Opiskelu työn ohella

4

En koskaan enää opiskele työn ohella. En varmasti – nyt riitti. Hortonomitutkinto kourassani muistan hokeneeni näitä sanoja toistuvasti itselleni lähes kymmenen vuotta sitten, kun ihastelin tutkintotodistukseni kultaisia kansia, virallista leimaa sekä yksikönjohtajan suoraviivaista allekirjoitusta. Tehty työ oli realisoitunut. Tässä se nyt oli – vuosien työn tulos. Toiveeni oli näiltä osin täyttynyt ja olin valmistunut korkeakoulusta, joka puolestaan mahdollisti muodollisen pätevyyden virkatehtävään, jota olin jo hoitanut yli kymmenen vuotta. Tehtävä oli täytetty. Pitkiä päiviä, säätämistä, suunnittelua, epätoivoa, keskeneräisyyttä ja yölliset kirjoitussessiot. Ne olivat nyt historiaa. Se oli nyt tässä: tutkintotodistus. Päivittäiseen työhön tuo koulutus toi lisää värejä, mutta toisaalta minulla oli alaan jo vahva käytännön kokemus ja varhainen ammatillinen koulutus puutarha-alalta hankittuna. Lisäksi olin töiden ohella suorittanut erikoisammattitutkinnon, opettajan pätevyyden ja jopa näyttötutkintomestarikoulutus oli tullut hankittua. Tämän lisäksi päätyössäni opettajana olin ajautunut kaistalle, jossa olin kaahannut läpi lukuisia koulutuksia alalta tai sen vierestä ja joita olin kokenut tarvitsevani ammattitaidon rakentajana työurallani. Ainakaan innostumisen puutteesta ei itseä voinut syyttää – järjen puutteesta toisinaan kyllä. Miten ihmeessä olinkaan ajautunut siihen tilanteeseen, että toistuvasti muutaman vuoden välein olin joko urasuunnittelun vuoksi lievästi pakotettuna tai muuten vain vapaaehtoisesti ajopuun lailla ajautunut useisiin eri koulutuksiin. Olisinko pärjännyt vähemmällä? Olisiko jotain pitänyt jättää pois? Onko kaikki opinnot olleet tarpeellisia?

Ylempi korkeakoulututkinto. Tätä en varmasti suorita. Näin ajattelin joitain vuosia sitten, vaikka pari työkaveria tuollaiseen mukaan houkuttelivatkin. Pysyin vahvana. Muistan olleeni tässä asiassa ehdoton. Nyt riitti koulutukset. En tarvitse, en jaksa, ei yötöitä, ei deadlineja, ei ryhmätöitä, ei opparia….Haluan käyttää ajan toisin. Harrastan ja vietän laatuaikaa läheisteni kanssa. Mieluummin harrastan vaikka keskiaikaista miekkailua kuin enää opiskelen työn ohella. Kuitenkin jostain syystä yllätin itseni toistuvasti sekä keväisin että syksyisin etsiväni jatkokoulutusta eli ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Mietin samalla, ”mikä minusta tulee” isona. Keväällä 2018 hakiessani Tradenomi YAMK tutkinto-ohjelmaan ja kirjoittaessani ennakkotehtävää mietin, mitä ihmettä olin taas tekemässä. Olin hakemassa siis opintoihin, jotka voidaan suorittaa joustavasti työn ohella. Tämä kuulosti jotenkin tutulta…Olinkohan koskaan aiemmin opiskellut monimuotoisesti samanaikaisesti työssä käyden ja tehtäviä pikkutunneille asti tehden ja niitä muutamaa minuuttia ennen deadlinea palauttaen. Samalla kun painoin lähetä hakemus -nappia, toivoin, että tietoliikenneyhteydet olisivat katkenneet koko maailmasta ja hakemukseni olisi kadonnut bittiavaruuteen. Näin ei kuitenkaan toiveesta huolimatta käynyt, vaan uusi lehti tarinassa oli alkava. En koskaan enää työn ohella opiskele…

