Lääkiksen jätkämiesprofessori Lehenkari kutsutaan työterveystarkastukseen osa 1/3

4
Professori Petri Lehenkari aloittaa kolmiosaisen blogin, jossa pureudutaan työterveyshuoltoon.

Lääkäri voi olla tavallinen suomalainen mies, joka ei halua vapaaehtoisesti mennä lääkäriin. Tai ainakaan työterveyshuoltoon.

Oukkei, myönnetään, ei ehkä ihan reilu lähtökohta. Korkealle arvostamani kollega, opettaja, lääkäri ja professori lausui kerran, että työterveyslääketiede on lääketieteen syöpä.

Puolustukselle voidaan lukea kuitenkin lieventäväksi asianhaaraksi se, että kutsu työterveystarkastukseen tuli tosi huonoon aikaan. Se kutsu tuli puhelimella, kun olin tuhonnut pari tekstiviestikutsuyritystä. Keskustelu oikein ystävällisen naispuolisen henkilön kanssa meni suunnilleen näin: ”Teille on varattu aika tarkastukseen XXX yritykseen XXX vastaanotolle”, ”mitä, mihin, ei voi olla, en ole sairas, enkä ole varannut mitään aikaa, luulin, että minun pitäisi tulla katsomaan joku potilas yksityispuolelle, en harrasta ykstyispraktiikkaa..” ”Teille on lähetetty SMS kutsu aiheesta, olettekohan saaneet sen?”, ”aijjaa, saattoi tulla, tuhosin, luulin, että tuli väärään osoitteeseen” ”Olemme varanneet teille verikokeen 13.2.” ”voitteko toistaa, olen juuri menossa leikkaussaliin, laitan sen tähän, siis kolmastoista toista” ”ei vaan 12.2. ja työterveyshoitajan vastaanotto on sitten 19.2.” ”jahas, selvä, täytyypä yrittää tulla, mitä verikokeita otetaan?” ”Saatte tietää sitten tarkemmin.” ”selvä, sitten, minäpäs tulen, nyt täytyy mennä”.

Oli vuoden viimeisiä leikkauspäiviä, leikkaan aina OYS:ssa perjantaisin, se on viikon paras päivä, en kaipaa häiriöitä, nautin ortopedin töistä, keskityn, teen paperitöitä, nautin lääkärinä olemisen arjesta. Sairaala, potilastyö on pakoa toisesta arjesta, professorin töistä anatomian laitoksella, jossa on koko syksy opetettu anatomiaa hartiavoimin ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijoille. Tästä arkisesta aherruksesta alkoi sitten matkani työterveyslääketieteen avaraan syliin.

Menin verikokeeseen sitten tietysti päivän myöhässä. Hukkasin sen paperin, johon kirjoitin 12.2. ja muistin väärin, että se oli 13.2. Istuin odottelemassa aulassa muiden kanssa klo 7.15 syömättä ja juomatta. Osittain se oli Freudilainen erehdys, myönnetään. En halunnut mennä verikokeeseen. Viimeksi 5 v sitten kolesterolit oli kunnossa.

Sitä paitsi voin aika hyvin, Verenluovutuksessa Hb on olut aina hyvä. Uppopallossa sukelluskunto paranee koko ajan. Tietysti on muitakin syitä vältellä työterveyshuoltoa. Edellisellä kerralla hoitaja sanoi, että olen läski.  Ei ihan noin suoraan, mutta sinne päin. Myös eräs läskipoikien (eräs läskien lääkäreiden perustama veljesseura) sanoi, että olen läski. En tiedä, oliko se kommentti kutsu liittyä veljeskuntaan vai mitä, mutta paremminkin omasta mielestä olen kyllä sellainen isokokoinen. Lihaksikas. Painoa on reilu 100 kg ja pituutta 187. Uppopallossa se on siinä uskottavan rajamailla. Jos yrittää olla vahva ilman lisäaineita, on syötävä hyvin!

No, palataanpa aiheeseen. Oikeasti en ole läski vaan vahva. Siellä kaupungilla, hienoissa ja tarkoituksenmukaisissa tiloissa muutama muukin oli saanut samanlaisen kutsun verikokeeseen ja muutenkin näytille. Työvaatteissa ollut kohtalotoveri kysyi toiselta sisään tullessaan: ”jaahas, jätkä täällä, ootko sinäkin sukupuolitestiin tulossa?”. Olin juuri puhellut erään naisen kanssa, että mitähän kokeita otetaan, kun ei oltu kerrottu. Nainen arveli että peeveekoo. Nyt se tietysti ajatteli, että jätkät on täällä kaikki sukupuolitautitesteissä. Minäkin siis! Nainen täsmensi: ”Tarkoittaa PVK, perusverenkuva.” Niinpä niin.

Tavallisten ihmisten keskuudessa kuljen kuin Clark Kent, tuntemattomana  vaikka onkin teräsmies. Minä puolestani oikeasti olen kävelevä lääketieteen anekdoottivarasto. Satun vain olemaan Piippolasta kotoisin, hyvin köyhästä kodista, vihaan vaatteilla kekkalointia ja muutenkin herralta näyttämistä yleensäkin. Ei siis ihme että nainen ei tunnistanut lääkäriksi. Luontaisesti näytän myös hyvin tavalliselta suomalaiselta jätkämieheltä. Anekdoottiaivoni tuloste:  B-PVK, Blood, eli verinäytteestä analysoitu perusverenkuva, automaattilaitteen sylkäisemä lukema punasolujen määrästä, koosta, niiden sisältämän raudan määrästä jne. En käynyt keskustelemaan naisen kanssa. Olimme molemmat POTILAITA. Kun kutsua verikokeeseen ei tullut, kysyin yhdeltä näytteenottajalta, että onkohan minut unohdettu Ei oltu. Olin itse unohtanut, mutta kokeet luvattiin ottaa jossain välissä. Näin pääsin lopulta verikokeeseen.

Petri Lehenkari 

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. No nyt on mielenkiintoista settiä. Olenkin joskus miettinyt, millaista on mennä lääkärinä lääkäriin.

  2. Tosi hienoa huomata, että lääkärikin haluaa olla ihan tavis ihminen eikä pönkitä itseään turhaan tillelillä, vaatteilla ym statuksilla eli tämä jos joku osoittaa ko henkilön vahvaa itsetuntoa!!
    Haluan mielellään lukea jatkonkin, sillä itse tekstikin on hauskasti kirjoitettu!