Vesistöt tuottamaan kalaravintoa

13

Elämme onneksemme luonnonrikkauksien maassa. Meillä on n. 190 000 järveä joiden rantaviivaksi ympäristökeskus laski 215 000 kilometriä. Yli hehtaarin pinta-ala on 56 000 järvessä. Yli kymmenen neliökilometrin kokoisia järviä on 309, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 21 911 km² eli noin 65 % koko Suomen järvialasta.

Maapallon maat huomioiden meillä lienee parhaat mahdollisuudet tuottavaan kalatalouteen. Kuitenkin elintarvikekalasta on vain noin kuutisen prosenttia suomalaista alkuperää, olemme käytännössä tuonnin varassa. Kotitarvekalastus on vähentynyt paljon. Byrokratia lisää tuontikalan kulutusta jopa huviloilla, kun myyt pyytämääsi ylimääräistä kalaa – jopa sakon uhalla.

Kustannuskehitys on edistänyt kalan tuontia, ei omaa tuotantoa.

Valko-Venäjä huolimatta rantaviivan ja veden puuttumisesta on tänään ilmeisesti huomattava lohen viejä. Ruotsissa ja Venäjällä kalankasvatus on lisääntynyt, Suomessa vähentynyt. Yhtenä syynä varmasti on hidastava sääntely.

Suomalaiset kuluttivat kotimaista kalaa neljä kiloa ja tuontikalaa yli kymmenen kiloa asukasta kohti vuonna 2014. Näiden lukujen perusteella me voisimme olla kalan viejämaa. Tällöin työllistettäisiin ammattikalastajia, jalostajia, viejiä ja kalastusmatkailuyrittäjiä.

Meillä on järviä, joita voitaisiin hyödyntää siian, lohen, ahvenen, hauen ja kuhan ym. kasvatukseen. Ei kaikkea kalaa tarvitse kasvattaa hallissa, vaan voidaan hyödyntää luonnonravintomenetelmää. Vesistöjen tila ei tietenkään saa vaarantua viljelyn myötä. Järvet kykenevät tuottamaan 20 – 30 kg/ ha/ vuosi esim. muikkua tai siikaa. Tätä tarkoitusta varten Metsähallitus voisi vuokrata yrittäjille omistamiaan vesistöjä.

Hehtaarisaaliiden perusteella saadaan laskentaperusteet kalastuselinkeinolle. Järkevällä kalastuksella olosuhteet ja kustannusten ennustettavuus ovat lähes muuttumattomia. Näin voidaan arvioida, paljonko tarkoitukseen sopivilla vesialueilla olisi mahdollista tuottaa kalaa ja mitkä olisivat pysyvän elinkeinon edellytykset.

Luontaistalouden supistumisen sekä maatalouden ja teollisuuden voimakkaan kasvun myötä kotitarvekalastuksen merkitys ruokahuoltoon alkoi supistua. Markkinatalous nopeutti kaupunkien kasvua ja putiikeista tuli tavaratalovaiheen jälkeen supermarketteja. Kalan markkinointikanavia on lisättävä ja jalostusta kehitettävä tuoreesta kalasta valmisruokateollisuuteen, puoli- ja täyssäilykkeeksi. Perkkeet voidaan käyttää eläinten ruuaksi.

Hyödynnetään isänmaahan sidoksissa olevia mahdollisuuksia. Kalatalous on osa sinistä biotaloutta ja vesiviljelystrategiaa.

13 KOMMENTTIA

  1. Kuules Pirkko.. niin kauan kuin tärkeimmät lohikalojen nousujoet on padottuna ja metsien tulvavedet johdetaan puroihin, jokiin ja järviin, niin kauan ei meillä lisäänny rhaksi muutettavissa määrin mikään kaupaksi käyvä kalalaji.

    Ennen Kekkosen aikaa eillä oli joka kylällä puhtaita puroja joista pyydettiin omaksi tarpeksi taimenia ja harreja, ja noin 100km välein oli suurempia jokia, joissa lohet ja ravut lisääntyivät, ja näitä riitti myydä asti.

    Nyt on kutujoet tukossa ja purojen pohjat pelkkää lietettä, kiitos metsäojien ja maatalouspäästöjen. Kohta ei ensimmäistäkään jalokalaa ui suomenpuolella, ellette oikeasti ala näkemään metsätalooudessa muutakin kuin puita. Ei tässä muuta, tämä on vaan faktaa.. ajatelkaapas siellä hiukan.

  2. ”Luontaistalouden supistumisen sekä maatalouden ja teollisuuden voimakkaan kasvun myötä kotitarvekalastuksen merkitys ruokahuoltoon alkoi supistua. ”

    Kitos uuden vuoden alusta voimaan tulleen kalastuslain myöstä kotitarvekalastus loppuu kokonaan. Verkkokalastukseen tehdyt typerät rajoitukset tekevät verkkokalastuksesta käytännössä turhaa pelleilyä. Tietenkin jos tarkoitus on lopettaa ikiaikainen pyyntiperinne ja laittaa maaseudun ihmiset ostamaan kalansa kaupasta, niin laki on toedellakin onnistunut.

