Pakosiirtolaiset – ”refumigrants”

24
Professori Petri Lehenkari kertoo blogissaan kokemuksistaan, kun hän auttoi Oulun yössä turvapaikanhakijoita.

Oli keskiviikko viime viikolla, kun järkytyin muun maailman tavoin Aylan –pojan karmeasta kohtalosta. Pikkupojan isä ja muut aikuiset sekoilivat veneen nurin myrskyävällä Välimerellä alkukuusta kohtalokkain seurauksin. Katsoin kuvaa tippa linssissä ja muutuin. Minulla on lapsia. Näin ei saisi koskaan tapahtua. Hemmetti.

Torstain ja perjantain välisenä yönä Oulussa oli pakkasyö ja 22 turvapaikanhakijaa tuli eri keinoilla Ouluun värjöttelemään Oulun poliisilaitoksen edustalle. Näin meille uutisoitiin. Ajattelin, että nyt se alkaa, aikaisemmin ennustamani kansainvaellus. Perjantaina nukutin toiseksi nuorimman lapsen ja päätin, että nyt jappasu ja vatulointi saa riittää, ensi yönä kukaan ei värjöttele ulkona, lähdin poliisiasemalle katsomaan, meinaako joku taas jäädä yöksi sinne kökkimään. Tämä toimintaan keskittyvä luonteenpiirteeni on useasti saattanut minut erilaisiin mielenkiintoisiin tilanteisiin, pötköttelemään ilmiöiden äärelle, ja niin kävi nytkin ja tämä blogi on tarina siitä, mitä opin taas tästä.

Puin pikkuisen unenpöpperöisenä vaatteen päälle ja hyppäsin autoon ja kurvasin poliisiaseman pihalle. Siellä todellakin oli 3 nuorta miestä, joista yksi makoili asfaltilla kuumeisen näköisenä. Aloin kysellä, ovatko hakemassa turvapaikkaa ym. Missään ei näkynyt mitään opasteita millään kielellä. Painelimme seinässä olevia summereita, joiden alla luki Suomeksi, milloin viranomaisten palveluajat ovat. Katselin jätkiä ja ajattelin, että näitä en ota meille, ettei tule sanomista, mutta maksan yön hotellilla. Kysyin, ettekö voisi mennä hotelliin itsekin, yöt ovat täällä subarktisella alueella joskus tosi kylmiä. Sain vastaukseksi, että matkatavarat oli ystävällinen venemies heittänyt matkalla tänne välimereen, samalla katosi  passi ja ilman henkilöpapereita ei hotelliin pääse. Selevä. Hyppäsiin autoon yhden kanssa, jätin toisen sairaan luokse ja tutkin karkeasti tämän, välitöntä sairaalahoidon tarvetta ei ollut, ehkä virusinfektio, joka rankasta matkasta johtuen oli tavallista kovempi.

Selitin tilanteen hotellilla rehellisesti, sanoin, että otan vastuun, maksan etukäteen ja tarvittaessa jälkikäteen ja vuoroesimiestä ei kannata välttämättä vaivata tällaisella pikkuasiasialla.  Palattiin hakemaan muovikassit ja kaksi jäljelle jäänyttä jantteria hotellille, jonne jätin lopulta kaikki kolme. Varmistin, että miehillä oli ruokaa muovikasseissa kohtuullisesti, kahden hengen huone lisävuoteella maksoi 140 euroa. Sanoin, että menkää nukkumaan, nähdään aamiaisella ja jutellaan sitten lisää. Selitin, että Suomessa poliisi on hyvä tyyppi ja auttaa. Kerroin, että palataan poliisiasemalle aamulla, silloin hommat rullaavat paremmin. Nyökyttelyä, kavereiden puhelimen käännösohjelma käyttöön. Näin sovittiin. 140 euroa on pieni hinta sovusta ja pienentyneestä riskistä saada kotiin joku ikävä etelänviruskanta. Hyppäsin autoon, soitin ystävälleni M:lle tilanteesta ja hän lupasi kysyä mieheltään luvan voisiko tulla kaveriksi, saattaisi olla pitkä yö edessä ja ortopedi auttaa aina toista ortopedia.

