Vörtti ja Moti

0

Juttelin kesällä kahden tuttavapariskunnan kanssa. Keskustelumme ajelehti arjen ja pyhän kiemuroista kohden työnteon ja koulunkäynnin vaiheita. Eilisen pienistä lapsistamme oli nyt varttunut nuoria aikuisia. Heitä hellästi tarkastellessamme huomasimme seuraavamme samanlaista käyttäytymistä ja eroja, etenkin omaan käsitykseemme työnteon eli opiskelun motivaatiosta, lapsiemme termein “motista”.

Nuoret aikuisemme kuuluvat niin sanottuun Z-sukupolveen, joksi kutsutaan 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun alussa syntynyttä sukupolvea. He ovat tällä hetkellä 15–22-vuotiaita äänestyskelpoisia kansalaisia, teinejä ja nuoria aikuisia. Z-sukupolveen kuuluvat ovat syntyneet maailmaan, jossa tietotekniikan tuoma laskentateho ja internet on kaikkialla ja he käyttävät niitä rutiininomaisesti. Z-sukupolvi on tietoverkon kautta yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa nuorempina kuin aikaisemmat sukupolvet. He ovat virtuaalisesti kokeneet enemmän toisista kulttuureista kuin useimmat heidän isovanhemmistaan. He myös unelmoivat eri asioista.

Yleisesti motivaation ajatellaan koostuvan tietynlaisesta vapaudentunteen, oman osaamisen ja koetun sosiaalisuuden tiloista. Unelmat ovat ohjanneet aina valintojamme. Aiempia sukupolvia motivoi asema ja palkka. Suomessa koulutus mahdollisti ja oli lottovoiton rinnalla ainoa tapa nostaa sosioekonomista asemaa. Motivaatioksi riitti unelma valkoisesta omakotitalosta, kartanovolvosta ja kultaisesta noutajasta. Z-sukupolvi taas elää muutosten, ristiriitaisuuksien, monitotuuksien ja monimuotoisuuden keskellä. Perinteisen motivaation rinnalle tai edeltämään sitä on tullut merkityksen ja tarkoituksen ymmärtäminen. Z-sukupolvi kutsuu sitä “vörtiksi”. Vörtti tulee englanninkielen sanasta “worth”, arvoista, väärtiä. Toteamus, onko joku asia jonkin toiminnan tai panostuksen arvoinen, on Z-sukupolven huulilla kääntynyt yksinkertaiseksi toteamaksi “on vörtti” tai “ei ole vörtti”, ts. Puolangalla “hyvejää” tai “ei hyvejä”.

Olisiko niin, että motin rinnalle on seuraava sukupolvi tiedostamattaan napannut uuden merkityksen ja kutsumuksen hakemisen? Kirjailija, filosofi Lauri Järvilehdon sanoin, kutsumuksesi on siellä missä intohimosi kohtaa maailman tarpeen. Minulle kerrottiin koulussa, että kutsumus on vain sairaanhoitajien ja lastentarhanopettajien etuoikeus. Kutsumus on ollut alalle hakeutuvien määrää selittävä kummajainen, lisäksi lienee kyseessä myös kohtuullisen varma työpaikka. Kutsumus auttaa tai velvoittaa jaksamaan yhteiskuntamme merkityksellisintä työtä suhteellisen pitkän koulutuksen ja matalan palkan kummallisessa yhtälössä. Sisäistämällä asioiden tai tekemisen merkityksen alamme hahmottaa lisäksi sen tarkoitusta, sillä merkitys kertoo menneisyydestä, tarkoitus tulevaisuudesta. Merkityksen sisäistäminen siis kasvattaa tai vähentää motivaatiota. Vörtti punnitsee tarkoitusta ja merkitystä, vörtti vaikuttaa motiin.

