Miksi pitkä pätkä Mertarannan selostusta jäi päähän, mutta ruotsin epäsäännölliset verbit eivät?

0

Muistan kaistapäisen tarkasti useita suoria lainauksia, joita Antero Mertaranta käytti selostaessaan jääkiekon MM-finaalia 7. toukokuuta 1995. Muistan miten Ruotsin puolustus pelattiin kebabkioskille, miten silloin sai jo vähän venyttää lauseita ja miten Heikki Riihiranta, kokenut pelaaja, itki siellä vaihtoaitossa.

Entäs sitten ruotsin epäsäännölliset verbit tai substantiivien sukuluettelot (en vai ett)? Aika heikkoa on, vaikka jotain toki vielä muistankin.

Ruotsin ruostumisen voi selittää sillä, että en ole käyttänyt enkä varmaankaan sen vuoksi ajatellut ruotsin kieltä kovin aktiivisesti ainakaan reiluun kymmeneen vuoteen, kun Haaparannassa pärjää suomella ja Tukholmassa englannilla. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että mainittuja Mertarannan selostuksia en ole ikinä edes tarkoituksella opetellut, saati juuri palannut niihin 24 vuoteen.

Tunteet tulevat peliin

Miksi sitten todennäköisesti muistan tuosta päivästä hetkiä kuin eilisestä? Yhtä pääosaa selityksessä näyttelevät tunteet. Turun Palloseuraa ja sen myötä varsinkin Saku Koivua fanittavana pojankloppina Suomen silloin historiallinen maailmanmestaruus tuntui kuin olisin saanut metrisestä halosta päähän. Voi sitä ilon ja riemun määrää, joka jatkui voimakkaana sunnuntain voittoisan pelin jälkeen ainakin tiistaille saakka.

Jos vedetään mutkia suoriksi, tunteet ovat ikään kuin ihmisen oma palautejärjestelmä, jotka ohjaavat meitä muokkaamaan käyttäytymistämme ja tapaamme elää.

Kuten esimerkiksi tässä Ylen hyvässä tiivistyksessä sanotaan, viha opettaa meitä tunnistamaan rajojamme siinä missä pelko varoittaa meitä vaaroista ja pitää meidät turvassa. Ilo puolestaan ohjaa toistamaan asioita jotka tuottavat iloa ja suru pysäyttää hengähtämään, kun menetämme jotain tärkeää.

Palkkiojärjestelmä ohjaa motivaatiota

Mitä puolestaan oppimiseen tulee, tunteisiin liittyvällä palkkiojärjestelmällä on paljon vaikutusta sille, miten motivoimme itseämme oppimaan. Ihmisen palkkiojärjestelmä reagoi niin, että ihmisen keho tuottaa hyvänolontunnetta tuovaa dopamiinia, kun se saa toivomansa palkkion.

Tuo palkkiojärjestelmä siis puntaroi sitä, millaisia hedonistisia eli mielihyvää ja nautintoa tuottavia ominaisuuksia mistäkin teosta tai tapahtumasta seuraa. Jos jostain asiasta saatu palkkio on odotusarvoa suurempi, keho lisää dopamiinin tuotantoa. Jos palkkio on puolestaan odotettua pienempi, keho vastaavasti vähentää dopamiinin tuottamista.

Kun siis pänttään tänään ruotsin epäsäännöllisiä verbejä ja saan huomenna ensin ruotsin kielen sanakokeesta kympin ja sen jälkeen äidiltä hyväksyntää, sen tuottama hyvä olo saattaa hyvinkin riittää siihen, että motivoidun pänttäämään sanoja seuraavallakin kerralla. Tai ehkä pänttään tänään ruotsin sanastoa, ymmärrän ihailuni kohteen Saga Norénin puhetta entistä paremmin vilkuilematta tekstityksiä katsoessani Silta-sarjaa huomenna, ja tuon kokemuksen tuottama hyvä olo riittää motivaatioksi jatkaa ruotsin kielen opintoja.

Sama palkkiojärjestelmä ajaa muuten ihmisiä ongelmiin vaikkapa uhkapelien tai kovien huumeiden kanssa. Kun pelaamisen tai huumeiden aiheuttama hyvä olo kasvaa suureksi, se voi johtaa ihmistä jahtaamaan euforian kokemuksia tavoilla, jotka tuottavat lopulta valtavaa kärsimystä muussa elämässä.

