Lääkiksen jätkämiesprofessori Lehenkari kutsutaan työterveystarkastukseen osa 3/3

3
Professori Lehenkarin mielestä työterveyskäyntien osuus on kasvanut hallitsemattomasti, mutta vielä pahempaa liikakasvua on yksityislääkärien vastaanotoilla ja lemmikkieläinten terveydenhuollossa.

Mihin kieltäytyminen työterveystarkastuksesta voikaan johtaa?

Jonkinlainen jälkilöyly, epilogi ja pohdinta on lienee paikallaan. Vuonna 2001 säädetty työterveyslaki velvoittaa minut periaatteessa osallistumaan työterveystarkastukseen. Voin kuitenkin kieltäytyä perustellusta syystä. Esitin puhelimitse suullisena perustelunani, etten usko, että kohdallani on tarkastuksesta mitään hyötyä, se on kustannustehoton, toteuttamistavaltaan sellainen, ettei se aiheuta muuta, kuin resurssihukkaa sekä minulle että järjestäjälle.

Näin siis oikeasti sanoin, lääkärinä tietäen myös lakisääteisen velvoitteeni osallistua määrättyihin tarkastuksiin. Kerroin myös olevani terve. Ehkä vähän pullukka mutta terve. Puhelun vastaanottanut toimistotäti sanoi että kiitos ja näkemiin. Lain henki ja kirjain täyttyi. Ehkä.

Stakesin 2012 tilastojen mukaan 42 % lääkärikäynneistä kohdentuu terveyskeskuksiin, 33 % työterveyslääkäreille, 25 % yksityislääkäreille. Lääkärikäynnit eivät kuvasta kaikkia käyntejä, mutta antavat hyvän kuvan palveluiden käytön kohdentumisesta. Kolmasosan potillaan työterveyslääkärit hoitavat aika suurta kansanterveyskakkua. Joka kolmas suomalainen on työterveyshuollon piirissä, eli meitä on noin 1.9 miljoonaa työssäkäyvää samassa odotushuoneessa, josta eläköitymisen myötä siirrymme joko yksityisen tai perusterveydenhuollon puolelle.

Lääkärikunnan keskuudessa vallitsee asiasta suunnilleen tällainen näkemys: vaikka sinänsä koko homma on meidän itsemme  kannalta lähinnä suuri vitsi,  terveyskeskukset eli arvauskeskukset ovat vielä enemmän täynnä erilaisia vaikuttamattomia hoitoja ja tutkimuksia vaativia kansalaisia, jotka käytännössä blokkaavat rehellisten työssäkäyvien ja yhteiskunnan rahoittajien nopeat reitit tutkimuksiin ja hoitoon. Priorisointia on vaikea tehdä ja perustuslain mukaan sitä ei saakaan tehdä. Työterveyslääketieteen ”työ ”-painotus on muuttunut työssäkäyvien terveyslääketieteeksi. Työterveyshuolto on työssäkäyvän perusterveydenhuolto, johon saa aina nopeasti ajan.

Vastikään Kelan tutkijat Timo Hujanen ja Hennamari Mikkola selvittelivät tarkemmin, miten työterveyshuollon menot rakentuvat alueellisesti ja palvelutuotannon sisällön kannalta. Raportti paljastaa, miten kirjavasti ja hallitsemattomasti ala on järjestynyt. Työterveyshuoltoon käytetty rahasumma on kasvanut suhteellisesti nopeammin kuin kuntien terveysmenot, pitäen sisällään erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon.

Näennäisesti kustannuksista vastaa työnantaja, todellisuudessa monikanavainen rahoitus tasaa kuluja myös kuntien ja valtion piikkiin ja rajaa yksityisen, julkisen, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä on vaikea vetää. Nimellisesti kustannukset ovat 277 miljoonaa euroa/vuosi. Kuulostaa paljolta? Muistetaanpa, että samaan aikaan sairaiden taksiajeluihin kulutetaan 250 miljoonaa euroa/vuosi. Tämä on provosointia. Luku pitää sisällään myös pienen määrän ambulanssiajeluita. Tämäkin oli provosointia.

Mutta kansalainen, muistapa tämä: kun seuraavan kerran ajelet taksilla kelan piikkiin, se on kuule sitten pois jonkun lapsen syöpähoidoista sitten se.. tässä veneessä kaikki on yhteydessä kaikkeen ja tällä hetkellä edesvastuuttomuutemme murentaa koko yhteiskuntamme perustuksia. Noniin, edellinen viesti tuli sisäiseltä moraalinvartijalta, vaiensin sen, takaisin tilastoihin. Puolet palveluista tuottaa muut tuottajat, eli kokemukseni kaltaiset yksityiset lääkäriasemat, 20 % terveyskeskukset ja vajaa 20 % työnantajien omat asemat. Kysymyksessä on merkittävä toimiala. Sen hallinta ja kustannusvaikuttavuus odottavat selvittelyä. Meidän kannattaa vaatia sitä. Maksajina ja potilaina! Mutta kuka osaa sen laskea?

Tässä vähän tilastopohjaa, kollegan lausuma lääketieteen syöpä kuvasti todellisuutta ainakin näiltä osin: työterveyskäyntien osuus on kasvanut osin hallitsemattomasti, nopeasti ja näennäisen epäselvien lainalaisuuksien ohjaamana. Mielestäni kysymyksessä ei kuitenkaan ole varsinainen syöpä, korkeintaan yli-innokas, mutta periaatteessa hyvänlaatuinen liikakasvu. En halunnut tunkea itseäni siihen, alkoi tuntua jotenkin hikiseltä ja epämukavalta.

Pahanlaatuista liikakasvua on kyllä mielestäni havaittavissa kahdessa paikassa: yksityislääkärikäyntien määrässä ja lemmikkieläinten terveydenhuollossa. Näistä toisella kertaa lisää.

Petri Lehenkari

Solubiologian professori, Oulun yliopisto

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Lisätään vielä sellainen ihmetys Oulun kaupungin tuottamaan perusterveydenhuollon toteuttamiseen, että tuottoisin (halvin / palvelu) ja asiakastyytyväisin terveysasema lopetetaan.

    Maalaisjärki puuttuu niiin monesta asiasta sote-puolella.

  2. Mietipä Petri,kun olet Piippolasta lähtöisin ja tunnet seudun, miten mummu pääs ee labrakokeisiin40 km:n päähän, kun ei ole ajokorttia eikä omaisia kuskaamassa. Lähipalvelut on viety kauas ja kauemmaksi siirtyvät. Olen epäillyt jo pitkään poliitikkojen laskutaitoa ja ihmetellyt sitä,miten meillä oli varaa 70-luvulla pitää yllä terveyskeskuksia ja tarjota koululaisille välipalaa. Jossain vuotaa ja pahasti. Yks mummu vaan Kairanmaalta

  3. Ei ollut tänään Työterveysasemalla apua minulle tarjottavana, koska olin sairas.
    Onneksi naapurikunnan maalais-tk:ssa hoidetaan sairaitakin.