Kilpailu parantaa palveluja ja alentaa kustannuksia

9

Hallituksen päättämä potilaan valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhoidossa parantaa kansalaisten tasa-arvoa, laskee kustannuksia ja parantaa laatua mm. jonoja vähentämällä. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, miksi joku vastustaa tällaista kehitystä. Se, että esimerkiksi syöpähoidot ovat vaihdelleet eri puolilla maata eikä kaikkialle tilata kalliita lääkkeitä, on ollut kestämätön tilanne, johon tarvitaan muutos.

Valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden julkinen monopoli väistyy, ja palveluiden käyttäjä saa itse valita, käyttääkö hän julkista vai yksityistä tuottajaa. Suomi on yksi maailman oikeistolaisimmista maista, mutta silti tällainen valinnanvapaus tulee soteen yhtenä viimeisimmistä EU-maista.  Esimerkiksi Ruotsissa vastaavanlainen uudistus on tuonut alalle runsaasti naisten perustamia pk-yrityksiä, vähentänyt jonoja ja sairauksien ennaltaehkäisyyn on panostettu aiempaa enemmän.

Suomessa vastaavanlainen valinnanvapaus tuli mm. päivähoitoon joku vuosi sitten, eikä tänään kukaan valita tästä. Päivähoidossakin yksityisen ja julkisen puolen tehokkuusero on huomattava: esimerkiksi Oulussa julkinen päiväkoti on jokaista lasta kohden 47 prosenttia kalliimpi kuin yksityinen. Molemmissa päiväkodeissa lapsi on osaavissa käsissä, saa hyvää ruokaa ja päivät ovat monipuolisia, mutta julkisen puolen raskaampi byrokratia nostaa sen tuottaman palvelun kustannuksia. Jostain syystä kunnallishallinto ei näytä selviävän monimutkaisten tai vähän suurempien organisaatioiden johtamisesta. Tämä ei ole kenenkään vika, mutta tosiasiat kannattaa aina hyväksyä.

Erityisen tärkeää on huomioida digitalisaation mahdollisuudet tässä sote-uudistuksessa. Jos esimerkiksi tulevaisuudessa etä- ja omahoitopalvelut yleistyvät voimakkaasti, kumpi pystyy hyödyntämään tällaisen kehityksen nopeammin, yksityinen vai julkinen puoli? Oulun yliopiston maantieteen tutkimusryhmän tekemän laskelman mukaan mm. terveyskeskusten määrä voisi digitalisaation myötä lähes puolittua vuoteen 2025 mennessä ilman, että palvelujen saatavuus juurikaan heikkenisi. Sosiaali- ja terveyssektorin palvelujen laajamittainen digitalisoituminen on vasta tulollaan, mutta vauhtiin päästyään muutos tulee olemaan ennennäkemättömän nopeaa. Nyt tärkeintä on saada eri terveydenhuollon järjestelmät keskustelemaan saumattomasti keskenään ja siten saada säästöjä sekä tehokkuutta.

Kuka enää kaipaa julkisen sektorin tarjoamia katsastuspalveluja? Siinäkin kilpailun ja vaihtoehtojen lisääminen paransi palvelua, alensi hintoja ja lyhensi jonoja. Eikä työntekijöidenkään hyvinvointi tainnut tässä uudistuksessa heiketä, ennemminkin päinvastoin.

Kilpailu on siis aivan erinomainen asia, alalla kuin alalla. Mitä enemmän kilpailevia vaihtoehtoja riittää, sitä varmemmin saamme edullisia ja laadukkaita terveyspalveluja, elintarvikkeita, katsastuspalveluja tai vaikkapa bussilippuja. Kilpailu saa toimijat miettimään tehokkuuttaan, toimintojaan sekä kustannuksiaan. Asiakas ei halua maksaa turhasta tai tuottamattomista toiminnoista, sen huomasi Toyota jo vuosikymmeniä sitten. Sittemmin Toyotan kehittämä Lean- ajattelu on laajentunut lähes joka alalle.

Soten nykytila on kestämätön: se maksaa liikaa, on liian pirstaloitunut ja asiakkaat eli kuntalaiset joutuvat jonottamaan esimerkiksi kaihileikkaukseen vuosikausia (tai menemään Tallinnaan leikkaukseen). Siksi hallituksen päätös on mitä odotetuin ja tarpeellinen.

JAA

9 KOMMENTTIA

  1. Kilpailua kehiin niin kaikki onnistuu, siinäpä päivän mantra! Ja kyllä ne katsastuksen hinnat meni pilviin, Seppo.

  2. Missä tutkimuksessa on todettu Suomen olevan ”yksi maailman oikeistolaisimmista maista”? Vai onko kyse mielipiteestä ja/tai haaveesta?

  3. Aika vanhoillista ajaa ihimisiä siperialaiseen meininkiin.

  4. Kilpailu itsessään luo kustannuksia. Markkinointikustannukset ovat toimialasta riippuen tyypillisesti 5-20 %. Tämän päälle tulee laskea tarvittava voitto sekä viranomaisille väistämättä koituvat valvontakustannukset, jotka usein unohdetaan laskuista. Kilpailutuskin maksaa asiakkaalle.

    Siten kilpailunalaisista yksityisistä sote-palveluista koituu väistämättä vähintään 10 % lisäkustannus (overhead).

    Miksi julkinen palvelu ei pystyisi samaan tehokkuuteen kuin yksityinen? Hyvällä johtamisella sen pitäisi päästä paljon parempaan. Onko ay-liike jarruna vai tuottaako poliittinen päätöksenteko väistämättä kitkaa?

