Miten voin muistaa tapahtuman, jota ei ole tapahtunut?

3

Kuinka hyvin muistat syyskuun yhdennentoista vuonna 2001? Satuitko olemaan television äärellä katsomassa suoraa lähetystä, kun toinen lentokone törmäsi World Trade Centerin seinään keskellä New Yorkia?

Kirjassa Television lapset arkistoja kaivanut Eleonoora Riihinen huomauttaa (s. 109), että MTV uutisoi tapahtumista tuona päivänä ensimmäisen kerran kello 16.22 ja Yle kello 16.30. Maikkarin uutiset tulivat noin parisenkymmentä minuuttia ja Ylen uutiset vajaat puoli tuntia toisen iskun jälkeen. “Suomen uutisista toista törmäystä ei siis voinut nähdä suorana”, Riihinen kirjoittaa.

Toki moni seuraavan vuoden valtion budjetin lähetekeskustelua Yleltä katsonut aloitti todennäköisesti kanavasurffailun, kun ruudussa luki sähke, jossa iskusta kerrottiin. He jotka surffasivat BBC:n tai CNN:n kanaville, saattoivat kyllä nähdä törmäyksen, mutta kummankaan kanavan suorissa lähetyksissä toisen koneen iskusta ei tehty numeroa reaaliajassa, eikä kummassakaan tuossa vaiheessa epäilty terrorismia vaan koneen osumista pilvenpiirtäjään pidettiin lähtökohtaisesti onnettomuutena.

Joka tapauksessa on varsin todennäköistä, että suurin osa ihmisistä jotka muistavat “nähneensä pilvenpiirtäjään osuneen lentokoneen suorassa lähetyksessä”, muistavat yksinkertaisesti väärin.

Väärä muistikuva rakentuu mieleen

Hypätäänpä vähemmän traumaattiseen muistikuvaan. Mielessäni on hyvin tarkkoja muistikuvia toukokuun seitsemännen päivän tapahtumista vuodelta 1995. Suomi voitti silloin jääkiekon maailmanmestaruuden, Saku Koivu valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, joku satunnainen pariskunta suuteli katsomossa juuri sillä hetkellä kun Koivun valinta julkistettiin, ja minä en meinannut pysyä housuissani kotona – vaan hypin onnesta soikea ruskean nahkasohvamme päällä.

Minulla on myös hyvin vahva muistikuva siitä, miten Tshekin pelaajat ottavat vastaan pronssimitalit tuona päivänä. Se on sikäli erikoista, että pronssille tuli todellisuudessa Kanada. Olin niin varma muistikuvistani, että löin asiasta kerran vetoa, ja luonnollisesti hävisin pienen tukon riihikuivaa.

Tiede tuntee valemuiston käsitteen

Osa minua ei voi käsittää, miten voin muistaa jonkun asian yllä kuvatulla tavalla väärin. Tiede kuitenkin tunnistaa ilmiön hyvin. Sitä kutsutaan valemuistoksi.

Ehkäpä hurjimmassa valemuistoja koskevassa tutkimuksessa kaksi psykologia kertoivat kokeeseen osallistuville neljä tarinaa näiden lapsuudesta, ja pyysivät koekaniineja kirjoittamaan tarinoita herätetyistä muistikuvista.

Yksi tarinoista oli kuitenkin täysin keksitty, eivätkä tutkimukseen osallistuneet tienneet tätä tutkimuksen koukkua. Jos henkilöt eivät muistaneet heille esitettyä tarinaa, heitä pyydettiin kirjoittamaan lapulle, etteivät muista tarinaa. Kolme neljästä ei muistanut keksittyä tarinaa, mutta neljännes “muisti” sen niin hyvin, että pystyi kirjoittamaan herätellyn muistikuvan pohjalta ”tapahtuneesta” ummet ja lammet.

Valemuistoihin liittyvien yksittäistapausten todentaminen on luonnollisesti aina vaikeaa. Hillary Clintonia syytettiin vuonna 2008 valehtelusta. Hän kertoi tuolloin puheessaan matkustaneensa vuonna 1996 Bosniaan ja joutuneensa juoksemaan tyttärensä kanssa lentokoneesta turvaan luotisateen alla. Useat lahjomattomat videotallenteet kertoivat väitteen olevan puppua.

Clintonille oli kerrottu ennen matkan alkua alueen turvattomuudesta ja mahdollisista vaarallisista skenaarioista, ja on hyvin mahdollista, että hänelle oli kehittynyt tapauksesta valemuisto. Ainakin hän väitti muistavansa asian kuvailemallaan tavalla.

Harmittomista valemuistoista harmillisiin

Usein valemuistot ovat tietenkin harmittomia, mutta pahimmillaan ne voivat johtaa vaikka mihin. Esimerkiksi tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti vajaat kolme vuotta sitten tapauksista, joissa näyttää käyneen niin, että terapeutti on saanut useat ihmiset muistamaan lapsuudestaan karmeita tapahtumia, joissa ei ollut perää.

