Omistaminen on vastuunkantoa

4

Omistajuudella on sekä arvoa että merkitystä. Omistajalla on aina suuri vastuu, riippumatta omistaako lemmikkieläimen, auton, perheyhtiön tai vaikkapa metsäpalstan. Omistaminen siis koskee paljon muutakin kuin vain rahaa, osakkeita tai asuntoja, ja se johtaa yleensä välittämiseen sekä huolehtimiseen omistuksen kohteesta eli omistajuuteen. Siksi ei ole yhdentekevää, kuka, miksi, mitä, miten ja milloin omistaa. 

Me kaikki omistamme jotain, minimissään vaatteet yllämme. Kuntalaisina ja kansalaisina olemme osallisia erilaisista, valtavista omistuksista. Niihinkin liittyy valtaa ja vastuuta – vähintäänkin, ketä äänestämme kunta- ja eduskuntavaaleissa päättämään näistä.

Suomessa omistajuus kuuluu kaikille, se ei ole vain joidenkin yksinoikeus. Forbesin listauksessakin omistusoikeuksien osalta Suomi on maailman paras maa.
 

Hyvä omistajuus on aina vastuullista omistajuutta. Esimerkiksi kiinteistön tai tavaroiden kunnossapitäminen on kestävää kehitystä, ja yrityksen osaava, pitkäjänteinen ja vastuullinen omistaminen luo perustan kasvulle sekä vauraudelle.

Hyvä omistajuus onkin yksi yrityksen menestystekijöistä. Niin julkis- kuin yksityisomisteisissa yrityksissä aktiivinen ja osaava omistaja voi luoda arvoa omistuksissaan ja siten hyödyttää yrityksen sidosryhmiä sekä omistajia, kuten kuntalaisia. Yritysmuodon sijaan oleellisinta on omistamisen sisältö eli omistamisen muoto ei olekaan ratkaiseva: Suomessa ovat menestyneet niin osuustoiminnalliset, perheomisteiset, julkiset kuin vaikkapa yhden ihmisen yrityksetkin. Osuuskunnilla ja perheyrityksillä onkin paljon yhteistä, kuten mm. pitkäjänteinen omistajuus ja arvot. Omistajuudessa on siis tunnetta mukana.

Suomessa kotitaloudet omistavat vähemmän pörssiosakkeita verrattuna useaan länsimaahan. Lisäksi suomessa sitoutuneen omistamisen perinne on historiallisista syistä hyvin ohut, kun taas esimerkiksi Saksassa on valtavasti isoja perheomisteisia yrityksiä ja Ruotsissa useita vuosisataisia raha- ja mahtisukuja.

Perheyritykseen sitoutuu sellaista pääomaa, jota ei voi mitata rahassa: kunniaa, moraalia, perinteitä, paikallisuutta, osaamista sekä vastuunkantoa. Tällainen aktiivinen kasvollinen omistaja pitää huolta yrityksestä, ympäristöstä sekä työntekijöistä, ja vastaa maineellaan sidosryhmille.  Omistajat määrittävät yhtiön tahtotilan, ja omistusideologialla on suuri vaikutus yrityksen arvoihin, etiikkaan sekä tavoitteisiin. Pitkäjänteinen strateginen omistajuus haluaa varmistaa yrityksen pitkän aikavälin ansaintakyvyn, jolloin näin taseen kautta johdettu yritys investoi, kehittyy ja uudistuu. Innostavat ja motivoivat työpaikat syntyvätkin tällaisiin tervettä kasvua hakeviin yrityksiin, joilla on näkemykselliset, kyvykkäät, intohimoiset ja kasvolliset omistajat.

Suomi tarvitsee nyt parhaat toimintaedellytykset tavoitteelliselle ja visionääriselle omistajuudelle, osaavalle yrittäjyydelle, kärsivälliselle pääomalle sekä pitkänäköiselle vastuunotolle.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 9.1.2016.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Tokihan omistajuutta ja vastuullisuutta tarvitaan, samalla verojen ja maksujen tunnollista maksamista, ei veronkiertoa eikä työväen liian herkkää pois potkimista.
    Meille kituliaille ovat tulonsiirrot ja julkiset palvelut tärkeitä, niistä ei saa tinkiä.

  2. kyllä se vaan niin on näin maalaisena ajattelee että ruoka ja asunto ja lämpö ja tavallinen elämä riittää ei me mitään erkoiksuuksia tarvita kuin turvllinnen tomeentulo ja ihan oikiea elämä ilman mitään höpäjäjiä ei me olla mitään ruudikeksijöitä heiluttaakaa kättänne tai”häntäänne” minä en ainaskaan keksi muuta kuin teatterin joka olisi hauskaa tai elokuva”love story” ja tuulenviemää ja anselika elokuvat ja james bond jne. HEH

  3. Jos ihmiset alkaisivat ymmärtämään, mitä kestävä kehitys tarkoittaa, maailma olisi varmasti parempi paikka. Kännykkää ei tarvi vaihtaa kahden vuoden välein, eikä hyviä vaatteita heittää pois. Puhumattakaan ruoan haaskauksesta…

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.