Korvaamaton korvamerkki

0

Maa- ja metsätalousministeriön asetus määrää tuotantoeläimen merkitsemisestä mm. seuraavasti: ”Jokainen syntyvä vasikka on merkittävä kahdella virallisella, maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä korvamerkillä, yhdellä kumpaankin korvaan, vasempaan korvaan nk. päämerkki ja oikeaan korvaan nk. apumerkki”.

Tuotantoeläinten merkit irtoilevat. Olen nähnyt paljon myös merkkien halki repimiä korvia. Asetus neuvoo suorastaan näsäviisaasti: ”Liian
lähelle korvan kärkeä tai alareunaa kiinnitetty merkki irtoaa helposti”.
Merkki on kuitenkin ihmisen tekele. Miten merkin valmistelussa on otettu huomioon jokaisen eläimen yksilöllinen korva? Suuressa viisaudessaan EU on jälleen luonut epäonnistuneen järjestelmän, josta aiheutuu tarpeetonta vaivaa maataloustuottajalle, mutta pysyvää puuhastelua pykälillä moukaroijille.

Kukaan ei kyseenalaista merkkien heikkoutta. Asetus tunnistaa vain maataloustuottajan toimet ja niistä rankaisemisen. Merkin tuottajaa kuin ei asetuksen laatijaakaan kohtaa ne ongelmat tai sanktiot, joita maanviljelijä kohtaa.

”Jos nautaeläimen molemmat korvat ovat pahasti repeytyneet eikä niihin tämän vuoksi enää voi kiinnittää merkkejä, on molempien korvien repeytymisestä tehtävä merkintä nautaeläinluetteloon. Tällainen eläin on loppuelämänsä puutteellisesti merkitty ja se voidaan ainoastaan myydä teuraaksi. Jos repeytyneitten korvien poikkeusta käytetään eläimen puutteellisen merkinnän perusteluna, on syytä muistaa, että valvontatilanteessa valvoja harkitsee, onko poikkeukselle perusteita. Samoin teurastamossa tarkastuseläinlääkäri tekee aina oman arvionsa naudan merkinnän asianmukaisuudesta tai puutteellisuudesta.

Nautaeläimen teuraspaino on jopa yli tuhat kiloa. Melkoinen tilanne uudelleen merkittäväksi! Uhkana on todellakin se, ettei eläintä hyväksytä teuraaksi laisinkaan ilman merkkejä. Viranomaisella on tässä suuri valta. Kirjataan siis tappioksi lihantuottajalle tai eläinlääkäri ampuu nukutuspatruunoita tuotantoeläimen tainnuttamiseksi merkin laittamista varten.

Tuhannen kilon painoisen eläimen kanssa seurustelu on hengenvaarallista ja on olemassa tilastotietoakin merkkien laittamisen yhteydessä tapahtuneista työtapaturmista.

Toki merkki tarkoittaa sitä, että tilalla suoritetaan asianmukaiset toimet eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti. Mutta merkki itsessään on muuttunut painajaiseksi itse maataloustuottajalle.

Söin ravintolassa Kobe-häränlihaa. Se on lihaa, joka tuotetaan Japanissa. Näille tuotantoeläimille juotetaan olutta, niitä hierotaan oluella ja niille lausutaan haiku-runoja.

Merkki ei siis takaa ainakaan runon lausuntaa tuotantoeläimelle.

EU:n maataloustukipolitiikka perustuu negatiivisuuteen, virheitten etsimiseen ja niistä rankaisemiseen. Onko tukien maksatusta varten suoritettavissa tarkastuksissa virheitä löydyttävä tietty määrä? Jos näin on, virhe ei löydy vaan järjestelmä tuottaa sen.

Kun valvomme, ”palvommeko väärää profeettaa”? Mielestäni EU:n taakse ei tule piiloutua, vaan miettiä uusia ratkaisuja. Samaan aikaan muistakaamme sekin, että kaupoissamme myydään koko ajan lihaa, joka on tuotettu toisella tapaa. Eikä kaikki ole Kobe-härän kohtelun saaneita.

Tuskin uskallamme ajatella esimerkiksi Uruguayn tai Kiinan tuotanto-oloja tai valvonnan tasoa, kun pistelemme poskeemme ko. maissa tuotettua lihaa. Emmekä liioin vaadikaan heiltä samanlaista maatalouden tasoa kuin omamme. Toisaalta, kun olemme kerran sitoutuneet EU-politiikkaan, emme edes saisi eettisinä kuluttajina ostaakaan lihaa, jonka tuotanto  ei ole vaatimustasoltaan sitä mitä omiltamme vaadimme.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.