Vastaavan kaltaisia tapauksia tunnetaan paljon. Yhdessä tunnetuimmista yhdysvaltalaisessa McMartinin päiväkodissa epäiltiin laajaa lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen sarjaa. Useiden lasten kertomuksissa heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi päiväkodin alla olevissa tunneleissa. Kohu äityi niin voimakkaaksi, että päiväkodin perustukset kaivettiin auki, eikä niiden alta löytynyt ensimmäistäkään tunnelia. Kaikkia tunneleista puhuneita lapsia yhdisti yksi asia: sama terapeutti.

Kehittyvä neurotiede

Tarkoitukseni ei ole tietenkään kritisoida terapiaa, varsinkaan nykyaikaista, päinvastoin. Ihmismieli tuntuu kuitenkin olevan sellainen, että siihen voi ja kannattaa luottaa yhtä paljon kuin kaksi viikkoa ennen äänestyspäivää vaalilupauksia tarjoilevaan poliitikkoon.

Vaikka ihmisen aivoja ja siten muistia on tutkittu jo pitkään, aivoja ja muistia tai laajemmin ihmisen hermoston toimintaa tutkiva neurotiede on vielä tieteenala, jolla on hyvin paljon opittavaa tutkimuskohteestaan. Eli suomeksi sanottuna tiedämme, ettemme vielä tiedä ihmisen aivotoiminnasta tai muistista läheskään kaikkea.

Lisää luettavaa:

Potilaan lääkärilehden juttu muistin toiminnasta.

Ylen Inhimillisen tekijän juttu valemuistoista.

Kotilieden juttu valemuistoista.

Annan juttu valemuistoista.

Tässä blogisarjassa kysyn itse keksimiäni ja tutuilta tai keneltä tahansa kuulemiani pieniä tai suuria ihmetyksen aiheita, ja vastaan niihin nojaamalla tutkittuun tietoon ja tietokirjallisuuteen.

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Tarkat on vieläkin muistikuvat noista WTC-torneista,95-maailmanmestaruudesta,ja Estonian uppoamisesta.

    95-maailmanmestaruuden aikaan asuimme ensimmäisessä omakotitalossa,ja suunnittelin jopa Suomen lippujen laittamista autoon,ja lähtemistä kulmille rälläämään,niin varma olin mestaruudesta.

    WTC tornien aikaan tulin töistä kotiin silloiseen vuokrakämppäämme,ja viiden uutisissa lukija sanoi,että USA on joutunut ennennäkemättömän terroriteon kohteeksi,ja sitä sitten seurasin koko illan muilta kanavilta.

    Estonian aikaan odottelin aamulla työkaveriani hakemaan Meltaukseen juuri mainitussa ensimmäisessä omakotitalossa,ja aamuteeveessä kerrottiin laivan uppoamisesta,mutta uutiset tuosta olivat vielä kovin epämääräisiä,mutta koko kauheus kyllä paljastui radiosta matkalla Meltaukseen.Eli paikka ja aika jää mieleen,kun jotain poikkeavaa tapahtuu.

    Mutta Vanhemman Kennydyn murhasta ei kyllä ole minkäänlaista muistikuvaa,mutta enpä ollut kovin vanhakaan tuolloin.
    Ja Villellekkin nimikkomuki. https://www.pahis.fi/product/11645/ville—muki

  2. Pujottelin kanavilla silloin 11.9. ja osuin BBC:lle. Kuvassa näkyi savuava torni ja kerrottiin, että arvellaan pienkoneen törmänneen siihen. Jatkoin katselua ja näin, kun muutaman minuutin kuluttua tuli toinen törmäys. Äänessä ollut toimittaja ei jostain syystä tuntunut huomanneen koko tapausta ja jatkoi jutustelua rauhalliseen tyyliin. Meni muutama minuutti ennen kuin ruvettiin puhumaan kiihkeämpään sävyyn ja epäilemään, että taitaa olla kyse jostain isommasta. Minusta asia oli selvä heti kun näin toisen toisen törmäyksen.

  3. Kennedy: katsoin tv:n iltauutisia ja Heikki Kahila aloitti kertomalla, että Kennedyä oli ammuttu. Kuulemma uutisten lopussa sanottiin Kennedyn kuolleen, mutta en katsonut tuolloin. Maikkarilla alkoi 21.30 Dick Powell -show jota rupesin seuraamaan. Muutaman minuutin kuluttua ruutu pimeni ja kuuluttaja Pirkko-Liisa Karmela ilmestyi kertomaan: ”Keskeytämme lähetyksen Yhdysvaltain presidentin kuoleman johdosta.” Lähetys loppui siihen, ei tullut edes Maikkarin silloista lopetusta, jossa pöllö lehahti lentoon oksalta.

    Estonia: avasin radion vähän ennen kahdeksan uutisten alkua. Estonia oli eka uutinen, uhreja arveltiin olevan noin 700.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.