Palasin poliisiasemalle ja laskin mielessäni, kuinka monen hotellimajoitukseen rahat riittäisivät. Jos olisi yli 20, maksaisin luotolla osan. Seuraava tapaus saapui reppu selässä poliisiasemalle, ajattelin, että nämä kannattaa hoitaa laumoina, sain sönkättyä, onko nuorella miehellä nälkä, ja vein kaverin tien toisella puolella olevan marketin ruokapaikkaan syömään. Tässä vaiheessa M saapui paikalle ja samalla sattumalta sinipukuinen virkamies yöpalaostoksille. Läksin selittämään, mitä teen ja kyselemään lisätietoja. Sain kuulla, että homma menee niin, että paikalla olevat poliisit näkevät kyllä aseman edessä hengailevat valvontakameroista ja auttavat nämä aina yölläkin Ouluun perustetuille vastaanottoasemille, kun muulta työltä joutavat. Humalassa toikkaroiva kantaväestö vain työllistää varsinkin perjantai-iltana niin paljon, että kiirettä on välillä paljonkin. Yhdessä pääteltiin, että tämä yksinkertainen tieto ehkä kannattaisi kirjoittaa johonkin jollakin kielellä. Komissario T sanoi, että näin voi tehdä, lupasin antaa virka-apua, veimme Afgaanimiehen kaupan kautta päivystäville poliiseille ja huokaisimme helpotuksesta. Homma on hoidossa. Keskityimme infolappujen tekemiseen, saimme epävirallista virka-apua keskustan yöpizzeriasta, jossa oli Farzinkielen taitaja, päättelimme, että useat puhuvat sitä ja tämä riittää, koska arabiankieltä osaava oli kaikesta päätellen heilumassa humalassa kaupungilla, luovuimme täydentävien käännösten odottelusta, kiinnitimme laput seinään ja lähdimme nukkumaan.

Lauantaiaamuna palasin hotellille, jätin auton kahden pakettiauton näköisen kuorma-auton väliin tietämättäni sakkopaikalle ja painuin aamiaiselle, jonne herättelin miehet. Sanoin, että haluaisin tietää, mistä ovat tulleet, millaisista oloista, millaista reittiä ym. Miehet olivat lähteneet keski-Irakista, matkanneet maan sisällä Bagdadiin, lentäneet sieltä Ishmiriin Turkiin, josta sitten eräälle Kreikan saarelle 6 m kokoisella veneellä, jossa oli merimatkan aikana 25 ihmistä. Matka Ouluun oli kestänyt yhteensä 14 päivää, osa oli kävelty, Kreikan puolella oli ajettu junalla Thessalonikiin, josta salakuljettajat sitten olivat kuskanneet pakettiautolla miehet koko matkan Ouluun. Salakuljettajille oli maksettu 3500 euroa, venematka maksoi 1300, päälle Kreikan sisäiset laivamatkat, junaliput ym. Yhteensä matka oli maksanut n 5000/matkalainen. Matkaan oli lähtenyt 23, Ouluun heitä oli päätynyt vain he 3, loput olivat hypänneet kyydistä eri puolilla Eurooppaa, tarkkoja paikkoja tai aikoja en saanut, pakettiautosta ei ollut nähnyt kunnolla ulos.

Kyselin myös paikallisista olosuhteista, näytin Isiksen hallitsemia alueita kartalla jne. Miehet kertoivat, että alueet ulottuvat paljon laajemmalle, kuin meillä on tietoa. Sitten yritin kysellä, miten aikovat jatkossa saada perheensä tänne. Tähän ei ollut vastausta. Oliko kunnollista kokonaissuunnitelmaa ollenkaan? Todellista tietoa täällä vallitsevista olosuhteista, turvapaikan hakijoiden oikeuksista ym? Kahdella miehistä oli pieniä lapsia. Koko ajan keskustelussa oli varautunut tunnelma, asioita jäi kertomatta, vaikutelmaksi jäi, että järkyttävin tapahtuma miesten lähimenneisyydessä oli tämä yöllinen lyhyt mutta vaarallinen venematka välimerellä. Siitä eivät välttämättä olisi naiset ja lapset selvinneet. Yritin kysellä, onko miehillä mitään sotilaallista koulutusta, näytin edellisviikonlopun kertausharjoituskuvia ja selitin olevani reservin sotilas. Ei ollut. Saddamin kukistumisen jälkeen yleinen asevelvollisuus on kuulemma purettu. Päättelijn, että Irakiin on syntynyt sotilaallinen tyhjiö, jota Isis nyt täyttää.

