Palaavatko hoitokokoukset lestadiolaisuuteen?

47

Viime viikolla Jyväskylän rauhanyhdistys erotti pastori Tuomas Palolan seurapuhujan tehtävistä. Erottamisen perustelut jäivät useimmille täysin hämäriksi ja menettelytapaa kritisoitiin. Lähinnä Palolan arvostelu liittyi siihen, että joidenkin mielestä hänen puheissaan oli jotain kummallista ja että hän herätti ”seurakunnassa hämmennystä”. Vaikka monien vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvien mielestä asioiden ei olisi pitänyt mennä näin, olivat useat haluttomia tekemään asialle mitään. Miksi?

Olen tähän asti ajatellut, että kaikelle pitää antaa aikaa, ja että asioiden pitää tapahtua ajallaan, myös korjausliikkeiden herätysliikkeen ongelmakohtien suhteen. Urputtamiseen voi jäädä jumiin. Nyt kuitenkin haluaisin kiinnittää huomiota siihen, mitä oikein on tapahtumassa. Viidessä vuodessa liikkeen puhujan tehtävistä on poistettu laskutavasta riippuen 14 ihmistä. Monien muiden kohdalla vastaavanlaisia keskusteluja on ollut ilmassa. Valtaosa erotetuista on nuoria pappeja. Useimmat ovat nostaneet keskusteluun asioita, joita ovat kokeneet ongelmallisiksi liikkeessä, toiset erotetuista taas ovat puolustaneet asioiden esiin nostajia.

Erottaminen ei ole ainoastaan tehtävistä ”vapauttamista” vaan myös vahva epäluottamuslause henkilöä kohtaan. Prosessi on sen kokeneelle suunnattoman raskas, samoin kuin lähipiirille. Asian raskautta lisää voimakas epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Monet olisivat vain halunneet keskustella asioista ja antaa tilaa erilaisille ajatuksille. Samalla se on voimakas viesti yhteisön sisälle siitä, kenellä on oikeus esittää asioita ja millä tavalla. Vaikka liike näyttäytyy ulospäin voimakkaan keskusjohtoisena, ovat monet erottamiset toteutuneet paikallisten vahvojen vaikuttajien toimin.

Kyseessä ei kuitenkaan ole vain yksittäisten ihmisten tragedia. On mahdollista, että tällaisen menettelytavan yleistyminen tekee tilaa kiristyvälle ilmapiirille ja uudelle hoitokokousten aallolle. Kummallisista asioista tulee hiljalleen normaaleja. Kun erottamiset lisääntyvät, niitä myös kritisoidaan, mikä voi aiheuttaa lisääntyvää sisäänpäin kääntymistä ja viholliskuvien luontia. Moni onkin kysynyt miksi ihmiset antavat asioiden vain tapahtua.

Niin, miksi? Yksi syy on se, että meillä kaikilla on perustavaa laatua oleva tarve kuulua joukkoon. Vaikka moni kokeekin asian epäoikeudenmukaiseksi tai jopa vääräksi, he ovat haluttomia tekemään mitään, koska pelkäävät tulevansa eristetyiksi. Osalla ihmisistä on myös toisia voimakkaampi tarve samaistua joukkoon. Silloin mitkään tosiasiat tai kertomukset eivät heidän päätään käännä. Viestin pitäisi tulla ihmisiltä, jotka he kokevat auktoriteetiksi. Ongelma on vain se, että jos joku ottaa asioita esiin, hänestä tehdään pian epäluotettava ja joukkoon kuulumaton.

Monilla asiat ovat niin hyvin, että on vaikea samaistua siihen, mitä toisille tapahtuu. Tapahtumat eivät tunnu koskettavan itseä millään tavalla. Oikeasti ne koskettavat. Jokaisen liikkeen toiminnassa mukana olevan pitäisi ajatella asia henkilökohtaisesti läpi. Vastuu oman yhteisön kaltoin kohdellusta kuuluu jokaiselle yhteisön jäsenelle. Uhreja ei enää tarvita, ei myöskään pelkoa, sillä kohta tuleva pääsiäinen on vapauden juhla.

Stiven Naatus

kansainvälisen työn pastori

JAA

47 KOMMENTTIA

  1. Olen parhaillaan lukemassa Pauliina Rauhalan Taivaslaulua, ja todella järkyttynyt kirjan sisällöstä. Nykyään on paljon puhetta koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta – eikö hoitokokouksissa ole kyse täysin samasta ilmiöstä? Ihmisten kiusaamisesta ilman mitään syytä?

    Itse en kuulu kirkkoon enkö sinne tule varmaan koskaan liittymäänkään, mutta te jotka erilaisiin uskontokuntiin kuulutte: Eikö uskonnon ole tarkoitus tuoda elämään turvaa, rauhaa ja hyväksyntää – ei tuomioita, syytöksiä ja nöyryytyksiä?

    • Juuri näin, oikein tuumaat Maranne Isola! Kristinuskon syvin sanoma on rakastavasta Jumalasta, joka hyväksyy yhteyteensä jokaisen sinne tulijan – mutta ei tulijan ansioiden takia vaan kirkon herran Jeesuksen pyhyyden ja täydellisyyden tähden.
      Me kirkossa olevat ihmiset olemme kaikki epätäydellisiä, mutta pyrimme hyvyyteen ja rakkauteen – osa meistä epäonnistuu pahoin (kuten minustakin nämä vanskujen yhdistysten tekemät päätökset osoittavat), toiset sen sijaan epäonnistuvat vähän vähemmän, mutta yhteään täydellistä ei ole. Kirkon vahvuus on siinä, että meillä on täydellinen Jumala, joka meitä rakastaa, siksi meidätkin on kutsuttu rakastamaan kaikkia! Siinä on maailman hienoin sanoma ja siksi minä kuulun kirkkoon!

