Vuorigorillojen liikkumista tutkimaan Ruandaan

0

Edessä on kahden viikon tutkimusmatka Ruandaan selvittämään vuorigorillojen liikkumistapoja. Kahdella jalalla liikkumisen evoluutio on ollut jonkinlainen mysteeri ihmisen kehityshistoriaa tutkittaessa. Miksi liikumme kahdella jalalla ja milloin tuo varsin harvinainen liikkumismuoto on kehittynyt?

Nykytiedon valossa kaikki ihmisen kehityslinjan edustajat ovat liikkuneet seitsemän miljoonan vuoden ajan kahdella jalalla. Todennäköisesti tärkein syy uudelle liikkumistavalle oli yläraajojen vapautuminen muuhun käyttöön kuten kantamiseen. Ihmisen kehityslinjan varhaisvaiheet tunnetaan kuitenkin varsin huonosti, koska fossiileita on vähän ja ne ovat huonosti säilyneitä. Varmuutta liikkumistavan evoluution nyansseista tai suuremmistakaan linjoista ei ole. Tässä kohtaa apua saadaan kuitenkin lähisukulaisiltamme gorilloista ja simpansseista, joilla on käytössään kohtuullisen laaja kirjo erilaisia liikkumistapoja niin puiden oksistoissa kuin maanpinnallakin.

Vuorigorillat tarjoavat tutkimukseen erityisen arvokasta tietoa, koska ne asuttavat useimmista muista tutkimuskohteista poikkeavaa vuoristoista elinympäristöä, ja toisaalta niiden liikkumistapa muuttuu iän myötä. Nuoret vuorigorillat liikkuvat paljon puissa, mutta iän ja ruumiinmassan karttuessa niiden on pakko oleskella yhä enemmän maanpinnalla. 200 kiloinen urosgorilla tarvitsee roikkumiseen jo melko vahvan oksan.

Juuri ikään liittyvä selkeä muutos liikkumistavassa on eräs pääasiallisista mielenkiinnon kohteistamme. Yhteistyössä amerikkalaisten Johns Hopkinsin ja George Washingtonin yliopistojen kanssa tehtävässä projektissa pyritään selvittämään, mikä merkitys liikkumistavalla on muun muassa nivelten ja luunvarsien morfologialle ja biomekaaniselle lujuudelle. National Science Foundationin ja Wenner-Gren -säätiön rahoittamassa projektissa matkustamme Karisoken tutkimuskeskukseen, jossa tutkimme vuorigorilloiden luuston piirteitä niin osteometrisesti kuin radiologisen kuvantamisen avulla.

Alle tuhat vuorigorillaa

Vuorigorilla, Gorilla beringei beringei, on toinen itäisten gorilloiden alalaji toisen ollessa itäinen tasankogorilla. Kokonaisuutena gorilloilla ei mene aivan heikosti. Läntisiä tasankogorilloita Gorilla gorilla arvellaan olevan lähes 100 000. Vuorigorillat ovat sen sijaan ahtaalla, kahteen suunnilleen samankokoiseen populaatioon (tai joidenkin mielestä jopa alalajiin) on jakautunut noin 800-900 vuorigorillaa.

Tunnetumpia näistä gorilloista ovat Virungan tuliperäisessä vuoristossa elävät vuorigorillat, jotka saivat julkisuutta Dian Fosseyn 1983 elämäntyöstään julkaisemasta kirjasta Sumuisten vuorten gorillat, joka filmatisoitiin viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1967 Fossey saapui Ruandaan tutkimaan vuorigorilloita. Hän perusti Karisoken tutkimuskeskuksen vuorigorilloiden suojelua ja tutkimista varten. Alimmillaan vuorigorilloita laskettiin Virungan alueella olevan alle 250, mutta nykyisin niiden määrä on suunnilleen kaksinkertaistunut.  

Juho-Antti Junno

Kirjoittaja on tutkijatohtori Oulun yliopistossa ja Helsingin yliopiston dosentti. Tutkimusalana fyysinen antropologia, bioarkeologia ja biolääketiede.

JAA