Vein miehet aamiaiselta markettiin, otin tuulilasista parkkisakkolipun, 50 eur yllätys, päättelin, että nämä on nyt niitä oppirahoja Otin reput ja täytin ne ruualla ja tarvikkeilla, vein miehet poliisiasemalle, jossa sanoin turvapaikanhakijoita ohjaavalle virkamiehelle, että yhdellä miehellä on puolen vuorokauden seurannan perusteella mahdollisesti tarttuva sairaus, joka vaatii sairaalatutkimuksia. Selitin parhaani mukaan miehille, mistä on kysymys, paikalle tuli 10 muuta turvapaikkaa hakevaa miestä, jotka odottelivat kyyditystä vastaanotto/hätämajoituskeskukseen. Lähdin kotiin viikonlopun viettoon. Viranomaiset hoitelisivat homman tästä eteenpäin. Oli lauantai, lastenhoitovuoro alkoi.

Sunnuntaina ja alkuviikosta sain viestejä, että kaikki on kunnossa, yksi miehistä on sairaalahoidossa, muuten kaikki hyvin. Tiistaina sanoin, että tulen käymään katsomassa, miten hommat sujuvat. Ajoin keskuksen pihalle, jossa oli kymmeniä nuoria miehiä, yksi lapsi, ei naisia. Nuoret suomalaiset tytöt raahasivat avustusmuovipusseja farmariauton takakontista sisälle keskukseen. En saanut yhteyttä Irakilaisiin tuttaviini, ilmoitin, ettei minulla ole mandaattia tulla etsiskelemään ketään ja lähdin kotiin. Pihalla nuoret miehet tsättäilivät kännyköihinsä, polttelivat tupakkaa, kuljeskelivat. Matkalla Irakilaiset tuttavani laittoivat viestin, etteivät olleet ehtineet tapaamaan, koska olivat pelaamassa jalkapalloa. Ajattelin mielessäni, että avustuskasseihin pitäisi pakata tupakkaa, tupakasta vieroitusmateriaalia, urheiluvälineitä. Myös oma haluni auttaa tässä lopahti. Tosi nopeasti. Ilman selviä rationaalisia perusteita. Ajattelin, että tämä on pakolaisviihdettä ja minua ei siinä kaivata. Olin ajatellut varsin naivisti, että ehkä lääkäreiden partioita tarvittiin, mutta paikan päällä totesin, että nämä nuoret terveet miehet eivät lääkäreitä taida kaivata. Avun tarvitsijat ovat jossain muualla. Läksin kotiin sekavin mielin.

Muutaman päivän olen nyt pureskellut tätä. Olin aluksi pakolaisfiili, lopuksi minusta tuli ainakin hetkellisesti pakolaisskeptikko. Nämä ovat ne ääripäät, joista voi valita ja minä kuljin koko matkan. Periaatteessa suhtaudun myönteisesti maahanmuuttoon. Mutta oikein en vielä hahmottanut, mitä tämä ympärillämme tapahtuva oikeastaan on.

