Lääkiksen jätkämiesprofessori Lehenkari kutsutaan työterveystarkastukseen osa 2/3

3
"Meillä lääkäreillä työterveyshuolto vain toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä. Olemme aika olevinamme", professori Petri Lehenkari kirjoittaa bloginsa toisessa osassa.

Vastentahtoisen lääkärin vastusteluista huolimatta matka työterveysvastaanotolle jatkuu, kunnes loppuu täydelliseen katastrofiin, välirikkoon ja perusluottamuksen järkkymiseen.

Yksityisen terveyspalveluyrityksen ammattitaitoinen täti otti kokeen nopeasti ja ammattitaidolla. Kokeen oton jälkeen kysyin, että mitähän kokeita minusta nyt sitten otettiin ja sain vihdoin tietää. Maksa-arvot, kolesteroli ja peeveekoo ja sokeri. Tulokset luvattiin sitten näkymään verkkopalvelussa. Kiitin, lähdin kotiin viemään lasta hoitoon ja sitten töihin. Paastoverikoepaikan vieressä oli kuppila auki. Täytetyt sämpylät näyttivät todella herkullisilta. Ja munkit. Vastustin kiusausta. Ehkä kolesterolit ovat tosiaankin koholla? Näytänkö tosiaan läskiltä enkä vahvalta?

Noniin, tuli suuri päivä, jolloin olisin päässyt työterveyshoitajan vastaanotolle klo 13. Se oli kuitenkin huono päivä. Moro sanoi noro! Klo 730 puoliso soitti, että nyt hänelle on tullut vatsatauti, jota itse podin koko viikonlopun. Jaaha, lastenhoitoa siis tiedossa, aloin heti pakata kamoja työpaikalla, perua palavereja, lähetin pakolliset mailit, sain pitkän odotuksen jälkeen ajanvaraajan työterveyspalveluita tarjoavasta firmasta kiinni ja päädyin perumaan kyseisen ajan, koko vastaanoton ja kehotin ystävällisesti antamaan työterveyttä sellaiselle, joka sitä enemmän tarvitsi, koska yhteistä aikaa ei kyseiselle hoitajalle löytynyt. Ehkä minut oli kultakirjaimin kirjoitettu vain tämän hoitajan ASIAKKAAKSI? EN alkanut kyselemään. Tiedustelin verikoevastauksista. Ajanvaraus ei näistä osannut sanoa, mutta netistä saisin tietää KAIKEN. Kiitos ja näkemiin.

No, ajattelin, eipä tässä mitään, positiivisesti vaan, ei se välttämättä ole lääketieteen syöpä tämä työterveyslääketiede. Siispä sitten katsoin ensimmäisenä vapaana hetkenä tietojani nettipalvelusta. Kirjauduin sisään ohjeiden mukaan pankkitunnuksellani ja huomasin, että minun olisi pitänyt hyväksyä palvelun todella laajat ja monimutkaisen näköiset ehdot. Tietojeni käytön ja vaikka mitä. Ei mitään tavallista mainosskeidan lähettämistä vaan ihan oikeasti jotain ihan liikaa. En hyväksynyt ja sitten tuli se suuri TÄ? Enkö saakaan noin vaan nähdä nyt niitä prkeleen kolesteroliarvoja? Pitääkö minun rekisteröityä jonkun työterveysbaabelin käyttäjäksi? Sarvet kasvoi päähän. Meni n 0.1 s. Ennätys! Päätin, että nyt jää kolesterolit sinne minne menikin. Lähdin ostamaan munkkia lääkiksen yläkuppilasta. Päätin unohtaa kaiken vaikka tietysti muistin kaiken. Verenpaine varmasti myös nousi, vaikka oikeastaan se on yleensä tosi matala. Tupakkaakin alkoi tehdä mieli, vaikken oikeastaan poltakaan. Lisäksi alkoi mieli lähteä ryyppäämään, vaikken kyllä oikeastaan juokaan.

