Monesko ammatti sinulla jo on?

8
Opiskeluinnostus ja -tarve ei ole iästä kiinni.

Jos kevät tuo maalarin niin syksy tuo opiskelijan. Itselleni korkeakouluympäristö on uusi työpaikka. Omaa elämäänsä aloittavien nuorten energia on tarjonnut minulle tänä syksynä kunnon nostalgiapläjäyksen, mutta samalla mietin, mahtavatkohan nykyopiskelijat suhtautua tulevaisuuteen yhtä luottavaisesti kuin me viime vuosituhannen puolella opintomme aloittaneet?

Ainakin ilmapiiri oli kovin erilainen silloin. Tulevaa työvoimapulaa osoitettiin jyrkin käppyröin ja Suomi porskutti Nokian vanavedessä rinta rottingilla. Nyt pitää olla kriisitietoinen, vastuullinen ja osallistua talkoisiin. Kipeää on luvattu kaikille.

Tänä syksynä Oamkin käytävillä vastaani on kävellyt myös moni tuttavapiirini kolmi-nelikymppinen, joka on löytänyt itsensä uudestaan koulunpenkiltä. ”Enkä ole edes ryhmäni vanhin”, olen kuullut useamman kerran. Tohtorista tulee tradenomi, toimittajasta fysioterapeutti, somistajasta lähihoitaja. Suunnitelmat vakituisesta virasta tai nousujohteisesta urasta ovat vaihtuneet pätkätöihin, itsensä työllistämiseen tai työpaikasta johtuviin terveysongelmiin. Ammatteja häviää, tarvitaan uudenlaista osaamista.

Optimistina olen aina ilahtunut tuttavien uudesta suunnasta. Hienoa, että ihmiset ottavat ohjat omiin käsiinsä, seuraavat, mitä maailmassa tapahtuu ja päättävät itse, mihin suuntaan seuraavaksi lähtevät. Hienoa, että Suomessa tämä on edelleen mahdollista. Saamme opiskella toisen ja vaikka kolmannenkin tutkinnon, vaikka opintotukikuukausia ei määrättömästi olekaan. Lisäksi myös työssäkäyvällä on loistava mahdollisuus opiskella avoimissa korkeakouluissa. Opiskeluinnostus näyttää olevan tarttuvaa sorttia, koska käytän nyt itsekin tuota mainiota sivistyskeinoa hyväkseni 25 opintopisteen verran.

Oamkin käytävillä tallaavat aikuisopiskelijat osoittavat käytännössä, että koulutuksen tarve ei lopu ensimmäiseen tutkintoon. Koulutus ei kuitenkaan näytä säästyvän leikkauksilta tälläkään vaalikaudella. Tällä hetkellä arvioidaan, että esimerkiksi ammattikorkeakoulujen rahoitus vähenee ensi vuonna 30 miljoonalla eurolla.

Taas ollaan tilanteessa, jossa pienemmällä rahalla pitäisi saada yhtä hyvää jälkeä aikaan. Minun matikkapäälläni tämä yhtälö on mahdoton. Toivottavasti kyse on vain onnettomasta laskutaidostani, ja tulevaisuudessakin saamme opiskella uusia ammatteja ja pysyä maailman muutoksessa mukana läpi elämämme.

Pia Alatorvinen

Kirjoittaja on viestintäsuunnittelija Oulun ammattikorkeakoulussa

JAA

8 KOMMENTTIA

  1. tradenomi, kartanpiirtäjä, lähihoitaja, sosionomi ja nyt pitkäaikaistyötön.

    Ei auta vaikka useat ammatit omaat, sillä pätkätöiden imussa ei ehdi tai saa mahdollisuutta ”juurtua” minnekkään ja siten väliin ehtii tunkea virkoihin ja toimiin ”jäsenkirjan” omaavat hyvävelisiskojärjestöjen kumminkaimat!

    Huijausta ovat avoimet haut: maantapa on syvällä ja pirun sitkeäkin vielä!

