KiVAKO – Kiva ko opitaan kieliä!

1

Korkeakouluopiskelijoiden kielitaitoa pyritään vahvistamaan. Suomalaisopiskelijoiden kielten opiskelu on vähentynyt ja kielivalikoima supistunut.

KiVAKO on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama korkeakoulutuksen kehittämishanke, jonka tavoitteena on kielivarannon vahvistaminen korkeakouluissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän selvityksen mukaan kielten opiskelu kouluissa on vähentynyt ja yksipuolistunut. Tämä näkyy myös korkeakouluissa, joissa yleisin opiskeltava kieli on englanti. Suomen menestys kansainvälistyvässä maailmassa vaatii monipuolista kielitaitoa ja vaikka englannilla päästään alkuun, syvempää ymmärtämistä ja yhteistyötä ei synny ilman eri kielten taitoa ja kasvokkaista kohtaamista. Niin ikään Ylen artikkelissa todetaan, että kaupankäynnissä englannilla voi ostaa, mutta ei myydä. Korkeakouluissa on toki kysyntää vapaaehtoisille kieliopinnoille, mutta ongelmana on opintojen jääminen alkeistasolle. Osassa korkeakouluja eri kielten tarjonta on supistunut säästösyistä aiheuttaen eriarvoisuutta korkeakoulujen välille. (Pyykkö 2017, Holvas 2015.)

KiVAKO-hankkeen tavoitteena on mahdollistaa monipuolinen virtuaalinen kielten opiskelu korkeakouluissa. Tämä toteutetaan kehittämällä harvemmin opiskeltujen vieraiden kielten opintopolkutarjontaa alueellisena ja valtakunnallisena yhteistyönä seuraavissa kielissä: espanja, ranska, saksa, venäjä, italia, japani, kiina, korea, portugali, viittomakieli ja viro. Hankkeessa on mukana 17 ammattikorkeakoulua ja 8 yliopistoa ympäri Suomea. Opintopolut rakennetaan korkeakoulujen yhteiseen oppimisympäristöön DigiCampukseen. Käytännössä opiskelija, jonka kotikorkeakoulussa ei tarjota esimerkiksi korean opetusta, voi opiskella sitä DigiCampuksen kautta virtuaalisesti vähintään 6 op:n laajuisesti. Keskeisenä tavoitteena on myös luoda ns. rotaatiomalli, jossa kukin korkeakoulu on järjestelyvastuussa omalta osaltaan kielitarjonnan toteutumisesta. Hankkeessa tuotetaan opiskelijalle myös itsearviointityökalu sekä luodaan verkostoja tukemaan opettajien digipedagogista kouluttautumista ja asiantuntijuutta.

Oamkista hankkeeseen osallistuu kolme kielten ja viestinnän asiantuntijaa. Liisi Idrissi on mukana ranskan kielen työryhmässä, joka on koonnut yhteen kymmenen ranskan kielen opettajaa ympäri Suomen. Liisin työ on alkanut ranskan kielen osahankkeessa oppisisältöjen tuottamisella A1-tasolle. Materiaalin kerääminen onnistui yhdistää Erasmus-opettajavaihtomatkaan, joten autenttista materiaalia on hankittu suoraan paikan päällä Ranskassa. Ranskan, samoin kuin muidenkin osahankkeiden kuulumisia voi lukea blogeista osoitteessa kivako.fi. Anne Poutiainen toimii hankkeen johtoryhmässä ja Anne Siltala neuvottelukunnassa sekä Oamkin yhteyshenkilönä.

