Miten eläintarhat voivat perustella oikeutuksen olemassaololleen?

9

Kysymykseen ei ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta, vaan kyse on lopulta periaatteiden ja käytännön vastakkainasettelusta – sekä tietenkin siitä, mitä ajattelemme eläinten oikeuksista. Samoja argumentteja käytetään sekä puolesta että vastaan, joten tarkastellaan asiaa argumentti kerrallaan.

Luonnonsuojelu

Pääargumentti eläntarhojen puolesta liittyy luonnonsuojeluun. Uhanalaiset eläinlajit eivät ole usein eläintarhojen omia vaan eläinsuojeluohjelmien omistuksessa. Esimerkiksi Korkeasaaressa voi nähdä äärimmäisen uhanalaisen amurinleopardin, joita elää luonnossa Venäjän ja Kiinan rajalla noin sata yksilöä, kun eläintarhoissa yksilöitä on noin kaksisataa.

Oululaisille lähempänä olevassa Ranuan eläinpuistossa voi puolestaan nähdä jääkarhun, naalin, tunturipöllön tai myskihärän, joiden kaikkien elinalueita uhkaa ilmastonmuutos.

Maailmanlaajuisesti kultaleijona-apinan suojeluprojekti on yksi parhaita eläintarhojen yhteisen ponnistelun voimannäytteitä. Brasilian sademetsissä elävän lajin 1980-luvulla alkanut suojeluhanke nosti yksilöiden määrän vajaasta sadasta yli tuhanteen.

Väitettä vastaan voidaan huomauttaa, että esimerkiksi Korkeasaaren lajeista vain joka kolmas on uhanalainen tai erittäin uhanalainen. Jos eläintarhojen olemassaolon oikeutusta siis perustellaan eläinten suojelulla, eikö niiden pitäisi tarhata lähinnä eläimiä, jotka tarvitsevat suojelua? Toisaalta on myös kiistatonta, että sillä rahalla millä eläintarhoja pyöritetään, useimmissa tapauksissa suojelutyöllä suoraan luonnossa saataisiin aikaan huomattavasti vaikuttavampia tuloksia.

Ihmisten asenteisiin vaikuttaminen

Yksi pääargumenteista eläintarhojen puolesta kuuluu suurin piirtein näin: kun ihmiset näkevät eläimiä omien silmiensä edessä, he todennäköisemmin myös lahjoittavat rahaa eläintensuojeluun tai ylipäätään kiinnostuvat siitä.

Eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt puolestaan näkevät, että on huonoa asennekasvatusta opettaa lapsille, että eläimet ovat ihmistä alempiarvoisia luontokappaleita, jotka kelpaavat töllisteltäviksi.

Kumpikaan perustelu ei ole väärä.

Lajityypillinen käyttäytyminen on eläintarhassa mahdotonta

Yksi eläintarhoja vastustavien pääperusteluista on, että vaikka eläintarhoissa tehtäisiin mitä temppuja, esimerkiksi linnuille ja nisäkkäille ei voida millään taata oloja, joissa ne luonnostaan olisivat.

Se on ehdottomasti totta, mutta eläinten oikeudet vakavasti ottavia nykyeläintarhoja ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellström avasi kesällä Twitterissä keskustelun, jossa hän lupasi vastata eläintarhoja koskeviin kysymyksiin. Iso osa kysymyksistä koski eläintarhojen virikkeellisyyttä ja sopivuutta eläinten asumisen näkökulmasta.

Kävi ilmi, että huomioitavien asioiden lista on pitkä ja monimutkainen. Siinä missä maallikkona ajattelisi, että mahdollisimman suuret häkit ovat yksi selkeä tie onneen, häkin koon optimointi on vain yksi huomioitavista asioista. Yhden eläinlajin edustaja haluaa nähdä kerralla pitkälle, toinen tarvitsee mahdollisuuden kiipeillä ja kolmannelle on tärkeää, ettei koko aitausta voi nähdä kerrallaan vaan siellä pitää voida kierrellä tarkkailemassa. Liian pitkulaisen muotoinen aitaus ei taas ole välttämättä hyväksi, koska esimerkiksi laumaeläimelle täytyy suoda mahdollisuus väistää lajitovereitaan.