Olen nuoruudessani työskennellyt oikean pakolaisen kanssa ruotsalaisessa vanhainkodissa, jossa veimme arkkitehtiystäväni Aldon kanssa välillä koko osaston mummot tansseihin sairaalan puutarhaan. Aldoa oli kidutettu eräässä Etelä-Amerikan maassa, hän oli kokenut henkilökohtaisen uhan, paennut sitä ja matka ei ollut traumaattisin kokemus, vaan koettu väkivalta, josta ruumiiseen ja sieluun jäi pysyvät arvet. Jäin miettimään, ovatko nämä tapaamani nuoret miehet oikeasti pakolaisia vai jotain muuta. Selasin erilaisia termejä viime yönä, kun pidin taas unikoulua, enkä kello 3 herätyksen jälkeen saanut taaskaan unta. Pakolaisstatus on tarkkaan määritelty, se on sovittu YK:n Geneven sopimuksessa. Evakoita nämä eivät ole, koska evakko pakenee oman maan sisällä. Siirtolaisiakaan eivät ole. Eivät edes maahanmuuttajia, koska osa ei pysyvästi muuta vaan heidät tullaan karkottamaan, koska tulevat monesti turvallisiksi luokitelluista maista, eivätkä he ole kokeneet henkilökohtaista uhkaa tai se on vaikea todentaa. Mietin, voisivatko olla pakkosiirtolaisia, raamatussahan puhutaan tästä, tosin Israelilaiset pakotettiin juurikin Babyloniaan, Irakiin, eli tämä ei kävisi, pakko on ulkopuolinen painostus. Sitten keksin, että nämähän ovat pakosiirtolaisia, refumigrantteja. Eivät ihan pakolaisia, eivät ihan siirtolaisiakaan. Paenneita imigrantteja. Osa varmasti täyttää pakolaisen kriteerit, tämän lahjomattomat viranomaisemme selvittävät kunkin pakosiirtolaisen kohdalla. Ilmiön kuvaamista auttaa joskus sana? Ehkä pitäisi laatia pakosiirtolaislainsäädäntö ohjaamaan näiden ihmisten kanssa toimimista?

Tällä tarinalla on varmasti jatko-osa eikä yksi sana muuta todellisuutta, tätä asiaa joudutaan varmasti pureskelemaan pitkään ja hartaasti, oppimaan kuten käytännössä aina, erehdystenkin kautta. Odottelen, että Irakilaiset tuttavani ottavat yhteyttä. Talvi on pitkä. Ero omasta perheestä varmasti raskas. Sopeutuminen ilmastoon ja erilaiseen yhteiskuntaan todella vaikeaa. Heidän kaltaisiaan on oulun seudulla nyt yli tuhat. Voisin ainakin näille opettaa ennen talvea marjojen ja sienien poimintaa, viedä kaverit Sanginjoen metsiin ja selittää rauhallisesti, miksi esimerkiksi naisten sortaminen ja burkhaan pukeminen ei kannata. Puolukoita tulee tänä vuonna kohtuullisen hyvin. Aion pitää kiinni siitä muutoksesta, jonka pieni Aylan poika sai minussa aikaan. Alle olen listannut asioita, joita kannattaisi huomioida viranomaistoiminnassa:

  1. Viranomaisten yhteistyö vaatii uusia normi/säädös/asetusohjauksesta poikkeavia menettelytapoja ja yhteistyötä, esimerkiksi tulijoiden sairauksien seulontaa nykyistä tarkemmin ja aloitteellisemmin.
  2. Todennäköisesti aluehallintaviraston kannattaa alkaa koordinoida tätä ja ottaa varhaisessa vaiheessa mukaan laaja-alaisesti eri viranomaistahoja, erityisesti myös sotilasviranomaisia.
  3. Naisten ja lasten turvallinen kuljettaminen Suomeen ja muihin turvallisiin maihin täytyy jotenkin aloittaa, Suomi voisi profiloitua tässä ja nimenomaan naisten ja lasten vastaanottajamaana. Tämä antaisi toimintakykyisille miehille mahdollisuuden panna maissaan asiat kuntoon. Nyt rikollisjärjestöt kuppaavat tulijat, se raha olisi arvokasta ja voisi mahdollistaa itsenäisen selviytymisen täällä, jossa lämmityskin maksaa.
  4. Rikollisten ylläpitämä kallis ja vaarallinen kuljetustoiminta täytyy edellä mainitusta syystä kriminalisoida ja lopettaa välittömästi.
  5. Nykyinen kriisi on monimutkainen, soppa on saatu aikaan, kun siihen on sotkettu maiden sisäisiä ongelmia, suurvaltapolitiikkaa, terroristijärjestöjä, asekauppaa. Suomi on pieni maa, mutta pragmaattisessa rauhantyössä Suomi on suurmaa ja nyt sen tulee pelata tätä roolia vahvasti ja esimerkillisesti.

