Paulin kieltosääntö, sauvakävelyn jalo taito ja valmistumisen ihanuus

0

Hola! Muutama viikko sitten kävin Erasmus-vaihdossa Espanjassa, Vigon yliopistossa, ja yllättävän paljon yhteistä löytyi niin opetuksen kuin kulttuurinkin näkövinkkelistä. Lukuvuoden aloitus- ja lopetusajat menevät kohtuuhyvin yksiin, ja jos keskisestä Euroopasta sijaintejamme tarkastellaan, niin laidoilla ollaan.

Me suomalaiset olemme hyvin vahvasti sosiaalistaneet kahvinjuonnin, mutta osaavat espanjalaiset sen myös. Ja jos olemme tunnettuja siitä, että istumme bussissa Paulin kieltosäännön mukaisesti, oli suupieliä nostattavaa huomata espanjalaisten toimivan samoin.

Suomi-kuvaa oli muutoinkin onnistuneesti viety etelän perukoille asti. Nyt tiedän, mistä todennäköisesti löytyy Euroopan eteläisin sauvakävelyporukka. Tyyli oli vapaa, mutta pakollinen.

Nobel-palkinnon voittaja Bengt Holmström on todennut ammattikorkeakoulujen olevan hyvin vitaaleja toimijoita kansainvälisesti vertailtaessa. Tähän voi todellakin yhtyä. Etelässä vietetyn työviikon perusteella opetuksen järjestelyistä, didaktisista ratkaisuista ja oppitunneilla käytyjen keskustelujen perusteella on aika helppoa todeta: olemme joustavia ja muuntautumiskykyisiä, ja moniin muihin korkeakouluihin verrattuna yhteistyötä opettajien välillä on paljon. Aina voi kehittyä, mutta uusia tuulia tarvitaan myös opetukseen.

Jokainen oppija on erilainen, ponnistaa erilaisista lähtökohdista, erilaisin odotuksin ja motivaatiotekijöin eteenpäin. Yksi asia on kiistämätön: menetettyä aikaa ei voi saada takaisin. Tämä koskee myös opetusta ja oppimista. Oppimiseen käytettävissä oleva aika on rajallinen. Usein pohditaan sitä, kuinka paljon opettajalla on aikaa kullekin oppilaalle, keskimääräisesti. Jos pitkän ajan keskiarvoa lasketaan, on tuo lukema takuuvarmasti pienentynyt. Vastaavasti oppimisen haaste on kasvanut.

Oppijoiden toimintatavoissa on muutoksia aikaisempiin sukupolviin verrattuna. Nuoret ovat tottuneet elämään flow’ssa, ja ongelmanratkaisuissa samaten. Usein ratkaisu pyritään löytämään mahdollisimman nopeasti suuresta tietovirrasta surffaten ja navigoiden. Mediakriittisyys ja tietojen oikeellisuuden tarkistus ei aina ole ongelmanratkaisuprosessin kärkipäässä. Isompien kokonaisuuksien hallinta ei ole enää itsestäänselvyys. Tämä olisi huomioitava opettajankin toiminnassa. Opetuksen henkilökohtaistamisen ja opetuspolkujen haasteissa ei siis kannata enää kysyä, paljonko aikaa kullekin opiskelijalle on käytettävissä, vaan pikemminkin, kuinka paljon oppilaalla on aikaa olla aktiivinen. Ja miten tuo aktiivinen aika käytetään hyödyksi, poissulkien ylimääräiset häiriötekijät korkeakoulussa ja sen ulkopuolella tapahtuvassa oppimisessa. Tämä tuo uutta näkökulmaa myös opetuksen suunnitteluun ja didaktisiin ratkaisuihin.

On mietittävä tästä näkökulmasta oppimisen kannalta optimaaliset rakennuspalikat. Elementit, jotka tekisivät opiskelijoista opiskeluvuosien saatossa oman alansa ammattilaisia. Ottaen huomioon tiedon pirstaloitumisen, digitaalisuuden ja oppilaiden toimintatapojen muuttumisen, nyt jos koskaan tarvitaan opettajaa opiskelijan kokonaisvaltaisen oppimisen tukemiseen. Luonnollisesti tähän on useita vaihtoehtoja, ja tiimiopettajuus yksi varteenotettava toteutusvaihtoehto.

Vigon yliopistosta on korkeakoulussamme ollut lopputyötä tekevä vaihto-opiskelija. Valmistuttuaan hän palaa Suomeen, sillä hänelle on varmistunut Oulun alueelta työpaikka. Erinomainen osoitus kansainvälisestä yhteistyöstä. Tutkintotodistusta anottaessa opinnot on menestyksekkäästi takana. Ymmärrys, ja tietoisuus siitä, että neljän vuoden urakka, tavoitteena ollut unelma, realisoituu. Se on ollut muutakin kuin pelkkä yksittäisistä opintojaksoista koostunut TODO-lista. Tällaisena hetkenä silmäpieli voi kostua, kun ymmärtää hetken ainutlaatuisuuden. Ja voi antaa kiitoksen polulla mukana kulkeneille ja ehdottomasti itselleen.

Tie on avoin. Tulevaisuus odottaa tekijäänsä.

Jarkko Hurme
yliopettaja, matematiikka
Oamk

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.