Miksi subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on tärkeä asia Suomelle?

0

Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus herättää runsaasti keskustelua ympäri maata. Hallituksen säästövimmassa tämäkin asia sai outoja sävyjä joitakin vuosia sitten, mutta onneksi nyt ollaan palaamassa järkevämmille urille.

Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on käytössä mm. Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Tampereella monen pienemmän kaupungin tapaan. Myös kokonaisuudessaan valtakunnallisella tasolla asia on saanut hyvin laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Syitä tälle on useita.

Viime vuosina on julkaistu lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan varhaiskasvatukseen osallistumisella on havaittu olevan selkeä yhteys myöhempää elämään. Tutkimuksissa on löydetty mm. vahva yhteys varhaiskasvatukseen osallistumisella ja toisen asteen koulutuksen suorittamisella, työmarkkinakiinnittymisellä ja vähäisemmällä toimeentulotuen käytöllä aikuisiällä. Lisäksi useiden tutkimusten kautta on osoitettu, että varhaiskasvatukseen osallistumisella on yhteys kognitiivisiin kykyihin ja oppimiseen. Yhteiskunnallisia hyötyjä varhaiskasvatukseen osallistumisesta ovat tutkimusten mukaan mm. inhimillisen pääoman kasvu ja työssäkäynnin mahdollistuminen, jotka linkittyvät perheiden tuloihin ja tasa-arvokysymyksiin.

OECD:n tilastojen mukaan varhaiskasvatukseen osallisuus on Suomessa keskimääräistä vähäisempää. Tätä kautta pääsemme pohtimaan sitä, miten varhaiskasvatuksella luodaan omalta osaltaan pohjaa Suomen osaamiselle ja menestykselle ja mikä merkitys sillä on mahdollisesti koko kansantaloudelle. Kysymys ei ole alueellisesti eikä valtakunnallisesti kovinkaan vähäinen.

Yleisesti ottaen varhaiskasvatukseen osallisuus näyttää edistävän, tukevan ja vahvistavan erityisesti niiden perheiden lasten myöhempää elämää, jotka elävät sosioekonomisesti tarkasteltuna keskimääräistä haastavammissa olosuhteissa. Tällä hetkellä juuri näiden lasten osallisuus varhaiskasvatukseen on myös keskimääräistä vähäisempää.

Monet päättäjät ja asiantuntijat esittävät näkökulmia nykyisten lapsiperheiden haasteista, elämän kiireellisyydestä sekä tietynlaisesta elämän pinnallisuudesta ja juurettomuudesta. Huolet ovat aiheellisia. Perhe on suomalaisen yhteiskunnan keskeisin lapsen kasvuympäristö ja siksi sen arkea tulee pyrkiä tukemaan kaikin mahdollisin keinoin. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus, joka mahdollistaa jokaisen lapsen osallistumisen tärkeässä herkkyysvaiheessa koulutettujen aikuisten antamaan opetukseen ja kasvatukseen ja osallisuuteen muiden lasten kanssa, on juuri yksi parhaista lääkkeistä myös näihin kysymyksiin. Ne kaupungit ja kaupunkiseudut, jotka tämän ymmärtävät, rakentavat samalla itselleen kestävämpää tulevaisuutta. Osaavan ja hyvinvoivan työvoiman perustat rakennetaan yhteiskunnallisesti tarkasteltuna jo varhaiskasvatusiässä.

Poliittisessa päätöksenteossa kysymys on priorisoinnista. Tässä tapauksessa se tarkoittaa erityisesti lapsiperheiden tukeen osoitettua panostusta, jolla saavutetaan myöhemmässä elämässä kiistattomia hyötyjä niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.