Täydellinen seurakunta

2

Noin pari viikkoa sitten eräs henkilö kysyi minulta, miten hän voisi mahdollisimman hienovaraisesti sanoa yhdelle ihmiselle, ettei ole enää kiinnostunut osallistumaan erään tietyn seurakunnan toimintaan. Koska keskustelu käytiin anonyymisti netissä, tietooni ei varsinaisesti tullut, miksi kyseinen henkilö ei enää halunnut seurakunnassa käydä. Ilmeisesti jokin seurakunnan tavassa toimia ei miellyttänyt kyseistä henkilöä.

Ihmisillä on erilaisia syitä lähteä seurakunnista pois. Toisten mielestä seurakunnan opetus on liian vanhanaikaista, toisten mielestä taas liian liberaalia. Mitä isompi maanpäällinen seurakunta on jäsenistöltään, sen todennäköisempää on, että sen rivistöstä löytyy molempien suuntausten kannattajia. Toiset vain sietävät tätä eroavaisuutta paremmin kuin toiset.

Vaikka Suomessa jokaisella ihmisellä on oikeus kulkea missä seurakunnassa haluaa, on niitäkin ihmisiä, jotka tuntuvat etsivän jatkuvasti sitä yhtä ja ainoaa täydellistä tai melkein täydellistä seurakuntaa. Rehellisyyden nimissä sanon aina sellaista etsivälle, ettei sellaista maan päällä olekaan. Parhaatkin maanpäälliset seurakunnat ovat vain armahdettujen syntisten yhteisöjä, joissa jäsenet toivottavasti pyrkivät joka päivä tekemään parannusta ensisijassa omista synneistään. Kristityn ensisijainen tehtävä ei ole tarkata muiden vaellusta vaan omaa vaellustaan (Jumalan sanan valossa) ja sitä, miten hän itse kohtelee muita. Kuitenkin melkein jokainen meistä tuntee vähintään sen yhden seurakunnan jäsenen, joka on aina tuomitsemassa ja arvostelemassa muita vaikka itsessään tai omassa käytöksessään hän ei koskaan näe mitään korjaamisen arvoista. Löysin kirjasta, ”Erämaasta puutarhaan: Henri J.M Nouwen”, erään hengellisen kilvoittelijan seuraavan ajatuksen:” Mikäli jotkut edelleen ovat entisten pahojen tottumustensa vallassa ja kuitenkin opettavat puhtaita sanoja, sallikaa heidän opettaa…Ehkäpä heidän omat sanansa saavat heidät häpeämään, ja niin he lopulta alkavat käytännössä noudattaa, mitä opettavat.”

Silloin kun ihminen on löytänyt yhteyden itseensä ja Jumalaan (tietää millainen hän todella on, mitä hän todella itse haluaa ja mihin uskoo), hän alkaa nähdä myös toisten erilaisten ihmisten arvon ja paikan tässä maailmassa. Jos ihminen on aidosti sinut oman elämänsä kanssa ja pystyy seisomaan selkä suorana omien valintojensa ja sanojensa takana, hänellä ei ole suurempaa tarvetta arvostella muita. Asioista voi olla vaikka kuinka eri mieltä tahansa, mutta kun itsellä on hyvä olla, toisten toisenlaiset ratkaisut eivät ärsytä tai haittaa, eikä vääränlaiselle kateudelle jää sijaa.

diakoni Heli Mattila

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Kuinka kirjoituksessi rinnastuu Paavalin Galatalais kirje 1:8 Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” Uskossa ja opissa ei voida lähteä ihmisen omien mieltymysten mukaan elämään. Uskossa on pidettävä kiinni Raamatun sanasta, se on ehdoton vaatimua.

  2. Olen kanssasi samaa mieltä, että evankeliumia ja Raamattua pitää opettaa puhtaasti – vapaana ihmisten omista mielipiteistä. Siitä huolimatta emme saa syyllistyä toisten ihmisten mollaamiseen vaikka he eri mieltä olisivatkin. Kaikilla on ja pitää olla oikeus omiin mielipiteisiinsä. Ja kaikki me ihmiset olemme taipuvaisia tekemään väärin. Kun sen tajuaa, ei tunne suurta halua tuomita heti toisia.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.