Intohimona opiskelu – opiskelu onnistuu jopa kahden työn ohessa

1

Puolitoista vuotta sitten olin yövuorossa Oysissa. Kahvitauolla selasin Forum-lehteä ja silmiini osui sattumalta mainos ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta. Puoliksi vitsinä ja puoliksi tosissaan heitin kollegalle, pitäiskö hakea lukemaan maaseudun kehittämistä.

Asia painui hetkeksi unholaan, kunnes eräänä päivänä viime keväänä muistin tuon näkemäni mainoksen. Menin saman tien tietokoneelle katsomaan, milloin hakuaika päättyy. Järkytys oli melkoinen, kun tajusin hakuaikaa olevan jäljellä vain 50 minuuttia ja hakemuksen liitteeksi vaadittiin kirjallinen tehtävä liittyen maaseudun kehittämiseen.

Ei muuta kuin word äkkiä auki ja annoin aivojeni suoltaa tekstiä aiheesta, joka on aina kiinnostanut minua. 45 minuuttia myöhemmin olin kirjoittanut neljä sivua tekstiä ennakkotehtävään ja painanut koulutukseen hakemisen merkiksi ”lähetä”-nappia.

Huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että jos tämä on minulle tarkoitettu koulutus, niin pääsen siihen. Sen verran olivat tähdet kohdallaan tuona keväisenä päivänä.

Sittenhän sitä jännityksellä odotettiin tuloksia ja riemulla ei ollut rajoja, kun sain tietää päässeeni kouluun! Näin jo sieluni silmissä itseni tekemässä töitä maaseudun ihmisten elannon ja hyvinvoinnin eteen.

Koulu alkoi syksyllä ja kahden työn ohessa aikaa koulutöiden tekemiseen oli aika …noh… rajallisesti. Ensimmäinen koulupäivä oli melkoinen shokki, kun tajusin, että edellisestä korkeakoulututkinnostani on jo vuosikymmen vierähtänyt ja koulutus on muuttunut todella paljon sinä aikana. Oli Moodlea, Peppiä, OneDrivea, O365:sta, AC:ta ja vaikka sun mitä! Onneksi niihin pääsi pikkuhiljaa sisälle, kun ahkerasti treenasi ja kyseli apuja viisaammilta.

Onneksi läsnäoloa koululla oli todella vähän. Toisaalta etänä tehtäviä kursseja pitää sitten oikeasti tehdäkin kunnolla eli motivaatio opiskella todellakin punnitaan!

Jossain vaiheessa luin sähköpostin, jossa etsittiin kehittäjäopiskelijoita. Innostuin siitä heti, sillä nuorena kalkkiksena näin koulutuksessa useita kehittämisen paikkoja ja mikä on parempi paikka päästä niistä sanomaan kuin kehittäjäopiskelijana oleminen? Hain ja pääsin hommaan mukaan.

Olisin halunnut olla kehittämässä vähän kaikkea, mutta meidät jaettiin ryhmiin, joissa voimme keskittyä tiettyihin osa-alueisiin. Minä pääsin yhteen todella mielenkiintoiseen, nimittäin markkinointiin, mukaan. Olihan melkoinen sattuma, että itsekin koulutuksesta kuulin ja tajusin, että kyllähän tällaista koulutusta pitää markkinoida laajemminkin, jotta potentiaaliset opiskelijat myös löytävät tämän koulutusmahdollisuuden.

Kehittäjäopiskelijan työn olisi voinut laskea osaksi opintoja, mutta tarjolla oli niin paljon mielenkiintoista opittavaa, että päätin tehdä työn ylimääräisenä muiden opintojen lisänä. Kehittäjäopiskelijan tehtävä vähän venyi, sillä muuten aikataulu kurssien sekä kahden työn yhteensovittamisessa oli niin tiukka, mutta nyt olen painanut viimeisen kurssin viimeisen tehtävän ”lähetä”-nappia, joten ehdin myös paneutumaan tähän kehittämispuoleen.

Jäljellä on vielä opinnäytetyö, joka on kesken, mutta sen pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Aika tiukka setti on tämä puolitoista vuotta, mutta kyllä kannattaa! Kun opiskelu on intohimo sekä myös osaltaan elämäntapa, niin yksi, tai vaikka kaksi työtä, ei ole este lisäkoulutuksen hankkimiseen.

Tarvitaan vain intohimo!

Aino Keränen
Opiskelija tutkinto-ohjelmassa Maaseudun kehittäminen (Agrologi yamk)

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.