Luonnollisesti eläimille ei järjestetä eläintarhoissa oikean elämän tilanteita, jotka tuottavat niille stressiä. Toisin sanoen esimerkiksi saaliseläintä ei laitetan eläintarhassa pakenemaan saalistajaansa. Saaliseläimelle voi olla myös tärkeää löytää aitauksesta suojaisa paikka, missä voi kokea olonsa turvalliseksi.

Saalistamisesta puheen ollen saalistajille sen sijaan luodaan mahdollisuus kokea saalistamista sikäli kun se on mahdollista. Käytännössä petoeläimille ei siis anneta ruokaa niin sanotusti katettuna lautasella vaan niiden pitää tehdä ruokansa eteen jotain.

Eläintarhan asukkailla asiat ovat hyvin tuotantoeläimiin verrattuna

Vaikka seruaavat argumentit ovat pitkälti onttoja, niitä käytetään toisinaan perusteluna eläintarhojen puolesta. Ensimmäisen väitteen mukaan eläintarhan eläimet eivät tiedä paremmasta elämästä ja toisen väitteen mukaan eläintarhan eläimiä kohdellaan paljon paremmin kuin vaikkapa tuotantoeläimiä. Nokkavana vasta-argumenttina voidaan kysyä, että pitäisikö siis ihmislapsiin kohdistuva väkivalta hyväksyä siksi, että lapset eivät tiedä paremmasta ja aina löytyy olosuhteita, joissa lapset voivat huonommin?

Asia ei toki ole niin mustavalkoinen. Ympäri maailman ihmiset käyttävät eläimiä hyväkseen, ja etenkin Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestön (WAZA) sekä Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön (EAZA) alaisissa eläintarhoissa eläimillä on asiat erittäin hyvin keskimääräisiin vangittuina eläviin eläimiin verrattuna.

Jollain tapaa perustellusti voikin ehkä kysyä, pitäisikö meidän lopettaa ensin lihansyönti ja vasta sen jälkeen eläintarhat? Esimerkiksi Yuval Noah Harari kysyy kuuluisassa Sapiens-kirjassaan, tullaanko nykyaikaa katsomaan tulevaisuudessa ajanjaksona, jolloin miljardeja ja taas miljardeja eläimiä kohdeltiin kaltoin. Kenties. Joka tapauksessa on selvää, että jos niin tehdään, nykyaikaiset eläintarhat nähdään silloinkin aika pienenä pahana useiden tuotantoeläinten kohteluun verrattuna.

Eli pitäisikö kaikki eläintarhat lakkauttaa?

On selvää, että asenneilmapiiri on muuttumassa suuntaan, jossa eläinten hyvinvointiin kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota. Suomessa esimerkiksi tästä kehityksestä käy Tampereen Särkänniemen delfinaarion lakkauttaminen muutama vuosi sitten.

Eläintarhat pystyvät perustelemaan olemassaolon oikeutuksensa eittämättä paremmin kuin delfinaariot, mutta väistämättä ne altistuvat koko ajan jyrkemmin niihin suhtautuville asenteille kuin vaikkapa muutamia vuosikymmeniä sitten.

Lopulta kyse on käytännöllisyyden ja eettisten kysymysten (ainakin tällä hetkellä ratkaisemattomalta tuntuvasta) ristiriidasta. Yhden mielestä eläintarhat edistävät luonnonsuojelua siinä määrin, että niissä asuvia eläimiä voidaan pitää vangittuina, jos ja kun pidetään huoli, että niiden olot ovat niin hyvät kuin ne voivat vankeudessa olla. Toisten mielestä eläimiä pitäisi voida suojella ja ihmisten eläimiä koskeviin asenteisiin pitäisi voida vaikuttaa muilla tavoilla.

Lisää luettavaa:

Maailman Kuvalehden juttu eläintarhoista.

