Tutkimusmatkat eivät ole ongelmattomia

0
Oulun yliopiston tutkijan matka gorilloja tutkimaan hidastui Nairobissa, jossa paikallisliikenteen lentokone oli tehnyt mahalaskun kentälle.

Vaikka gorillan luiden biomekaniikan tutkiminen Ruandassa ei välttämä kuulosta samalla tavalla tutkimusmatkalta kuin vaikkapa löytöretki Niilin lähteille, on molemmissa tapauksissa kuitenkin tiedossa vähintäänkin pieniä vastoinkäymisiä. Yllättäviä, kirjaimellisesti pysäyttäviä tilanteita tulee näköjään eteen vaikka matka olisi suunniteltu miten hyvin.

Ruandaan suuntautuvan matkan vastoinkäymiset alkoivat jo Helsingissä kun lento seuraavaan etappiin eli Amsterdamiin oli peruttu. Tästä alkoikin sitten pieni peruttujen lentojen kierre, käsieni läpi taisi kulkea yhteensä neljä eri settiä lentolippuja.

Sekavinta lentojen peruuntuminen oli Nairobissa, jossa yhtäkkiä vain ilmoitettiin että kiitorata suljetaan korjaustöiden takia. Ihmettelin mielessäni, kuinka kiitorata voi mennä rikki noin vain yllättäen, kunnes hieman myöhemmin sain kuulla että paikallisliikenteen kone oli tehnyt kentälle täydellisen mahalaskun. Laskutelineet olivat rikkoutuneet kokonaan laskeutumisen yhteydessä, mutta onneksi kukaan ei ollut edes loukkaantunut vakavasti. Romun raivaaminen ja kentän paikkaustyöt kestivätkin sitten viisi tuntia.

Ensimmäinen päivä Ruandassa

Ruandan matkaa oli suunniteltu yhteensä jo pari vuotta ja viimeiset puoli vuotta selvästi tiiviimmin. Olimme yrittäneet selvittää mahdolliset ongelmakohdat etukäteen ja järjestellä asiat siten, että perillä kaikki hoituisi sujuvasti. Olimme esimerkiksi lähettäneet tutkimusvälineet jo ennen joulua kohti Ruandaa TNT:n Special Servicen suosiollisella avustuksella. Meillä oli myös Ruandassa yhteistyökumppaneina paikallisia viranomaisia, jotka olivat selvittäneet tullimuodollisuudet ja muut tuontiin liittyvät etukäteen. Kaiken piti siis olla selvää.

Pikkuhiljaa ensimmäisen päivän edetessä kuitenkin selvisi, ettei kaikki ihan niin selvää ollutkaan. Olimme jo aamulla lähdössä lentokentän rahtiterminaaliin hakemaan varusteitamme kunnes paikallinen yhteistyökumppanimme totesi, ettei se kannattaisi, henkilö joka hoitaa tullaukset ja muut paperityöt tulisi tänään töihin vasta iltapäivällä. Odotimme siis tapaamista iltapäivään kuvitellen että asiat olisivat nyt hoidossa. Tärkeintä tuntui tässä vaiheessa kuitenkin vain olevan, että hoitaisimme kaikki tullaukseen kuuluvat maksut ensin kuntoon, sitten päästäisiin tekemään paperit valmiiksi.

Maksut hoidettiin ja paperityöt luvattiin käynnistää. Nyt vain ilmaantui uusi ongelma, henkilö jonka allekirjoitus papereihin vaaditaan, ei ehtisi hoitaa asiaa tänään eikä huomenna, mutta ehkäpä ylihuomenna asia etenisi. Tässä vaiheessa meiltä vaadittiin pientä mielenhallintaa tyynenä pysymiseen. Mikään neuvotteluyritys ei kuitenkaan asiaa muuttanut, allekirjoittaja on kuulemma hyvin kiireinen eikä kenenkään muun nimi käy.

Meille selitettiin että tällaisen tiukan ja runsaan byrokratian avulla yritetään ehkäistä korruptiota. Nousimme autoon ja suuntasimme tutkimusalueelle aloittamaan työt. Ehkäpä saisimme tutkimusvälineemme noudettua viimeistään ylihuomenna.

Juho-Antti Junno

Kirjoittaja on tutkijatohtori Oulun yliopistossa ja Helsingin yliopiston dosentti. Tutkimusalana fyysinen antropologia, bioarkeologia ja biolääketiede.

JAA