Digitalisaation hyödyt ja haasteet sosiaali- ja terveysalalla

0

Sähköiset palvelut lisääntyvät sosiaali- ja terveydenhuollossa. Samalla kun digitalisaatio tuo palveluihin parannusta, se myös haastaa alan ammattilaiset. Uusien teknologisten palveluiden opettelu edellyttää henkilöstöltä aikaa, kärsivällisyyttä ja motivaatiota. Digitalisoituminen vaatii myös asennemuutosta ja rohkeutta kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön ”Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020” -strategian tavoitteena on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta, jossa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, varmistetaan kaikkien osallisuus sekä edistetään jokaisen terveyttä ja toimintakykyä. Strategian yhtenä tavoitteena on sähköisten palvelujen käyttö osana elämänhallintaa, itsenäistä selviytymistä ja asuinpaikasta riippumatonta asiointia. [1]

Digitalisaation hyödyntäminen toimii yhtenä ratkaisuna julkisen sektorin kestävyysvajeeseen. Väestön ikääntymisestä johtuvaan palveluiden kasvavaan tarpeeseen ei pystytä vastaamaan enää perinteisillä menetelmillä. Vaikka väestön toimintakyky ja terveydentila ovat parantuneet, ovat yhä sekä väestöryhmien erot että alueelliset erot hyvinvoinnissa pysyneet suurina. Yhteiskuntapoliittisten päätösten tukena on oltava entistä parempi tietopohja, jotta kansalaisten yhdenvertaisuutta voitaisiin parantaa ja hyvinvointi- ja terveyseroja kaventaa. Tarvitaan uusien toimintamallien kehittämistä, johon digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia. [2, 3]

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset digitalisaation käyttäjinä

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten mukaan digitalisaation käyttö mahdollistaa elämänhallintaa, itsenäistä selviytymistä, asuinpaikasta riippumatonta asiointia sekä valinnanvapautta. Luotettava tieto ja sähköisesti saatavilla olevat palvelut lisäävät myös asiakkaiden aktiivisuutta, oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoa sekä yhdenvertaisuutta palvelujen saamisen suhteen. Lisäksi se tehostaa tiedonkulkua, asioiden nopeampaa hoitamista ja parantaa palveluiden piiriin pääsemistä kuten esimerkiksi reseptin uusimista. Teknologian tuomien mahdollisuuksien avulla voidaan saada aikaan uusia palvelupolkuja, joista asiakkaat voivat itse rakentaa itselleen sopivan tavan hoitaa terveyttään.

Digitaaliset palvelut edellyttävät kuitenkin asiakkaalta riittävää tietoteknistä osaamista, laitteita ja toimivaa verkkoyhteyttä. Digitalisaatio vaatii asiakkailta aktiivisuutta ja halua perehtyä välineisiin sekä palveluiden käyttöön. Digitalisaation ulkopuolelle jäävät herkästi iäkkäät, alhaisen koulutuksen saaneet, työttömät sekä maaseudulla asuvat. Tästä syystä ammattilaisten huolena on asiakkaiden eriarvoinen asema, vaikka pyrkimyksenä on palveluiden tasavertaistaminen.

Myös asiakkaiden yksityisyyden turvaaminen herättää huolta ammattilaisissa.  Erilaiset turvalaitteet esimerkiksi kulunvalvontaan liittyvät ovivahdit, paikantavat GSM-turvapuhelimet ja tallentavat valvontakamerat lisäävät turvallisuutta, mutta toisaalta uhkaavat asiakkaiden yksityisyyden suojaa. Tietosuojaan täytyykin kiinnittää erityistä huomiota digitaalisten välineiden käytössä.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kokevat, että digitalisaation myötä kasvotusten tapahtuva vuorovaikutus vähenee. Uuden opettelu edellyttääkin henkilöstöltä aikaa, kärsivällisyyttä ja motivaatiota. Digitalisoituminen vaatii asennemuutosta ja rohkeutta kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja. Otettaessa käyttöön uusia digitaalisia välineitä täytyy muistaa sopia yhteiset pelisäännöt. Ammattilaiset kokevat, että heillä kaikilla ei ole valmiuksia sähköisten palveluiden käyttöön. Huolta herättää etenkin välineiden käytön tekniset ongelmat, jotka vaikuttavat potilasturvallisuuteen ja työn sujuvuuteen.

Digitalisaation myötä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista tulee laajentaa niin, että ammattilaisilla on valmiuksia ohjata asiakkaitaan digitaalisten välineiden käytössä. Vai tarvitaanko uudet ammattilaiset, jotka hallitsevat digivälineiden käytön ja niiden ohjaamisen? Myös ohjauksen luonne muuttuu, kun se tapahtuu digitaalisessa ympäristössä. Koulutuksen tuleekin vastata tähän tarpeeseen. Digitalisaation käytössä tulee huomioida asiakas ja hänen henkilökohtaiset ominaisuudet. Erilaisten toimintatapojen hyödyntäminen asiakaslähtöisesti johtaa parhaaseen tulokseen sekä asiakkaan että ammattilaisen näkökulmasta.

Sanna Sandström
Tuntiopettaja, terveydenhoitotyö

Maija Alahuhta
TtT, eläköitynyt lehtori

Lähteet:

  1. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön –strategia 2020. Hakupäivä 4.9.2018 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70321/URN_ISBN_978-952-00-3548-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

  1. Hyppönen H. & Ilmarinen K. 2016. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Hakupäivä 24.8.2018. https://docplayer.fi/38078171-Sosiaali-ja-terveydenhuollon-digitalisaatio.html

 

  1. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena –Sosiaali ja terveysministeriön hallinnonalan digitalisaatiolinjaukset 2025. Hakupäivä 20.8.2018 https://yhteistyotilat.fi/wiki08/pages/viewpage.action?pageId=37071767

 

Kuvat: Shutterstock

JAA