Petri Lehenkari

ortopedi, solu.- ja kehitysbiologian professori Oulun yliopistossa

JAA

24 KOMMENTTIA

  1. Yrittää sanoa että täytyy katkaista rikollinen toiminta, eli ihmissalakuljetus jonka jatkuvuutta nyt tuemme lahjoituksiemme avulla… Täytyy muuttaa systeemi ja auttaa niin että naiset ja lapset siellä lähtömaassa saa MYÖS mahdollisuuden elämään…

    Eli iisistä vastaan pitää käydä siellä missä sen juuret on. Emme ole yksin maailmassa ja ongelmatkin täytyy hoitaa siellä missä ne syntyy…

  2. Niinpä. Tulijoita on moneen lähtöön. Hädänalaista pitää auttaa ja venkoilijan ei pidä antaa venkoilla. On siinä meillä ja viranomaisilla haastetta kun tätä soppaa setvitään.

  3. Meitä on monta muuta, jotka miettivät ja yrittävät hahmottaa mitä meidän ympärillä oikeasti tapahtuu. Pitää kuitenkin aina tarkkaan miettiä kenen kanssa uskaltaa asiasta puhua, koska osa näyttää elävän jonkinlaisessa suggestiotilassa. Ei enää kyetä näkemään silmien edessä olevaa maailmaa ja sen tilaa laajemmin. Kiitos kirjoituksestasi!

  4. saa aikaan asiattomia heittoja. Kannattaa hengittää muutamaan kertaan syvään, ennen kuin lataa ajatuksiaan tunteen palossa.

    Reaktio johtui varmaan siitä, että tekstin sisällön luultiin olevan jotain ihan muuta?

  5. Aralia,

    Ei kait se väärin ole, jos omia tuntemuksiaan makustelee tai haluaisi henkilökohtaisesti auttaa kavereita sopeutumaan Suomen oloihin. Tämähän on eräänlainen julkisen terapian muoto. Että siis tämmösiä sitä Piippolasta lähtösin oleva ortopedi pohdiskelee kun maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.

    Ei kait tässä ole kysymys siitä, että kenen joukoissa seisoo. Tai jos tämä kysymys niin polarisoitunut on, että heti ollaan vihan puolella, mikäli pohdiskellaan kysymykseen liittyvää problematiikkaa, niin kyllähän kysymyksen ratkaiseminen menee pikkusen vaikiaksi.

    Lopussahan sitten oli ihan kehittäviä ehdotuksia aiheeseen liittyen. Äkkiseltään tuntuu, että olisi kaikkien etu, mikäli Petrin esille tuomii kohtiin voitaisiin tehokkaasti puuttua?

  6. Kiitos kirjoituksesta ja toiminnasta.

    Näin kun kaikki alamme ajatella/toimia, tietysti jokainen taloudellisten ym. mahdollisuuksiemme mukaan, tulee homma kuntoon.

    Asia on todella vaikea ja monitahoinen muttei sentään kvanttifysiikkaa. 😉

    Eli kun ”jokainen tekee jotakin, kaikki tulee hoidettua”.

  7. Hyvä, monipuolinen sekä perusteltu kirjoitus.
    Poikien homma hieman haisee, kun dokumentit hukkuneet välimereen, matkan yksityiskohtia ei tiedetätiedetä, vaikka varmasti on pysähdytty tarveaineiden luovuttamista/hankintaa varten. Eritoten kavereiden touhu vaikuttaa omituiselta, koska jo kauan ennen välimerta, kuumasta Turkista, olisi voinut hypätä lentokoneeseen kera papereiden ja laskeutua mihin tahansa maailman kolkkaan sillä 5000 eurolla mikä nyt kertomustensa perusteella paloi salaperäiselle kuljetusorganisaatiolle. Voihan se toki olla niin, että paperit olisivat aiheuttaneet turhaa porua lentokentällä ja siksi niistä ei pidetty matkan aikana henkilössä kiinni.

