100-vuotiaan pompottelu – järjetön jatko-osa

6

Kerroin edellisessä blogissani, kuinka huonokuntoinen 100-vuotias rouva siirrettiin Oulusta Taivalkoskelle Oulun tilanpuutteen takia. Sittemmin rouva kuoli Taivalkoskella. Tietämättä tarkemmista tutkimuksista on tietysti mahdotonta sanoa, johtuiko kuolema siirrosta. Mutta ainakin voi epäillä, koska kyse oli näin iäkkäästä henkilöstä..

Suomalainen pompottelubyrokratia on voimissaan. Sen osoittaa rouvan kuoleman jälkeiset tapahtumat. Ikään kuin rouvan lähisukulaisilla ei olisi ollut riittävästi kestämistä Taivalkoskelle siirrosta, niin kuolemankaan jälkeen hän ei päässyt rauhaan – eikä lähisukulaiset. Koska Taivalkoskella eikä Oulussa ollut tilaa, niin ruumis viedään Haukiputaalle. Rouvan hautajaiset ovat helmikuun alussa. Saa nähdä mihin byrokratia vielä ruumiin siirrättää?

Kuolema on aina ikävä asia. Sukulaisilla on aina ”pitelemistä” kuoleman takia. Puhuin edellisessä blogissani käsitteestä Respect (kunnioitus). Kun summaa 100-vuotiaan elämän viimeiset vaiheet, niin herää kysymys: onko tässä hänen kohtelussaan kunnioituksen häivääkään? Mikä odottaa suuria ikäluokkia, kun he alkavat nyt olla siinä iässä, että rivit harvenevat? Joukkopompottelu? Kyllä Soten tekijöillä ja päättäjillä on suuri vastuu.

Lopuksi hymyä kyynelten läpi. Kerroin aiemmin, että rouvan muisti pelasi loistavasti loppuun asti. Kun hän heräsi Taivalkoskella, hän kysyi hoitajalta: ”Missä minä olen?” Kun hän kuuli olevansa Taivalkoskella, hän oli heti tokaissut: ”Vai niin, täällähän minä olin sota-aikana lentovalvonnassa.”

 

JAA

6 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.