016). ”Talouden kieli harhauttaa tarkoituksellisesti. Harhauttajat käyttävät metaforia, koska he eivät halua kertoa totuutta. Suomen etu tarkoittaa sen etua, joka sanoo Suomen etu. Kilpailukyky tarkoittaa kehnoja palkkoja”. Muistelkaapa, ketkä ovat kaikkein kiihkeimmin julkisuudessa toitottaneet Suomen etua ja kilpailukyvyn välttämättömyyttä.

Seppäsen mukaan harhaan voi johtaa paitsi metaforilla, myös numeroilla. ”Jokainen tietää, että Suomessa on korkea veroaste. Paitsi että ei ole.. Eri maiden numerot on nimittäin laskettu eri tavalla. Toisin kuin muissa maissa, Suomessa veroasteeseen on laskettu mukaan työeläkemaksut. Jos ne jätetään Suomen laskuista pois, Suomen veroaste on alle EU-keskiarvon.” Itse uskon ja olen sen niin monta kertaa kuullut, että tavalliset kuntalaiset kyllä maksavat nykyiset veronsa ja jopa enemmän, kunhan niitä käytetään heille tärkeisiin asioihin.

Seppänen jatkaa: ”Jokainen tietää myös, että julkinen sektori on pahanpäiväisesti velkaantunut. Muka. Jos työeläkemaksut lasketaan mukaan veroihin, niin kuin veroasteen kauhistelijat tekevät, pitää 180 miljardin euron työeläkevarat vastaavasti laskea osaksi julkisia varoja. Kun niin tehdään, julkinen sektori ei ole lainkaan velkaantunut. Päinvastoin, varoja on enemmän kuin velkoja.”

Seppäsen mukaan jompikumpi näistä itsestään selvistä totuuksista ei siis pidä paikkaansa. Joko Suomi ei ole velkaantunut tai sitten veroaste ei ole korkea. ”Jokainen päättäköön itse, kumpi ongelma on olemassa. Molemmat eivät ole.”

Seppäsen loppupäätelmä on: ”Kun joku seuraavan kerran sanoo, että meillä ei ole varaa vanhustenhoitoon, nuorisopsykiatriaan, kulttuuriin tai johonkin muuhun järkevään, kannattaa kysyä, miten niin ei ole varaa. Jos velkaa on liikaa, verotusta voi kiristää. Tai jos verotus on liian kireää, velkaa voi lisätä.”

Vuosi 2017 on kunnallisvaalivuosi. Ehdokkaat ovat erinomaisen myötämielisiä vastaamaan mitä tiukimpiin kysymyksiin. Ei päästetä heitä helpolla. Muistetaan myös, että politiikassa on aina vaihtoehtoja – kunhan vain valtaapitävät huolehtivat siitä, että niitä myös esitetään.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.