  3. Kotitarvekalastus on ollut tärkeä ravinnonlähde etenkin syrjäseuduilla. Jatkuva kalastusoikeuksien rajoitus on tehnyt kotitarvekalastuksesta rikollista hommaa tavallisille ihmisille. Samalla höpistään kuinka kalastuksesta voisi tulla merkittävä elinkeino. Miksei anneta paikallisten ihmisten kalastaa vapaasti omat ruokakalansa? Ja vaikka naapurinmummollekin viedä ylimääräsaaliista osa,mummo siitä monesti mielellään antaa kympin tai kaksi mutta niinhän ei saa tehdä,kiitos eduskunnan. Kotitarvekalastus jos mikä on ekoteko verrattuna siihen että syödään norjanlohta tai purkkitonnikalaa.

  4. 8verkkoa riittää vallan hyvin kotitarve kalastukseen. Ja jos enempi haluaa pyytää niin ei muuta kuin ely keskukseen laput vetämään. Ei se vaadi mitään muuta. Ahventa on vesistöissä niin valtavat määrät että sen kasvatus ei varmaankaan ole kovin kannattavaa puuhaa. Ja se että kotitarve kalastaja ei saa myydä kalaa on paras päätös ikinä! Mikä kotitarve pyytäjä se on joka nostaa kelasta eläkettä ja kalastaa kolmella neljällä rysällä ja 300 verkolla ja myy kalat verottomasti? Tätähän se on ollu täällä perämerelläki iät ja ajat.

  5. Merkittävä syy kotimaisen luonnonkalan vähäiselle pyynnille ja käytölle on silakan, norssin, ahvenen, hauen ja särkikalojen vähäinen arvostus lukuunottamatta vanhempaa väestöä, joka ei pelkää suomuja ja ruotoja ja osaa tehdä hyvää ruokaa eri kalalajeista. Valistus ei ole tässä suhteessa mennyt perille, vaikka TV:ssä ym. tiedotusvälineissä on ruokaohjelmia voisi sanoa liian kanssa. Niissä on vain se vika kalan käytön osalta, että suositaan miltei yksinomaan fileroitua kalaa. Olen samaa mieltä Pirkko Mattilan kanssa, että varsinkin ympärivuotinen kotitarvekalastus on maaseudallakin hiipynyt lähes kokonaan. Monessako virrassa tai järvessä pidetään enää mademertoja, jota ennenvanhaan harrasti miltei jokainen kyläkunta.

  6. Olen yli 40 vuotta kuunnellut samoja tarinoita eri yhteisöjen seminaareissa ja asiantuntijapäivillä. Markkinointia ja jalostusta lisättävä-tarinaa jaksetaan yhä jauhaa. Suurin vinouma on saatu lohikalojen ehdoilla järjestetyn kalastuksen säädöksillä, jossa hoitokalastuksellinen kotitarvesekakalastus on täysin unohdettu. Ahven, hauki ja etenkin särkikalat ovat vallanneet lisää elintilaa sen ansiosta, että kalavesien hoitotoimenpiteet ovat kohdistuneet lähes yksipuolisesti loheen, taimeneen, siikaan ja harjukseen. Toki kuhakantoja on saatu elpymään useissa meidänkin järvissä kalastettavalle tasolle.

    Suomalaisen kalanjalostuksen on turha lähteä kilpailemaan tiettyjen tuotteiden kanssa. Se on nähty lukuisina konkursseina ja toiminnan alasajoina vuosikymmenten aikana.

    Kalastusalueiden velvollisuus (osakaskuntien) on kalastuslain mukaan tietää ja selvittää vesialueidensa kalansaalis. Kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat jäävät usein vain sanoiksi paperilla. Senpä takia viranomaisen tulee valvoa tarkemmin toteutusta ja ohjata resursseja useampivuotisiin jopa massiivisiin hoitokalastuksiin mikäli tarvetta on.

  7. Nykyaikana kalan toimittaminen maksua vastaan ihmisten syötäväksi on ja pitääkin olla elintarvikeviranomaisten valvomaa toimintaa. Yksi syy kalan huonoon arvostukseen on ruosteisen Hiacen perästä kuitittomasti ostettu pilaantumassa oleva kala. Halpaa oli ja huonoa myös. Vedet saadaan tuottamaan jos ne vapautetaan kalastamisesta verollisen tienestinsä saavien ammattikalastajien saataville. Sitä vain ei nykyinenkään laki tosiasiassa mahdollista. Kalastajien toimeentulo puolestaan paranee jos puretaan nykyinen harvojen keskusliikkeiden määräävä markkina-asema.

  8. Totta tosiaan. Sitten nämä pikku kyläpäälliköt istuu kiikkustuolissa ja katsoo kuka laskee tai nostaa verkkoja. Yötä päivää verkot kotijärvessä. Annapa olla jos etelän hippi tai työtön juippi tulee käynään niin sota on valmis. Kuka siellä nyt soutelee. Kla on ei kuulu kenellekkään se ui ja kulkee missä sattuu.Kaikki valtion vedet eli veronmaksajien ja suomalaiseten vedet vapaaksi maksuista. Jeppekin saa syödä ahventa ilman kepulaisten pelkoa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.