Onko tosiaan Z-sukupolvi paljon fiksumpi kuin edelliset? Varmasti, sillä kaikki eliöstöt muokkaavat käyttäytymistään ympäristön elinehtojen mukaan. Ihmislajin sukupolvien välinen näkemysero on maailmanlaajuinen ja ikuinen ilmiö. Tänään tietoyhteiskunta tarvitsee erilaisia toimintamalleja kuin eilisen maatalousyhteiskunta. Etenkin sosiaalisten verkkojen ja suhteiden sekä kommunikaation merkitys on lisääntynyt. Kaupunki elinympäristönä muokkaa meitä sosiaalisempaan suuntaan. Lisäksi tiheämmän asutuksen luoma ympäristö vääjäämättä velvoittaa meitä nopeampaan päätöksentekoon. Punnitsemme mahdollisia vaihtoehtoja nopeammin ja teemme päätöksiä nopeammin, koska joku voi muu viedä edessämme olevan tilaisuuden.

Olemme tipahtaneet Suomessa, etenkin pohjoisessa, varsin nopeasti maatalousyhteisöstä kaupunkikortteleihin, ote vaihtunut heinähangosta biljardikeppiin. Aloittelemme kaupungistumista, pohjoisen kaupungeissa asustaa vasta toisen tai kolmannen sukupolven kaupunkilaisia. Luonto on vielä lähellä, meidän ei erikseen tarvitse lähteä luontoon. Useimmat keski- ja eteläeurooppalaiset sisaruksemme ovat harjoittaneet kaupunkimaista yhteiseloa roomalaisten perustamista kylämäisistä asutuskeskittymistä saakka. Heidän kymmenien sukupolvien hiomat käyttäytymismallit kylkikyljessä yhteiselosta näkyvät tänä päivänä pohjoisen karaistamissa silmissämme äkkiseltään teatterilta tai ainakin teennäiseltä pelaamiselta, epäolennaiselta. Z-sukupolven käyttäytyminen ja asenne voi myötäillä siten kaupungistumisen evoluutiota.

Vai olisiko kyseessä kuitenkin vaihtoehtojen paljous? Arkinen esimerkki valintojen paljoudesta: Viestisinkö aikeistani siirtää seuraavan aamun tapaaminen puheella, kirjoittamalla, ehkäpä videolla? Jos päätän kirjoittaa, niin minulla on kymmenen eri vaihtoehtoista työkalua, joilla lähettää toiselle kirjoitettu viesti. Lähetänkö nyt heti vai odotanko huomisaamuun? Katsoisinko nyt televisiosta elävää kuvaa viidentoista eri kanavan valikoimasta, niiden nettiversiosta, tallentamistani ohjelmista vai kolmesta maksullisesta suoratoistosta? Ruoaksi tarjolla olisi kasvis-, gluteeniton-, vegaani- tai reilunkaupan valmisannokset, ruokajuomavalikoimassa vain kolme vaihtoehtoa. Untani valvoo kaksi erilaista mittaria, jotka aamulla saavat aikaan minulle huonon omatunnon muka huonosti nukutusta yöstä.

Käytettävissämme oleva vapaa-aika on kasvanut, myös sen viettämisen vaihtoehdot ovat lisääntyneet. Kukapa ei kokisi, että vaihtoehtojen myötä arjestamme yleensä tullut monimutkaisempaa, ehkä myös vähemmän onnellisempaa. Epävarmuus valinnasta voi tiedostamatta vähentää kokemaamme turvallisuuden tunnetta, joka voi olla ahdistavaa. Kun ainoata, pakollista valintaa ei ole, vaihtoehtoisia tapoja osataan odottaa, vaatia. Z-sukupolven kokema todellisuus kasvattaa vaatimaan vaihtoehtoja, kyseenalaistamaan ja etsimään totuutta sekä merkitystä.

Siispä ensi kerralla, jos kaipaat muutosta lapsissasi tai lastenlapsissasi, aloita merkityksestä. Koska vörtti tulee ennen motia.

Kuva ja teksti: Kari-Pekka Heikkinen
Lehtori
Kulttuuri/Luovat alat

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.