Rohkeutta kohdata ja nähdä uudella tavalla

0

Valtaosalla meistä työhön liittyy runsaasti kohtaamisia: kasvotusten sekä erilaisten etäyhteyksien ja viestien välityksellä. Mitä kohtaaminen oikeastaan tarkoittaa? Voiko kohdata toista ihmistä, jos ei ole kohdannut itseään? Yksi lähtökohta kohtaamisen pohdintaan on ajatus: kun kokemus itsestä muuttuu, sen myötä muuttuu myös kokemus toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Oivaltaakseen ja oppiakseen kohtaamisista ihminen tarvitsee aikaa pysähtymiseen ja miettimiseen, mitä oikeastaan tapahtui ja miten tästä mennään eteenpäin.

Erilaisissa muutoksissa pärjääminen vaatii muun muassa kykyä sopeutua rakentavalla tavalla vastoinkäymisiin, asioiden uudelleen määrittelyä ja uudenlaisten ratkaisuvaihtoehtojen näkemistä. Se vaatii myös realistista itseluottamusta ja toiveikkuutta, jotka eivät ilman itsensä ja toisten ihmisten kohtaamista liene mahdollisia. Joitakin asioita ja ilmiöitä on vaikea tavoittaa sanallisesti, jolloin valokuvien avulla työskentely voi avata asioita ja kokemuksia uudella tavalla ja samalla auttaa koko työyhteisöä katsomaan toisin.

Voimauttava valokuva on yksi apuväline kohtaamisen ymmärryksen syventämiseen. Se on palkittu sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa valokuvaa käytetään turvallisesti identiteetin ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen perheissä, ryhmissä ja työyhteisöissä. Vaikka kyseessä on valokuvamenetelmä, ei voimauttavan valokuvan työväline oikeastaan ole valokuvaus, vaan katse ja näkemisen tapa – se, miten voi tehdä tietoisen valinnan katsoa toisin. Se, että pystyy katsomaan toista ihmistä toisin, vaatii pysähtymistä oman itsen äärelle. Lähtökohtina ovat seuraavat kysymykset: Miten minä haluaisin tulla nähdyksi? Miten minua saa katsoa?

Riikka Vääräniemi toteutti opinnäytetyön toiminnallisen osuuden voimauttavan valokuvan menetelmää käyttäen. Tavoitteena oli edistää ammattikorkeakouluopiskelijoiden ammatti-identiteettiä sekä lisätä itsensä ja toisen ihmisen kohtaamisen ymmärrystä. Työpajaan osallistunut ryhmä koostui Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista, jotka olivat opintojensa loppuvaiheessa. Opinnäytetyö valmistuu kevään 2017 aikana.

Eräs työpajatyöskentelyyn osallistunut opiskelija kuvaa prosessia seuraavasti: ”Työpajan avulla voimaantumisen kokemus ylipäätään oli huikea. Se taito, että kykenee nyt katsomaan asioita eri tavalla, omia voimavaroja sekä kehitystarpeita lempeämmin. Kehitystarpeistakin nousi voimavaroja. Pakka meni toisaalta sekaisin, mutta yhtäkkiä asiat tuntuivat jotenkin paljon seesteisemmiltä ja mieli levollisemmalta. Ja tähän voimaantumisen kokemukseen liittyy uudenlainen oivallus itsensä kohtaamisesta. Työpajan avulla lähdin kohtaamaan itseäni rohkeammin ja lempeämmin.”

Liisa Kiviniemi
yliopettaja, Oamk

Riikka Vääräniemi
sosionomi, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija, Oamk

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.