Lopultakin myös gorillojen pariin

0
Tutkijatohtori Juho-Antti Junno Oulun yliopistosta tutkii vuorigorillojen elämää Ruandassa.

Ensimmäiset päivät Ruandassa eivät sujuneet aivan toivotulla tavalla vaikka tutkimusta teimmekin. Kolmen päivän ajan tullin sopivan isokenkäinen virkamies piti meitä jännityksessä, tärkeimmät tutkimusvälineemme odottivat rahtiterminaalissa vain hänen allekirjoitustaan. Lopulta ratkaisu löytyi suhteiden avulla. Karisoken tutkimuskeskuksen johtaja soitti suoraan kyseiselle virkailijalle selittäen kiireisen aikataulumme, allekirjoitus saatiin heti.

Suurimpien ongelmien väistyttyä, eli saatuamme lopulta kaikki tutkimusvälineet käyttöömme, siirryimme arkisempiin vastoinkäymisiin. Tutkimuslaitteet tulivat perille ehyinä ja toimivina, mutta tasaisen sähkövirran suhteen on Ruandassa hieman heikompi tilanne. Pääasiallinen tutkimuslaitteemme on pQCT -skanneri, joka on kuin pienennetty versio sairaaloiden tietokonetomografialaitteista. Tulliepisodin vedettyä aikataulun tiukalle, teimme parhaamme jotta skannaukset saataisiin varmasti suoritettua alkuperäisen matka-aikataulun puitteissa. Olimme jo ennakkoon varautuneet sähkökatkoksiin ja virtapiikkeihin hankkimalla suurehkon UPS-laitteen, ystävällinen lentokenttävirkailija oli kuitenkin päättänyt Oulussa päättänyt poistaa siitä akun joten laite oli hyödytön.

Pienistä ongelmista huolimatta itse tutkimus on alun kangertelun jälkeen sujunut vauhdilla ja vanhalla rutiinilla. Päivät ovat olleet pitkiä, mutta mielenkiintoisia. Olemme muun muassa jo havainneet että vuorigorilloilla näyttää olevan vanhemmalla iällä huomattavan paljon tiettyjä selkärangan sairauksia. Vaikka olemme jo aiemmin keränneet varsin laajan aineiston ihmisapinoista, emme ole havainneet käytännössä ollenkaan näitä sairaustyyppejä. Vuorigorillat näyttävät olevan siis tässä suhteessa varsin poikkeuksellisia.

Ruandan gorillat ovat siinäkin mielessä ainutlaatuisia, että monien yksilöiden koko elinkaari on jollakin tavalla dokumentoitu. Tutkimusryhmät ovat seuranneet niitä ja havainnoineet niiden käyttäytymiseen liittyviä asioita niiden elämän eri vaiheissa ja useiden yksilöiden osalta tiedetään esimerkiksi ikä hyvinkin tarkasti. Tällaiset taustatiedot auttavat tutkimustamme huomattavasti.

High risk high gain

Näin matkan loppupuolikkaan jo kuluessa on helppo todeta että tähän tutkimusprojektiin kannatti lähteä. Vaikka riskit olivat varsin huomattavat ja alussa näytti että ne voisivat myös realisoitua, on loppuaika ollut tutkimustyön kannalta todella onnistunut. Välillä näytti että noin 20 000 dollaria Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön (National Science Foundation) rahaa palaa täysin turhaan, mutta nyt tuo sijoitus näyttääkin jo varsin järkevältä. 

Juho-Antti Junno

Kirjoittaja on tutkijatohtori Oulun yliopistossa ja Helsingin yliopiston dosentti. Tutkimusalana fyysinen antropologia, bioarkeologia ja biolääketiede.

JAA