Hanke pyörähti käyntiin syksyllä 2018 aloitusseminaarilla Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tomi Kauppisen Learning in the era of online everything -luennon ja hankkeen esittelyn jälkeen kielet järjestäytyivät omiksi osahankkeikseen miettimään toteutusta konkreettisemmin annettujen kysymysten avulla. Osahanketyöskentelyä jatkettiin marraskuun työseminaarissa, jossa vahvistettiin opintotarjonnan suuntaviivoiksi 6-15 op:n jatkumo alkaen joko A0- tai A1-tasolta. Tammikuun 2019 webinaarissa osahankkeet esittelivät omat suunnitelmansa. Lisäksi saimme tietoa pedagogisesta käsikirjoituksesta ja hyvistä verkkopedagogisista käytänteistä. DigiCampus, jonne kielten opintotarjonta rakennetaan, esittäytyi maaliskuun työseminaarissa. Neuvottelukunta ja johtoryhmä ovat kokoustaneet pitkin vuotta sekä työseminaarien yhteydessä että verkossa. Lisäksi niiden jäsenten on ollut mahdollista seurata kielten osahankkeiden työskentelyä seminaaripäivinä. Vierailut eri kielten ryhmissä ovat olleet piristävää kulttuurimatkailua. Esimerkiksi ranskan ryhmässä huomaa, että viestiminen on ”kokokehollista” toimintaa.

Ensimmäiset opinnot on tarkoitus pilotoida syksyllä 2019. Sen käytännön järjestelyistä vastaamaan on asetettu rotaatiotyöryhmä. Lisäksi hankkeen osallistujista on valittu kahdeksan digipedamentoria, jotka vetävät verkkoklinikoita ja näin edistävät hankkeeseen osallistuvien opettajien digipedagogista kouluttautumista. Tänä keväänä klinikoita on pidetty mm. pelillistämisestä, H5P:stä ja Zoomista.

Hankkeen tarjoamien koulutusten lisäksi omaa osaamista on päivitetty osallistumalla koulutusalan tapahtumiin. Anne Poutiainen osallistui Educa-messuille sekä yhdessä Anne Siltalan kanssa opetusteknologia-alan Kohtio-konferenssiin. Itse asiassa opetusteknologiaa toteutettiin käytännössä jo matkalla kohti Kohtiota, kun Anne Siltala hoiti junamatkan ajalle sattuneen opetuksen AC:n kautta on the go. Tunnit pyöräytettiin käyntiin Tampereen aseman kahvilassa junan vaihdon yhteydessä ja jatkettiin Tampere-Hämeenlinna -junassa.

Kohtio järjestettiin Hämeenlinnan upeassa Verkatehtaassa, jossa kahden päivän ajan kuulimme esityksiä verkko-oppimisesta eri näkökulmista. Mieleenpainuvimpia olivat kuitenkin vierailijapuheet, joista ensimmäisessä tulevaisuudentutkija Risto Linturi kertoi, miten digitalisaatio haastaa osaamisen tarpeita ja oppimisen tapoja. Kielten opettajina meitä kauhistutti Linturin uhkakuva siitä, miten konekäännös tulee korvaamaan monipuolisen kielitaidon. Huojentavaa sen sijaan oli kuulla, että tärkeimmäksi osaamiseksi on muodostumassa luovuus, oppimisen taidot sekä empatia eli merkitysten hallinta. Pekka Abrahamsson täräytti meidät tulevaisuudesta maan pinnalle puheellaan Tekoäly on paras kouluttaja ja muita harhaoppeja. Hän valoi uskoa siihen, että ihmistä tarvitaan vielä.

Kohtio-konferenssi huipentui Perttu Pölösen päätösluentoon Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. Hän pohti muuttuvan maailman vaikutuksia koulutukseen. On vaikea tietää, mitä tulevaisuuden ammatit ovat, mutta voimme päästä liikkeelle siitä, missä me ihmiset olemme ylivertaisia koneisiin ja algoritmeihin nähden. Pertun esittämässä tulevaisuuden lukujärjestyksessä korostuu ihmisyyden merkitys tulevaisuuden tekijöiden taitovaatimuksissa. Oppiaineina kyseisessä lukkarissa ovat esimerkiksi tarinankerronta, intohimo, uteliaisuus ja luova ilmaisu.