Tämä oli tositarina. Yksi näkökulma terveiden ihmisten hyysäämiseen työterveyshuollossa, itse koettu, vain hieman maustettu. En ole varma, mutta luulen, että minut kutsuttiin työterveysvastaanotolle, koska professuurini vakinaistettiin yliopistolla syksyllä ja työsuhteen vakinaistamisen myötä. Yliopistolla on varmaankin aiheesta sopimus palvelun tarjoajan kanssa. Siinä tarjotaan perustarkastuspaketti, johon kuuluu tietyt määräaikaisrutiinit. Niiden terveydellistä hyötyä ei ole missään osoitettu. Tilaajatuottajamalli. Tilaaja tilaa sokeana ja tuottaja tuottaa mahdollisimman halvalla jotain. Suuntaamaton verikoe ei kerro juuri mitään, mutta positiivisesti ajateltuna työterveyshoitaja olisi varmasti mitannut verenpaineeni, punninnut minut, arvioinut tarkemmin kehoni rasvan koostumusta, ehkä mitannut vyötärön ympäryksen. Tämä olisi jo yhdessä verikokeiden perustella antanut jotain ennustearvoa verikokeille ja ehkä olisin tarvittaessa saanut elämäntapaohjausta tai ohjauksen työterveyslääkärin vastaanotolle. Sinänsä ihan ok. ja toimii ehkä väestötasolla, kun poimitaan alkoholin suurkuluttajia, metabolisen oireyhtymän sairastajia ym. Meillä lääkäreillä työterveyshuolto vain toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä.  Ja oikeastihan sellaista tavallista ihmistä ei ole, eikä mitään määräaikaishuoltoja tarvita, paitsi autoille. Mutta lääkäri potilaana, se on vielä astetta hankalampi tapaus. Olemme aika olevinamme. Emme osaa regressoitua, eli taantua potilaan asemaan. Olemme tietävinämme ja hallitsevinamme. Asenne on tämä: olen myös itseni lääkäri ja tarvittaessa konsultoin sitten muita lääkäreitä. Oikeasti emme hallitse, emme tiedä, emme osaa soveltaa omaan itseemme. Emme fyysisen emmekä ainakaan psyykkisen terveyden hoitoa ja varsinkaan sairauksien ennaltaehkäisyä. Sinänsä työterveyshuolto olisi siis ollutkin paikallaan, eikä varmaan mikään syöpä. Mutta.

Tuotteistaminen on viety tässäkin palvelussa aika pitkälle. Minua ei huomioitu missään vaiheessa yksilönä. Taustaani ei oltu vaivauduttu selvittämään. Kukaan ei ymmärtänyt eikä havainnoinut, miten änkyrä on jätkämisprofessori, miten lääkäri- ja työterveysvastainen minä olinkaan. Kohdallani ei toteutunut minkäänlainen terveyshyöty. Ainoastaan haitta. Syntyi kuluja, meni aikaa, otettiin laboratoriokokeita, joita kukaan ei tulkinnut, jotka eivät vaikuttaneet mihinkään.  Olin työterveyshuutolainen. Minut oli ulkoistettu palveluntarjoajalle, joka oli kilpaillut ja voittanut. Näin se on. Työterveyslääketiede on ja ei ole se syöpä. Näin on suloisesti yhtä aikaa. Työterveyshuolto on samalla täysin turhaa ja täysin välttämätöntä. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne lääketieteessä. Se on joskus hieman vaikeaa hahmottaa, mutta niin todellinen dilemma on yleensäkin. Se ei ole lähtökohtana reilu, se vaatii kannanottoa, asiantuntemusta, työtä, pureskelua, erilaisia mielipiteitä, toimintaa. Näin syntyy terveyttä kansalle. Myös terveyttä työssä olijoille, tuolle paapotulle, pullamössöeliitille, joka hinaa koko kansantalouttamme vaikeissa keliolosuhteissa eteenpäin moninaisten sairauksien ja läskikuorman uuvuttamana.

Anestesialääkärikollega sanoi, että hänelle oli tullut terveyskysely, johon hän oli tahallaan rastittanut kaikki kohdat vasempaan laitaan, eli kaikki mahdollisimman vituroillaan. Siitä oli kuulemma seurauksena tullut kutsu työterveyshoitajan vastaanotolle vielä samana päivänä.  Siellä sitten oli ollut mielenkiintoinen keskustelu, josta oli riittänyt riemua pitkään. Parempaa kuin kummeli tai ketonenjamyllyrinne, siis tosi hyvää, absurdia ja surrealistista settiä.  Soittaakohan ne minut takaisin sinne?

Petri Lehenkari 

Solubiologian professori, Oulun yliopisto

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Minä en ole lääkäri, mutta porilaitahan olemme kaikki joskus… Että sikäli olen miettyinyt työterveyshuollon rooliakin säästöjen etsinnässä ja tullut siihen tulokseen että aikansa oltuaan se poistuupi kuvasta. Luulenpa että juilkispuolelle käy myös niin ainakin jossain mitassa. Minusta se kanadanmalli on jossain mielessä parempi kuin tämä meidän nykyinen.

    Et sinä ainoa ole joka jää ulkopuoliseksi onhan kalle ackte siitä kirjoitellut hyvät tarinat aikoja sitten mahtaako saada enää mistään kirjaa (oisko ”kun lääkäri sairastuu”)… Kaikille käy niin että palvelun tarjoaja ei osaa eikä viitsi arvioida kohteen osaamis- tai ymmärrystasoa ja mitä korkeampi se on sitä varmempi törmäys… Palveluntarjoaja sitten ihmettelee miksi ihmeessä kävi näin ja tosiaan, Freud siinä taustalla tietävänä irvistelisi (mielissään) oikeassaolostaan…

  2. Siis anestesialääkäri vastasi tahallaan väärin?? Kuulostaapa aika vastenmieliseltä käytökseltä. Toisaalta kertoo kyllä paljon. Ja oikein yhdessä nauroitte? On noita ”hulluja” vastauksia nähty, muttei tervepäisiltä.

    • Mistäpä tämä sinulle kertoo? Huumorintajusta? Vapaa maa ja saa sitä huvitella vakavistakin asioista eritoten mikäli olet siinä itse \’kärsijänä\’.