Superhyvää oloa tuottaneet tapahtumat jäävät mieleen syystä

No mutta takaisin niihin Mertarannan selostuksiin. Mutkia suoristaen ja yksinkertaistettuna olen ollut niitä katsoessani mitä ilmeisimmin niin suurten hyvänolontunteiden vallassa, että aivoni ovat tallentaneet toukokuun seitsemänteen 1995 liittyviä tapahtumia vähän paremmalle muistikortille siltä varalta, että kun jatkossa haluan jahdata hyvää oloa sekä nautintoa, muistan yhden tavan, jolla niitä olen joskus saavuttanut.

Sen sijaan ne ruotsin epäsäännölliset verbit tai substantiivien suvut tai niiden osaamisesta koitunut mielihyvä eivät ole koskaan päässeet aiheuttamaan vastaavia säväreitä, joten aivoni ovat tallentaneet ne vähän heikommalle muistikortille ja/tai tallentanut sittemmin niiden päälle tärkeämpiä tietoja.

Kyse ei siis ole siitä, että ruotsin kielen epäsäännölliset verbit olisivat jotenkin vaikeampia muistaa kuin kokonaiset Mertarannan spontaanisti tuottamat lauseiden sarjat. Itse asiassa todisteeksi siitä kelpaa se, että muistan kyllä ulkoa ainakin ensimmäisen puoliskon Den glider inin lyriikoista.

Oppiminen on monimutkaisempi asioiden summa

Lopulta se, mitä jollekin yksilölle jää peruskoulusta tai vaikka laajemmin lapsuus- ja teinivuosista päähän, on tietenkin hirvittävän monen asian summa. Yksi oppii ja muistaa luonnostaan helpommin. Toisella on itsestään tai hyvän opettajan avulla kehittyneet loistavat oppimisen taidot, ja hän oppii kaikenlaista, vaikka aivot eivät raksuttaisi nopeasti kuin nerolla.

Myös motivaatiolla on luonnollisesti valtava vaikutus oppimiseen. Suomen sisällissodasta voi oppia, koska motivoituu kiitettävän arvosanan tuomasta läheisten osoittamasta kunnioituksesta, koska lähihistorian poikkeusolojen sotaisat tapahtumat kiinnostavat itsessään tai vaikka puolivahingossa, jos sattuu lukutoukkana lukemaan keskittyneesti ja motivoituneena kirjallisuutta, jonka taustatarinana nuo tapahtumat ovat.

Kuvitellussa esimerkissä keho tuottaa kolmikon kullekin jäsenelle dopamiineja aivan eri syistä, mutta jokaiselle syntyy jonkinlainen ymmärrys siitä, miten kansalaiset ajautuivat Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella tappamaan toisiaan.

Motivaation lähteen järkevyydellä ei ole juuri väliä

Mitä muuten kielten opiskeluun tulee, muistan yhden kaverini opiskelleen ranskaa (tai niin hän ainakin kertoi tekevänsä), jotta parantaisi ennestään loistavia mahkujaan parisuhdemarkkinoilla kuiskuttelemalla naisten korviin lauseita ranskaksi. Toinen löysi motivaation englannin sanastojen pänttäämiseen siitä, että kun hänestä tulisi myöhemmin jalkapalloammattilainen, hänen ei tarvitsisi hävetä rallienglantiaan.

Pohjimmiltaan oppimisen motivaation ensimmäinen rima saattaa ylittyä ulkopuolisin silmin tarkastellen hassulta tuntuvasta syystä. Oppimisen kannalta sillä ei ole lopulta väliä, seisooko tuo motivaatio motivaation lähde realistisella vai täysin utopistisella jalustalla.

Lisää luettavaa:

Professori Kirsti Longan kalvosarja motivaatiosta ja oppimisesta.

Edesmenneen professori Jari-Erik Nurmen kirjoitus motivaation merkityksestä oppimisessa.

Potilaan lääkärilehden juttu tunteiden merkityksestä elämässä.

Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirja Aivot työssä.

Tässä blogisarjassa kysyn itse keksimiäni ja tutuilta tai keneltä tahansa kuulemiani pieniä tai suuria ihmetyksen aiheita, ja vastaan niihin nojaamalla tutkittuun tietoon ja tietokirjallisuuteen.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.