  8. Hyvä kirjoitus ja näkökulma! Ihmisellä on mahdollisuus tarkastella ilmiöitä, kun on asioista kokemuksia ja kun uskaltaa koetella niitä myös uusilla, positiivisiksi katsomillaan kokemuksilla. Varakkaiden ja keskiluokkaisten nuorten ikäpolvien vyöryä on meidän monien vaikea nähdä ”humanitaarisena katastrofina”. Internet ja globalisaatio ovat muuttaneet maailmaa. They have a dream.

  9. Hyvä että saivat apuja.
    Onkohan mikään taho missään tekemässä OIKEASTI mitään akuutin pakolaishädän auttamiseksi välimeren alueella?

    Onhan väärin että ihmiset joutuvat lähtemään kotoaan.
    Ongelman aiheuttaja pitää hoitaa, ei pelkkää oiretta & kalleimmalla tavalla.

    Eikö Suomi vois koettaa innovoida ratkaisuja?
    Esim vastaanottokeskuksia välimerelle risteilylaivojen muodossa?
    Uusia asuma-alueita sinne etelään?
    Pakolaisten sopeuttamine+koulutus+jakaminen globaalisti niillä ”risteilylaivoilla”?

  10. Hienoa, että autoit. Pakolaisia auttaa matkan varrella moni. He ovat väsyneitä ja monet tramatisoituneita. On väärin odottaa auttamisesta vastapalvelukseksi pysyvää ystävyyttä. Autettu ei jää velkaa mitään. Tilanne on hetken inhimillinen kohtaaminen.

  11. Olli K kirjoittaa asiaa.. Lue Aralia ja ymmärrä. Taidat itse kärjistää ja lietsoa asetelmaa tarpeettomasti. Blogi on toteava, kysymyksiä herättävä ja kehittävä avautuminen aiheesta..

  12. Aralia, kommenttisi kuvaa juuri sitä, mikä maahanmuuttokeskustelussa on vikana. Tulijat esitetään valitettavan usein joko uhreina tai elintasoshoppailijoina. Kirjoittaja kuvasi mielestäni hyvin ajatteluaan ja heijasti samalla varmasti monien suomalaisten tuntoja näistä tulijoista.

  13. Jos kelkot ne sinne Sanginjoen metsiin marjaan, kerro, että sellaisia paikkoja, joissa on hyvin hoidettu nurmikko, kannattaa välttää. Voi olla, että vaikka selvisi Irakista, ISISistä, Välimerestä, salakuljettajista ja vaikka mistä, ei selviä otsaan napsahtavasta valkoisesta Wilsonin golfpallosta.

  14. Purnaamisen sijasta tosi toimintaa. Kokemusten ja havaintojen perusteella
    meidän kaikkien näkökulmaa laajentava kirjoitus.
    Erittäin tarpeellinen meille kaikille ja vinkkejä ja oikeaa opastusta viranomaistoimintaan.

  15. Hyvin erikoinen, gonzojournalismin perinteitä kunnioittava blogikirjoitus.

    Ainoastaan blogin lopussa olevasta kohdasta 5. olen täysin eri mieltä. Kriisi on hyvin yksinkertainen ja sen aiheuttajat ovat ISIS, Boko Haram, Al-Shabaab, Hamas ja Hizbollah sekä Lähi-Idän ja Afrikan diktatuurit.

    Länsimaiseen kulttuurimarksismiin vain kuuluu syyttää länsimaita kaikesta pahasta.

  16. Kiitos tästä kirjoituksesta. Asioista on voitava puhua niiden oikeilla nimillä, ilman turhaa kiihkoilua suuntaan tai toiseen. Erittäin hyvä keskustelunavaus. Kaikki varmasti miettivät että mistä tässä ilmiössä oikeasti on kyse. Toinen asia on että mihin toimenpiteisiin Suomen olisi nyt ryhdyttävä?

