Miltä tuntuu juosta maraton?

0

Mi­nul­la on ta­ka­na jo 16 juos­tua täys­ma­ra­to­nia, jo­ten jon­kin­lai­nen ko­ke­mus nii­hin on ker­ty­nyt. Sil­ti jo­kais­ta ma­ra­to­nia jän­nit­tää, ei­kä mi­kään niis­tä ole ol­lut sa­man­lai­nen kes­ke­nään. Yl­lä­tyk­siä on tul­lut jo­kai­ses­sa, po­si­tii­vi­sia ja ne­ga­tii­vi­sia; juok­se­mi­nen ei lä­hes­kään ai­na suju hel­pos­ti. Juos­tes­sa ko­kee ai­na hy­viä ja huo­no­ja het­kiä, ja vä­lil­lä juok­su saat­taa tök­kiä tosi pa­has­ti. Sil­ti juok­se­mi­sen jäl­keen on aina hyvä fii­lis. Sa­man­lais­ta oloa ei saa kun­to­sa­lit­ree­nin jäl­keen, kos­ka juos­tes­sa pää tyh­je­nee ja sen jäl­keen on hy­väl­lä ta­val­la poik­ki. Mi­nul­le juok­su on­kin ol­lut jo vuo­si­kau­sia pait­si fyy­si­nen, myös hen­ki­nen ja jopa me­di­ta­tii­vi­nen har­joi­tus.

Ma­ra­ton on en­nen kaik­kea nöyr­ty­mis­tä. Vaik­ka oli­si kuin­ka hy­vin tree­nan­nut ja val­mis­tau­tu­nut ki­saan, en­nen läh­töä jän­nit­tää ja epäi­lyt­tää. 42,1 ki­lo­met­riä on pit­kä mat­ka, joka vaa­tii hy­vän tree­ni­oh­jel­man ja tank­kauk­sen li­säk­si kun­ni­oi­tus­ta, jot­ta maa­liin pää­see. Het­ki en­nen läh­töä jän­ni­tys tii­vis­tyy ja ad­re­na­lii­ni syök­säh­tää ve­reen nos­ta­en sy­ket­tä ja suo­ri­tus­val­miut­ta. Sa­man ko­ke­vat kans­sa­juok­si­jat­kin, jo­ten läh­dös­sä tun­nel­ma on us­ko­mat­to­man upea.

Muu­ta­man ki­lo­met­rin mat­kaa­mi­sen jäl­keen ruuh­ka hel­lit­tää ja juok­su al­kaa su­jua. Hii­li­hyd­raat­ti­va­ras­tot ovat täyn­nä, var­muus on­nis­tu­mi­ses­ta nou­see ja mai­se­mis­ta­kin voi naut­tia. So­pi­val­la vauh­dil­la höl­kä­tes­sä pää­see par­haim­mil­laan sy­vään hal­ti­oi­tu­mi­sen ti­laan eli flow-ti­laan, jol­loin juok­su on help­poa ja nau­tin­nol­lis­ta. Sil­loin to­del­la tun­tuu, et­tä juok­su on kau­nis olo­ti­la. Aja­tus sy­ve­nee ja rau­hoit­tuu, on help­poa ol­la si­nut it­sen­sä kans­sa. Juok­si­jat kut­su­vat tätä hy­vää oloa run­ners high -ti­lak­si.

Lä­hes jo­kai­sel­le ma­ra­too­na­ril­le tu­lee jos­sain koh­ti juok­sua ”sei­nä” vas­taan. Täl­lä tar­koi­te­taan sitä, että eli­mis­tö siir­tyy käyt­tä­mään li­has­ten gly­ko­gee­ni­va­ras­to­jen si­jaan yhä enem­män eli­mis­tön ras­vo­ja ener­gi­an läh­tee­nä. Ras­vois­ta saa­daan kui­ten­kin ener­gi­aa hi­taam­min kuin hii­la­reis­ta, jol­loin ete­ne­mi­nen vä­hin­tään hi­das­tuu.

Mi­nua kieh­too juok­su­har­ras­tuk­ses­sa sen sel­keys ja yk­sin­ker­tai­suus. Kun tree­naa riit­tä­väs­ti ja mo­ni­puo­li­ses­ti, se nä­kyy tu­lok­sis­sa. Jo­kai­sel­la har­joi­tus­len­kil­lä ja ma­ra­to­nil­la on sel­keä al­ku ja lop­pu. Hui­kei­ta tun­tei­ta ko­kee pait­si läh­tö­vii­val­la, myös maa­liin pää­sy tuot­taa en­dor­fii­ne­ja eli eu­fo­ri­aa ja on­nel­li­suu­den vä­rei­tä.

Ma­ra­ton on hy­vä­kun­toi­sel­le­kin ih­mi­sel­le erit­täin kova fyy­si­nen suo­ri­tus, jo­ten juok­sun jäl­keen ko­kee to­del­la­kin saa­vut­ta­neen­sa jo­tain.

Kolumni on julkaistu alkuperäisesti Forum24-lehdessä 16.10.2018.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.