Helsingin Sanomien juttu Korkeasaaresta ja eläintarhoista.

Pallontallaajien artikkeli eläintarhojen olemassaolon oikeutuksesta.

Oikeutta eläimille -järjestön artikkeli eläintarhojen olemassaolon oikeutuksesta.

Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia –kirja

Tässä blogisarjassa kysyn itse keksimiäni ja tutuilta tai keneltä tahansa kuulemiani pieniä tai suuria ihmetyksen aiheita, ja vastaan niihin nojaamalla tutkittuun tietoon ja tietokirjallisuuteen.

JAA

9 KOMMENTTIA

  1. Artikkeli oli mielenkiintoinen.

    En asettaisi eläintarhojen oikeutusta kyseenalaiseksi. Niitä tarvitaan sekä ihmisiä varten että joskus uhanalaisia eläimiä varten. Olen kiinnostunut nistä. Usein ulkomaanmatkoilla vierailen eläimtarhassa, jos paikkakunnalla (yleensä suuressa kaupungissa) on sellainen. Olen jopa asettanut niitä järjestykseen järjestelyjen selkeyden, katsojien palvelujen ja eläinten hyvinvoinnista huolehtemisen perusteella.

    Kuullostaako erikoiselta? Ei ole, jos olet luonnon ystävä.

    Tämä blogi ei ollut turha. Kiitos siitä kirjoottajalle.

    • Kiitoksia! Ei kuulosta lainkaan erikoiselta, itse teen ainakin listoja ihan kaikesta! Se jäi itse asiassa tuossa kirjoituksessa käsittelemättä, että tosiaan eläintarhat hoitavat myös loukkaantuneita eläimiä ja pyrkivät palauttamaan niitä takaisin luontoon. -Ville-

  2. Niin.Mitalissahan on aina kaksi puolta,kuin lähes joka asiassa.Jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että eläimilläkin on ne oikeudet. Ne ovat eläviä,inhimillisiä, tuntevia yksilöitä jotka kärsii ihmisten aiheuttamista kärsimyksistä ja tuhoista. Ihminen pyrkii olemaan luomakunnan herra,jota se ei ole, muttei sillä kuitenkaan ole mielestäni siihen oikeutta, ei ainankaan näillä keinoin.

    Villen kirjoitus on erittäin hyvä,se tarkastelee asiaa monesta näkökulmasta,ja ehkä ainoaa oikeata vastausta ei ole.Itse olen kuitenkin vastaan näitä vankiloita joissa eläimet elävät rajoitetusti,se ei ole niiden luontaista elämää.

    Kerran olen käynyt Ranuan eläintarhassa katsomassa noita vangittuja eläimiä,se riittää….LUONNON YSTÄVÄLLE.

  3. PS.Näitä eläinten vankiloita voisi kärjistetysti verrata vanhustenhoitoon,mutta näissä on hoitajamitoitus kohdallaan koska eläimet ovat rahantekokoneita jotka ihmiset ovat turhamaisuudessaan järjestänyt ihmisten töllöteltäviksi.

    Mutta varsinkin tuotantoeläinten olosuhteissa riittäisi työsarkaa paljonkin.Siksi neljän sisäkoiran ja kahden kissan huoltajana muistankin SEY,tä aina välillä lahjoituksella,sillä se tekee erittäin arvokasta työtä eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin eteen.

    • Sehän se pääkysymys tosiaan on, että pitääkö meidän sallia ihmisten turhamaisuus eläinten kustannuksella sillä oletuksella, että se todennäköisesti (ainakin lyhyellä aikavälillä) sataa kuitenkin eläinten laariin. Eli siis pitääkö meidän sallia se, että ihmiset ovat niin turhamaisia, että niiden pitää päästä näkemään eläin ymmärtääkseen sen arvo/tärkeys. Sivupolkunahan tästä lähtee vielä sellainen, että tämänkaltainen suojelu vieläpä suosii kauniita/uljaita eläimiä lähtökohtaisesti. Meidän on helpompaa samaistua pandan, tiikerin, kultaleijona-apinan tai jääkarhun elinolosuhteiden kuin vaikkapa kalojen elinolosuhteiden heikkenemiseen. -Ville-