Monipuoliset kieli- ja viestintätaidot ovat työelämäosaamisen keskiössä, koska työ tapahtuu yhä enemmän niin verkossa kuin verkostoissakin. Digitalisaation myötä viestintä on monikanavaista ja verkostoituminen maailmanlaajuisesti on yhä helpompaa. Samalla kulttuurien välisten vuorovaikutustaitojen merkitys on kasvanut. KiVAKO-hanke vastaa näihin osaamishaasteisiin tarjoamalla korkeakouluopiskelijoille tasavertaiset mahdollisuudet hankkia monipuolista kieli- ja kulttuuriosaamista digitalisaatiota hyödyntäen. Nämä taidot ovat arvokasta sosiaalista pääomaa, ei pelkästään yksilölle itselleen vaan koko yhteiskunnalle. Siksi niiden osaamista tulisi tukea kaikilla kouluasteilla ja elämänalueilla kuten myös Pyykkö (2017) esittää kielivarantoselvityksessään.

KiVAKO-hanke tuo siis lisää harvinaisempien kielten opiskelumahdollisuuksia tänne Oulun korkeudellekin. Vaikka Oulu tällä hetkellä erottuukin muista korkeakouluista vähiten vieraiden kielten opintoja tarjoavana korkeakouluympäristönä, voi virtuaalinen kieltenopetus parantaa tilannetta tulevaisuudessa. Toivottavasti teknologiakaupungin tulevaisuuden lupaukset ottavat vieraiden kielten verkko-opiskelun omakseen ja pysyvät näin yhä kansainvälistyvän työelämän kelkassa mukana.

Anne Siltala, lehtori

Anne Poutiainen, lehtori

Liisi Idrissi, tuntiopettaja

Lähteet:

Holvas, J. 2015. Koululaisten yksipuolinen kielitaito kaventaa kansainvälisen kaupan mahdollisuuksia – ”Englannin kielellä voidaan ostaa, mutta ei myydä”. Yle uutiset 26.5.2015. Viitattu 23.5.2019, https://yle.fi/uutiset/3-8018157.

Pyykkö, R. 2017. Monikielisyys vahvuudeksi. Toimenpide-ehdotukset Suomen kansallisen kielivarannon kehittämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki 2017. Viitattu 20.5.2019, https://minedu.fi/documents/1410845/5875747/Monikielisyys_tiivistelm%C3%A4.pdf/74e274e1-c76b-437d-95ba-f1a88f80adc0/Monikielisyys_tiivistelm%C3%A4.pdf.

Pyykkö, R. 2017. Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:51. Viitattu 5.6.2019, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf.

 

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Huomasin kirjoituksen vasta nyt, koska en seuraa tuota blokiteemaa. Olisi kannattanut.

    Kirjoituksessa oli hyvää harvinaisempien kielien osaamisen korostaminen. Englanti ja ruotsi eivät maailmalla riitä, vaikka ovat hyödyllisiä osata.

    Ajattelen, että hyötyä tulee ainakin siinä, jos osallistujia jonkin kielen kurssille on tulossa liian vähän, jotta siihen voitaisiin palkata opettaja. Olen sen verran vanhanaikainen, että asetan elävän opettajan koneen edelle. Myös eläkeläiset kuten minä voivat opiskella kieliä.

    Osittain kirjoituksessa käytetyt asiat eivät selvinneet minulle kokonaan. Ne kuulostivat hienolta, mutta ehkä niitä olisi pitänyt selittää paremmin Kalevan lukijoille. Oman korkeakoulun sisällä ehkä termit tunnetaan … ?

    Joskus myöhemmin voisitte palata asiaan ja kertoa miten nyt syksyllä 2019 käynnistyvät kokeilut onnistuvat. Olisin erityisen kiinnostunut harvinaisten kielten osuudesta kokeilussa, esim. Kiina, Japani, portugali.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.