    P.S. Minä kaipaan julkista katsastusta. Se maksoi murto-osan yksityisistä hinnoista ja saattoi tuottaa luotettavamman lopputuloksen.

    P.P.S. Lean-ajattelu on mainio keino kustannusten viilaamiseen, mutta se voi murentaa radikaalia luovuutta ja siten jähmettää organisaation rutiinisuorittajaksi. Se toki sopii organisaatioille, joiden tehtävä on tuottaa rutiinia mahdollisimman tehokkaasti.

    • Ohhoh, kyllä nämä luutuneet ajatukset on tiukassa. 1) Markkinointi ei ole pakko, potilas kyllä löytää yksityisenkin lääkärin kun tarve tulee ilman mainontaa. 2) potilas ei kilpailuta, shp ehkä kyllä mutta tarjouspyynnön lähetys ei paljoa maksa. 3) ”julkinen katsastus maksoi murto-osan”, todistatko kiitos etkä sumuta 4) Leania käyttää mm. Apple. Onko nykySotemme muka luova?

      • Kyllä markkinataloudessa on ihan pakko markkinoida. Markkinointi on muutakin kuin mainontaa (pppp…). Ilman markkinointia potilas ei todellakaan löydä lääkärille eikä lääkäri osaa kirjoittaa laskua.

        Potilas ei välttämättä kilpailuta, koska ei kivuiltaan ehdi, vaan menee sinne, minne ensiksi pääsee ja maksaa sitten suolaisen laskun. Jos olisi aikaa, hän voisi verrata hintoja ja pyytää tarjouksia eli kilpailuttaa, mihin menee aika rutosti aikaa, jos pitää vielä laadustakin välittää.

        Julkisen sektorin toteuttama kilpailutus alihankinnasta vasta maksaakin. Se vaatii useamman lakimiehen työn sekä jatkuvan laadunvalvonnan. Myös tarjouksen laatiminen tuottaa tarjoajalle tuntuvia kustannuksia, jotka pitää saada takaisin. On meinaan kokemusta pienistä julkisista hankinnoista, ja työlästä oli.

  5. Keskitason tuloja saavien osuuden väheneminen varmistanee ajan mittaan sen, että valinnanvapaus ei tule tarkoittamaan sitä, että on kiva valita näin, kun meidän vävy hoitaa tuota yksityispraktiikkaa tai kun valinta sopii paremmin omaan imagoon ideologisesti. Valinnanvapaus voi toimia sellaisissa tilanteissa, joissa ihmisen henki on vaarassa pitkän jonottamisen vuoksi, kun toinen palvelun tarjoaja voi tarjota hoidon heti ja vähintään yhtä edullisesti kuin Euroopan edullisin riittävän laadukas palveluntarjoaja Euroopan toisella laidalla.

  6. On niitä fiksumpia ja suurempia lehtiä, mihin kirjoittaa kommentteja laajemmalle lukijakunnalle. Oulussa on kaupallisen koulutuksen osalta lähinnä sekundaporukkaa.

  7. Tämä sosiaali- ja terveydenhoitovatulointi lienee kovin monisyinen, johtunee pitkälti siitä, että terveydenhoidosta on haluttu, ja halutaan, tehdä kannattava bisnes. Eihän nyt mikään monikansallinen firma voi olla kiinostunut kovin heikkotuottoisesta bisneksestä…eihän? Eikä ihan pienen homman tuottoja tarvitse veroparatiisiin ohjailla. Ihan on omakohtaista kokemusta molemmista sektoreista ja minä näen lääkärikunnan moraalin jakautuneen kahteen eri leiriin. Vielä löytyy läkärikuntaa, joiden lääkärietiikka on korkealla ja he todellakin haluavat hoitaa ihmistä. Sitten on se toinen puoli lääkäreitä, joiden silmissä suuret tulot, valta ja varallisuuden kerääminen ovat se tärkein pointti, potilas vain pakollinen ”haitta”.

    Monet lääkärit ovat myös ottaneet kantaa kuinka nykyisin ihmisistä tekemällä tehdään sairaita. Kokeiden raja-arvoja madalletaan, vanhenemisesta ja mielipahasta on tehty sairaus, olkapäitä ja polvia leikataan ihan turhaan, tuhia lääkkeitä määrätään jne…
    Eli kuinka paljon niitä säästöjä kertyisikään, jos ihan turhista leikkauksista, hoidoista ja lääkkeistä luovuttaisiin ihan vaan silläkin uhalla, että lääkebisnes vähän ”syöksyisi” alaviistoon.

    Eräs röntgenhoitaja sanoi viime kesänä, että ihmisistä on tullut uusavuttomia myös tässä terveysasiassa. Hänen mukaan lääkäriin tullaan nykyisin sellaisissa asioissa, jotka ennen parani puhaltamalla.

    Kuten ”turhempi tutkija” kysyy, mikä estää julkista sektoria pääsemästä ihan samaan tehokkuuteen yksityisen sektorin kanssa? Eihän julkisen tarvitse edes tuottaa sellaista voittoa, johon yksityinen tähtää? Ehkäpä politikoinnilla, huonolla johtamisella ja lääkäreiden jääräpäisyydellä on osasyy terveydenhuollon ongelmalliseen tilaan.

    Ja minä kun ihan oikeasti luulin, että tässä SOTE-sopassa kannetaan huolta ihmisten terveydestä, mutta kaikki paljastuikin poliittiseksi valtapeliksi.