Ajantasaisilla asiakastiedoilla tilannetalouteen

1
Professori Veikko Seppänen kuvaa blogissaan, miten ajantasaista asiakastietoa hankkimalla ja analysoimalla voidaan rakentaa reaaliaikaisen tilannetalouden ratkaisuja.

Ennen vanhaan väitettiin sarkastisesti, että tutkijoiden perusongelma ajan hermolla eläviin normi-ihmisiin verrattuna on "paralysis by analysis" eli että he katsovat taustapeiliin tuulilasin asemesta ja jähmettyvät siksi analysoimaan jo ohi menneitä tapahtumia. Toisaalta aivan viime aikoinakin on toivottu tutkittua tietoa nykyhetken ymmärtämiseksi ja tulevaisuuden ennakoimiseksi. Myös rahoitusinstrumentteja on rukattu tähän suuntaan ja Oulussa työskentelee taas aitoja tulevaisuuden tutkijoita sitten Rautaruukin uraa uurtavan yritysfuturologin Tarja Meristön, joka oli täällä 1988-1991.

Tutkijana tunnustan viehättyneeni analyysiin kuten luullakseni suurin osa minua vannoutuneemmistakin tiedemiehistä ja -naisista. Ilmiöitä pitää osata havaita, jäsentää ja tulkita olivatpa ne ihmisten tai liikeyritysten toimintaa tai vaikkapa automaattisia koneita ja laitteita.

Legendaarinen entinen  VTT:n kollegani Ari Okkonen käytti jo 1980-luvulla kokonaisen päivän istumalla ison hotellin aulassa ja tarkkailemalla hissejä tilaavia ja käyttäviä ihmisiä. Toinen samanveroinen työkaverini Risto Suitiala vietti viikkoja tietokone-ohjelmistojen ylläpitäjien parissa Nokialla ymmärtääkseen heidän tekemäänsä työtä ja siinä käytettyjä välineitä. Molemmat olivat silti tai siksi ensiluokkaisia toteuttajia.

Itsekin kirvesmiehen poikana ja teollisuudessa työskennelleenä haluan järjestelmällisen analyysin ja tutkitun tiedon johtavan mielellään toimintatapojen ja käytänteiden kehittymiseen sekä uusiin tuotteisiin, palveluihin ja ihmisten elämää helpottaviin tai niille jopa välttämättömiin ratkaisuihin. Liiketoiminnan tutkimisessa ja harjoittamisessa olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että talouden taustapeilistä analysoidut tiedot on yhdistettävä reaaliaikaiseen toimintaan ja että nimenomaan se voi tehdä internet-ajan bisneksistä samalla kertaa sekä haluttuja, tehokkaita että laadukkaita.

Keväällä vein vaimoni eräänä arki-iltana päivystykseen kuuden hujakoilla ja hain hänet sieltä pois kolmelta aamuyöllä istuttuani viimeiset pari tuntia hänen seuranaan odotusaulassa. Palvelutarpeeseen ei saatu vastausta eikä edes tietopohjaista analyysiä, korjaavista toimenpiteistä puhumattakaan.

Tiedän silti, että päivystyspalvelut perustuvat nimenomaan tilanteiden hallintaan ja että sairaaloissa tutkitaan ja kokeillaan laajemminkin tilannekuvapohjaisia uusia palveluja. Miten sitten saada ne ja vastaavat ratkaisut muillakin aloilla ja ihmisten arjessa laajasti käyttöön? Vastaus on nähdäkseni melko yksinkertainen. Meidän on tutkijoina, kehittäjinä ja liiketoiminnan harjoittajina osattava tehdä okkoset ja suitialat. On istuttava vastaanotoilla, seisottava kauppojen käytävillä ja tarkkailtava toimintaa kaduilla, konttoreissa ja kulkuvälineissä.

Ajantasaista asiakastietoa hankkimalla ja analysoimalla voimme rakentaa reaaliaikaisen tilannetalouden ratkaisuja. Peliala on tässä jo varsin pitkällä ja uskonpa, että se on myös Facebookin, Twitterin, Uber-taksipalvelujen ja vastaavien menestyksen salaisuus. Niillä on valtavan suuret asiakastietoa keräävät ja analysoivat taustapeilit, mutta myös digitaaliavusteinen tuulilasi ohikiitävästä nykyhetkestä kauas tulevaisuuteen.

Veikko Seppänen, professori

Martti Ahtisaari Instituutti, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Tämä kirjoitushan on jo itsessään baradoksi siinä kerrottuun ideoihin, jotka on jo vuosikymmeniä vanhoja!! Toisekseen on mielenkiintoista tietoa, että olet timpurin poika ja vaimollasi on ehkä ongelmia vieläkin tai mahdollisesti tulevaisuudessa. Koska profesorin palkkakin lienee melkomoinen niin ”Ajantasaista asiakastietoa hankkimalla ja analysoimalla voimme rakentaa reaaliaikaisen tilannetalouden ratkaisuja” siten, että sinun palvelut voivat olla hieman kalliimpia ja ehkä tehottomampiakin, koska aika on rahaa ja siihen tuntuisi olevan varaa.
    Nuo ideat johtavat suuruuden logiikkaan perustuen lopulta vain yhden vaihtoehdon olemassaoloon, siis totalitarismiin ja ehkä loppuun saakka ajateltuna ihmiskunnan tuhoon, ainakin ns. kehittyneiden yhteiskuntien.

    Lopuksi, koko peliala on humpuukia, ei teollisuutta, ei hyvinvointia lisäävää. Vain markkinavoimien moraaliton, ahneuteen ja röyhkeyteen perustuva mellastuskenttä.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.