Työn ohella opiskelu on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Aiemmissa opinnossani käytettävissä oli lähinnä verkkoympäristö, johon oli laitettu aineistot sekä tehtävät. Tee tehtävä ja palauta. Tässä mallissa lähipäivät sisälsivät perehdytyksen tehtäviin tai sitten muuhun asiaan liittyvään. Onneksi nykyään työn ohella opiskelu on monipolvisempaa. Verkkoympäristöt ovat kehittyneet vuorovaikutteiseksi ja niiden monipuolista käyttöä opetustilanteiden rakentamiseen on hyödynnetty yhä monipuolisemmin. Toki monissa verkkoympäristöissä opiskelu on yhä mallia ”perehdy aineistoon ja tee tehtävä”, mutta tilalle on tullut ryhmätöitä, videoklippejä, mielenkiintoisia verkkoartikkeleita, verkkotapaamisia, luentoja, nauhoitteita sekä ryhmätyötiloja. Aiemmissa opinnoissani tekniset ratkaisut eivät olleet vielä niin kehittyneitä, että aitoja oppimistilanteita verkkoympäristössä olisi voitu tasokkaasti rakentaa. Nykyisin tekniikka antaa tähän mahdollisuuden. Sisältö on toki tärkeää ja kun se on kohdillaan, niin monimuotoiset verkko-opinnot ovat nykyään yksi tärkeimmistä keinoista saavuttaa kohderyhmä ja tuoda opiskelu opiskelijalähtöisesti lähelle – oli sitten kyse työn ohella opiskelusta tai päätoimisuudesta. Verkko poistaa etäisyydet ja tuo opiskelun mahdolliseksi kaikille ajasta ja paikasta riippumatta. Omassa opiskelussa olen tämän ilokseni todennut. Opiskelu on ollut vaihtelevaa. On lähipäiviä, etätapaamisia, yksilötöitä, verkkokursseja, osaamisperusteista suorittamista ja niin edelleen. Minulle tämä sopii. Hauskana yksityiskohtana voin kertoa, että muutamilla kursseilla olemme tehneet ryhmätöitä niin, etten edes tiedä kenen kanssa niitä olen tehnyt. Nimet tiedämme ja vähän ammattitaustaa, mutta emme ole tavanneet kasvotusten. Nyt tiedän, että missä vaan voi olla opiskelukaveri. Ehkäpä hän oli se henkilö, joka Prisman kassalla jonottaessani olikin se perheenäiti kolmen lapsensa kanssa. Tai ehkä luokkakaverini oli se henkilö, joka istui vieressäni ruuhkabussissa. Voi olla, että hän olikin se ammattitaitoinen osaaja, joka toi oman panoksensa ryhmätyöhön ja josta saimme erinomaisen palautteen jätettyämme sen ohjaavalle opettajalle.

Tässä kirjoituksessa olen esittänyt avoimen kysymykseen, onko kaikki se opiskelu, jota olen työn ohella suorittanut ollut kannattavaa. Tähän voin vastata yksiselitteisesti: KYLLÄ. Kun oppii, haastaa ja kokee laaja-alaisesti erilaisia asioita ja lähestymiskulmia, ammatillinen minäkuva vahvistuu monipuoliseksi ja sitä tuntee itsensä etuoikeutetuksi saadessaan laadukasta koulutusta. Tälläkin kertaa voin sanoa, että onneksi lähdin suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa eli YAMK-tutkintoa, ymkkiä, masteria tai miksi tutkinto-ohjelma tämän kansan suussa sitten muotoutuukaan. Sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. YAMK-tutkinto on vielä taapero, mutta kehittymissuunta on oikea. Tästä kasvaa vahva nuorukainen. Itse pidän kovasti master-tutkinto nimestä. Sitten aikanaan, kun valmistun masteriksi, niin pohdinkohan samaa asiaa, kuin aiemmin… en enää koskaan työn ohessa opisk… vai olenko seuraavana haahuilemassa tohtorikoulutukseen.

Pasi Kivilompolo
Yrittäjyys ja liiketoimintaosaamisen opiskelija, lehtori OSAOlla

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Onnittelen kirjoittajaa. Kovasti olet ponnistelut.

    Aloitin itse opiskelun Oulun yliopistossa ja menin seuraavana kesänä harjoittelijaksi sille alalle, johon halusin valmistua. Sen jälkeen olin lähes koko opiskeluajan jatkuvasti osa-aikaisessa työssä omalla alallani – motivaatiota antamassa ja opintoja tukemassa. Lopputulos täytti odotukseni vakinaisen työpaikan muodossa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.