Tämä on tärkeää: Se ei ollut sinun syysi

0

Lapseen kohdistuneet, poikkeuksellisen julmat, seksuaalisen väkivallan teot ovat järkyttäneet oululaisia ja kaikkia suomalaisia sosiaalisen median ja tiedon kulkemisen ansiosta. Aiheelta on ollut hankala välttyä, välttämättä kaikki muut lapsiin kohdistuneet seksuaalisen väkivallan teot eivät ole herättäneet niin paljoa keskustelua kuin ihan vasta ilmitulleet rikokset.

On inhimillistä, että tällaiset asiat järkyttävät meitä. Huolestuisin, jos voisimme kohauttaa olkia toteamalla tällaista nyt vain sattuvan. On myös inhimillistä, että itselle tutusta, mukavasta ihmisestä voi olla hankala uskoa hirvittäviä tekoja – on helpompaa kun rikollinen tai rikoksesta epäilty on itselle vihollinen, joku sellainen joka on toinen, ei yksi meistä. Kuitenkin seksuaalisen väkivallan uhrille, joka viimein uskaltautuu kertomaan ja murtamaan häpeän muurin, ei voi olla juuri kamalempaa kohtaamista traumaattisten kokemusten jälkeen kuin se, että häntä ei uskota. Ja eihän sellaisia kamaluuksia pääsisi tapahtumaan, jos kamalia asioita tekevä ei pitäisi pystyssä kulisseja ja olisikin kaikille kamala.

Kuva neljän naisen yhteisestä traumoista ja niiden kanssa elämisestä kertovasta Puutarhani on täynnä sirpaleita -taidenäyttelystä Oulusta rautatieaseman alikulkutunnelin näyttelyvitriinistä, 2014.

Pitkitin pitkään tämän kirjoituksen kirjoittamista, osin siksi, että aihe on rankka. Myös siksi, että tuntuu onko tästä mitään niin tärkeää sanottavaa, että se kannattaisi julkaista. Tänään mietin kuitenkin kävellessäni töistä niitä lukuisia, läheisiä kuin työni kautta tapaamiani ihmisiä, joiden elämäntarinaan seksuaalisen väkivallan kokemukset valitettavasti kuuluvat. Ja jokaista teitä, joita en ole tavannut, joita tämä aihe koskettaa. Ja teitä, jotka olen kyllä tavannut, mutta joiden elämäntarinaa en niin hyvin tiedä. Tämä teksti ei poista kenenkään kokemuksia, sitä en pysty tekemään. Mutta sen haluan kirjoittaa, ja sanoa ääneen silloin kun on mahdollista ja tarpeellista, että se mitä sinä koit, ei ole sinun vikasi. Ei millään tavalla, ei millinkään vertaa. Seksuaalinen väkivalta ei ole koskaan uhrin syy vaan vastuu on aina tekijällä. Sinä ansaitset huolenpitoa, tukea ja apua.

Sinä, joka olet saanut luottamuksen lahjan ja sinulle kerrotaan, ehkä ensimmäistä kertaa, seksuaalisen väkivallan kokemuksista: usko, älä kyseenalaista, älä epäile, älä syyllistä, älä kysy miksi hän ei kertonut aikaisemmin, miksei hän lähtenyt pois tai mitään muuta, joka vierittää  tekijälle kuuluvaa vastuuta uhrin kannettavaksi.

Haluan myös muistuttaa itseäni ja sinua: toisten rankat kokemukset ja niistä kuuleminen ovat raskasta. On tärkeää, että ei jää yksin kantamaan toisten kokemuksia ja hakeutuu työnohjaukseen tai jollain muulla tavalla jakaa omia heränneitä tuntemuksia ja ajatuksia. On tärkeää, että muistaa laittaa ihan ensimmäisenä happinaamarin itselle ja tarkistaa hapen virtaavan. On lupa suojella itseään ja olla lukematta jokaista uutista ja uutisen jakoa, auttajan ahdistuminen ei auta ketään.

Niina  Jääskeläinen
Tuomiokirkkoseurakunnan luottamushenkilö

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.