  17. Kuinka on mahdollista, että professoritason ihminen ymmärtää ilmiön vasta sen itse nähtyään? Ja kuitenkin aiemminkin olleet vahvat mielipiteet maahanmuutosta ja osaksi niidenkin perusteella äänestetty?
    Mitä mieltä pitäisi olla demokratiasta, kun professoritasollakin maailmankuva muodostuu luulemisen ja omien kokemuksien yhdistelmästä, mitään syvempää kykyä hankkia ja analysoida tietoa ei ole?

    No professorin keskivertoa korkeampi älykkyys tulee ilmi kykynä muuttaa mieltään näkemänsä perusteella. Professorin keskivertoa ylimielisempi asenne taas siinä, että yhden illan ja kolmen irakilaisen perusteella laaditaan toimenpideohjelmia muille.

      • Ilman muuta. Nykyaikana vaan ihan kaikkea ei tarvitse havainnoida itse. Mm. sitä varten ovat tieteelliset julkaisut, media ja some.
        Jos kammiosta olisi poistunut useammin, niin olisi kyseisen proffan iässä jo saattanut aiemminkin törmätä elämään.

        • Iässä? Petri on nelikymppinen, paljon ulkomailla työskennellyt ja paljon asioita nähnyt, mutta myös erittäin huumorintajuinen ja kova provosoimaan. Taisit langeta tuohon lankaan.

  18. Vai että refumigrants? Ihmettelen, että viranomaisten taholta on kovin vähän tietoa, eikä juuri muuta kuin asioiden silottelua.. Kun Angelma Merkkeli on sanonut, että kaikki tänne ja nyt kyllä hoidetaan niin ei uskalleta hiiskua mitään sen pelossa että leimataan jollakin leimalla.
    Ymmärrän että tilanne on nyt tämä, eikä näistä tulijoista nyt päästä, mutta sitä en ymmärrä että viranomaistaholta ei tule kansalaisille uusia turvallisuusohjeita selkeämmin.
    Mieshenkilönä voinee lähteä juuri tuolla tavalla itse haastattelemaan äijiä, että mitäs miehiä sitä ollaan. Naisille sanoisin ohjeeksi, että olkaa varovaisia. Intiassa ja Kiinassa matkustellessa on tullut huomattua, että kun yhteiskunnassa liikkuu sekä ns. keskiluokkaa, että niitä ihmisiä ”joilla ei ole mitään menetettävää”, turvallisuusasioihin joutuu kiinnittämään enemmän huomiota. Esimerkiksi metroon ei Kiinassa pääse ilman laukkujen läpivalaisua, ja jokaisen laukku läpivalaistaan vaikka metroon menee miljoonia ihmisiä päivittäin.
    Jos meille tänne tulee porukkaa, jotka omien sanojensa mukaan ovat ”heittäytyneet välimeren vietäväksi ja uhmanneet kuolemaa”, herää kysymys mihin kaikkeen he ovat valmiita, tilanteen niin vaatiessa? Ja kun ihmiskauppiaat salakuljettavat pieniä lapsia ja osa heistä huuhtoutuu veteen, niin herää myös kysymys, joko ihmiskauppiaat vaanivat myös täällä ja etsivät kidnapattavia lapsia, joista voisi lunnaita saada?
    Kiinassa vanhemmat vievät lapsensa aina perille kouluun saakka, juuri sen vuoksi että kidnappaajat ovat oikeasti uhka. Yhden Pekingiläislapsen hinta kidnappaajille saattaa olla ”vain” 6000€, mutta jollekin summa on silti selllainen että riski kannattaa ottaa.
    Miksi meidän viranomaisemme eivät kerro meille, kuinka meidän tulisi muuttaa omaa toimintaamme enemmän uusia oloja vastaavaksi? Kun kaupungilla pyörii porukkaa ilman papereita, niin mehän elämme käytännössä villissä lännessä, johon on yhtäkkiä tullut keskuuteemme porukkaa, josta emme tiedä yhtään mitään. Jää meidän mietittäväksemme uskommeko heidän tarinansa vai emme, ja vain aikä näyttää kehittyykö välilleme oikea luottamus. Luottamus pitää ansaita.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.