  4. Niin.Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.Näinhän totesi George Orwell tuossa mainiossa kirjassaan Eläinten Vallankumous,joka on tullut myös piirrettynä elokuvana.
    Kirjassahan eläimet olivat alhaisimmillaan silloin,kun he alkoivat muistuttaa ihmistä,ja eläinten vapaus,tasa-arvo ja onnellisuus jäävät toisarvoisiksi seikoiksi.Oikeastihan tuo kirja kertoi Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmästä,mutta se sopii kyllä joka paikkaan,meillekkin.

    Ihminen on kuitenkin maapallon suurin peto kaikkine hirmutekoineen eläimiä kohtaan.Asennekasvatusta ja valistusta tarvittaisiin joka puolella,niin meilläkin,sen jatkuvasti paljastuvat eläinrääkkäysuutiset osoittavat.Tuomiot näissä teoissa ovat erittäin lepsuja,korkeintaan ehtoollista,ja pari vuotta eläintenpitokieltoa,ja vähän sakkoa.Siinä nähdään eläinten arvostus ja oikeudet.
    Oikeastaan vihreät ja vasemmistoliitto ovat eläinten oikeuksien ajamisessa oikeilla jäljillä,pointsit heille,mutta ylilyönteihin ei saa mennä,kuten esim. kettutytöt,jne.
    Kaikista nihkeimmin eläinsuojeluun ja eläinten hyvinvointiin suhtautuu keskustapuolue,ja se kyllä näkyy nykyisessäkin laissa joka jäi torsoksi juuri em. puolueen toimesta.

  5. Summasummarum.Viime vuonna eläinsuojeluväki teki 3000 vihjetarkastusta joista 1500 johti jonkinlaisiin toimenpiteisiin.Määrä on valtava,eikä tule pienenemään taas tulevan lamakauden aikana,vaan päinvastoin.
    Niinkauan kuin kepu on vallassa,ja omii perinteisesti maatalousministerin pestin ei eläinsuojeluun juurikaan ole luvassa parannuksia,vaan raha ratkaisee tämänkin asian,ja eläinsuojelu ja valvonta on yksityisten eläinrakkaitten vapaaehtoisten asialla.

    Eläinsuojelu on Suomessa suuri vitsi.Muinoin asioista vastaavan kepuministeri Anttilankin sikatila joutui syyniin eläinrääkkäystapausten johdostan.Onneksi kepu on katoavaa kansanperinnettä ja toivottavasti Kulmuni jatkaa siitä mihin Sipilä jäi.Se on eläinten ja kaikkien Suomalaisten etu,että kepu saadaan eliminoitua eläinsuojeluasiamiehen ja maatalousministeriön virasta.

  6. Nykyajan eläintarhat kehittyneissä maissa pyrkivät yhä paremmin siihen, että eläimet pystyvät olemaan mahdollisimman luonnonmukaisissa olosuhteissa. Nykyaikaiset eläintarhat eivät siinä mielessä ole pelkkiä eläinten säilytyspaikkoja. Ja tosiaan, varsinkin kun puhutaan suurista nisäkäslajeista, eläintarhojen rooli lajien säilymisen kannalta on yhä tärkeämpi. Miksi pidetään sitten muitakin eläimiä tarhoissa? Tätä voisi lähteä purkamaan juuri tuosta em. säilyttämistehtävän kautta: eläintarhat tarvitsevat rahoitusta toiminnalleen, ja yksi tärkeä rahoituslähde ovat yleisötulot. Yleisöä saadaan taas eniten paikalle, kun lajivalikoima on monipuolinen. Huomiota pitäisi kiinnittää nyt niihin tarhoihin, joissa asiat eivät ole kunnossa tai joissa eläinten olosuhteet eivät täytä nykyajan vaatimuksia. Myös merieläinten tarhoja eli akvaarioita tulisi lisätä nimenomaan näillä periaatteilla.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.