  2. No meriittilistasta voi laskea, että minulla kuusi ammaattia. Siitä voin päätellä, että vaimolla seitsemän. Korkeimmillaan ammattikorkeakoulun tutkinnot. Myös kahdesta ulkomaalaisesta hyvästä yliopistosta opiskelupisteitä, mutta ei valmista tutkintoa, kun ei jaksanut kahdessa paikassa yhtä aikaa. Silti me molemmat vanhoilla päivillä pitkäaikaistyötömiä, kun töitä ei ole saanut millään, vaikka ollaan muutettukin kolme kertaa.

  3. Kaksi erillistä ammatillista perustutkintoa, eikä päivääkään kyseisten alojen töitä takana. Sen lisäksi muiden erinäisten alojen työpaikkoja on useita.

  4. Autoasentajaksi valmistuin 1995 ja 1,5 vuotta jaksoin eka kerralla korjailla autoja. Sen jälkeen kohtuullisella menestyksellä seuraavia töitä on tullut tehtyä.Kokoonpanija,kiinteistöhoitaja,kaivinkoneenkuljettaja,autoasentaja(taas)baarimikko,rakennusapumies,baarimikko/vuoropäällikköä,rakennusmies,kirvesmies,yrittäjä ja toimitusjohtaja. Aivan syyttä suomalaista koulutusjärjestelmää haukutaan, kun yhdellä tutkinnolla voi tehdä useampaa työtä.Yli 20 vuotta on töitä riittänyt ja toivotaan että jatkossakin on mitä tehdä. Useampaa hommaa olen koittanut ihan mielenkiinnosta ja mikäli ei ole maistunut tai jos palkka/työehdot ei ole maistuneet ,niin olen vaihtanut isäntää.Tosin vain yhden homman jätin työnantajasta johtuen, mutta jotenkin on vaikea ymmärtää täälläkin kirjoittelua.Kinka paskaa hommaa on tai että työnantaja on k…pää.Ottaa ja lähtee etsimään parempaa paikkaa ja aikaa.
    Näin minä olen aina tehnyt, eikä ole tarvinnut narista.

    • Itse olen kyllä joutunut useammankin tutkinnon hankkimaan kun ei ensimmäisellä tutkinnolla töitä löytynyt ja kun olin vaihtamassa alaa niin ilman tutkintoa ei palkattu. Ilman tutkintoa pääsi kyllä tutustumaan alaan harjoittelijan näkökulmasta mutta palkkatöitä ei löytynyt. Ravintola-alalle vaaditaan alan koulutusta ja tutkintoa, samoin sosiaali- ja terveysalalle. Toimistohommiin pitää olla jo korkeakoulututkinto nykyaikana.

  5. nuorisolle kerhoohjaajana,sorvaajana, ja maanviljelijänä olen kerinnyt olla
    omassa verstaassa konepajayrittäjänäki kerkisin olla ennnen eläköitymistä.
    Metsätöitä olen oman osuuteni myös tehnyt.

  6. Itse olen kohdannut Oamk:n journalismin puolella hyvin huonoa liukuhihnaopetusta ja huonon opiskeluilmapiirin, joten opiskelu jäi sikseen. En yhtään ihmettele, että useisiin oppilaitoksiin hakevat valitsevat yliopiston, koska ammattikorkeassa vallitsee lapsi-ilmapiiri.

  7. Aloitin koulun oamk:ssa tänä syksynä ja heti kyllä selvisi mistä on kyse. Opiskelijat eivät ole koulun asiakkaita, eikä laadukas koulutus ole tuote. Koulun tuote on opintopisteet, mitä myydään asiakkaalle eli koulun rahoittajalle.
    Opiskelijoiden avulla oamkin tehdas niitä pisteitä sitten tuottaa vaadittavan määrän/oppilas/vuosi.

    Eli opintopisteita vaikka valmiiksi suoritetusta harjoittelusta kouiu ei myönnä kerralla, vaan sen verran vain, että opintopisteitä tulee riitävästi (että koulu saa korvauksen oppilaasta).