    • ”Taivaslaulu” oli kaunis kuvaus äitiydestä ja perhe-elämästä. sen kuitenkin pilasivat vallastaan kiinni pitävät ”oikeamieliset” patriarkat ja heitä ilman omaa ajattelua seuraava nyökyttelijöiden joukko.

      armo oli kaukana!

    • Haluan huomauttaa ja muistuttaa, että kirjailija itse on moneen otteeseen maininnut, että hänen teoksensa on fiktiivinen. Siksi ei kannata niin kauheasti järkyttyä. Elämme normaalia elämää, mutta meistä tehdään mielellään ”epänormaaleja”. Jos herätysliikkeeseen kuuluvista ihmisistä muodostettu käsitys perustuu romaaniin, ollaan heikoilla jäillä. Meitä on ihan livenäkin olemassa.

    • On harmi, jos kirjailija on halunnut järkyttää. Romaani on kuitenkin vain romaani. Ei kannata romaanista opetella tuntemaan lestadiolaisuutta ja sen piirissä olevia ihmisiä.

      • Luulisin, että harvemmin on kirjailijan tai muidenkaan taiteilijoiden tarkoitus ensisijaisesti järkyttää. Eiköhän useammin ole jokin tärkeä viesti, joka halutaan välittää. Joskus se välittäminen valitettavasti järkyttää.

      • Luulisin, että harvemmin on kirjailijan tai muidenkaan taiteilijoiden tarkoitus ensisijaisesti järkyttää. Eiköhän useammin ole jokin tärkeä viesti, joka halutaan välittää. Joskus se välittäminen valitettavasti järkyttää.

    • Olet siis Marianne järkyttynyt kirjan sisällöstä? Oletko havainnut ja huomioinut sitä että tuo kirja ei ole tositapahtumiin perustuva. Sen kirjoittaja on uskostaan luopunut ja on kirjan kirjoittanut oman mielikuvituksensa tuottamana,siis fiktiota. Minulle usko on nimenomaan tuonut elämään turvaa, rauhaa , hyväksyntää ja paljon hyviä ja luotettavia ystäviä. Kaikki kritiikki, paine ja jopa valheellinen parjaus sekä ennakkoluulot tulevat liikkeen ulkopuolelta ja varsinkin nämä jotka ovat uskonsa jättäneet ovat siinä hyvin aktiivisia. Antaisivat jo meille uskomisen rauhan. Meille ei ole kukaan antanut tuomiovaltaa kenenkään uskoon tai uskomattomuuteen. Tuntuu siltä että teille sen on joku antanut koska niitä tuomioita meitä kohtaan tulee jatkuvasti.
      Ihmisiä mekin olemme ja moni erehtyy tekemään vääriä asioita. Ainoastaan yksi ihminen on kyennyt elämään synnittömänä,Jeesus Jumalan poika. Vaikka Jeesus oli varmasti paras opettaja niin yksi hänenkin opetuslapsistaan oli petturi ja varas. Myös meidän joukoissa saattaa olla joku joka on langennut raskaisiinkin tekoihin mutta se ei tee meistä kaikista syyllisiä.

    • Jos kaiken lukee totena, mitä ko. romaanissa kirjoitetaan, saa kyllä omituisia käsityksiä lestadiolaisuudesta ja lestadiolaisista. Esim. sellainen elämään jäänyt, puolihuolimaton toteamus ”ensin katsotaan vatsaan ja sitten silmiin” saa meidät näyttämään omituisilta ja vähä-älyisiltä. Mutta se lienee tarkoituskin.

      • No, johan nyt on. Kyllähän älykäs lukija tajuaa, että yhdestä näkökulmasta katsottuna ei tule koko todellisuus esiin. Kyllä kirjassa silti on huomattavasti realismia, oli se kivaa tahi ei.

  2. Olen samaa mieltä, että kaikin tavoin pitää välttää asioita, jotka voivat jollakin tavalla loukata yksilön kunniaa tai muuten negatiivisesti vaikuttaa hänen sosiaaliseen ympäristöönsä. Lisäksi suhtaudun kriittisesti näihin ns. erottamisiin(eli ei kovin hepposin perustein pitäisi ryhtyä niihin). Kuitenkin haluan nostaa esiin asioita, joista mediassa annetaan väärä kuva.

    1) VL-liikkeessä (toisin kuin lähes kaikissa muissa yhteisöissä) ei ole minkäälaista uskonnollista hierarkiaa (vaikka jotkut liikkeen sisälläkin olevista vähän näin ajattelevat). Siis ei ole mitään piispaa yms. vastaavia virkoja.

    2) Suurin osa VL:n sisäpiiristä kokee, että SRK:lla ei ole käytännössä mitään tekemistä heidän oman uskonsa suhteen.

    3) Puhujan tehtävä ei ole mikään kunniatehtävä, vaan kyseessä on ikäänkuin talkootyötehtävä, joka on rinnastettavissa esim. toimitilojen talkoovoimin tehtävään siivoamiseen. Puhujaksi ei valita ihmisiä, sillä perusteella että he ovat parempia uskovaisia kuin muut, koska parempia ei ole, eikä huonompiakaan.

    4) Suurin osa tuntemistani ihmisistä ei henkilökohtaisesti haluaisi olla puhuja, koska se on tehtävä joka vaatii paljon oman ajan uhraamista ja siihen liittyy juurikin pelko siitä miten oma puhe otetaan vastaan(vrt. poliitikot).

    (5) Jyväskylän tapauksessa erotuksesta päätti seurakunta äänestämällä 95 % puolesta 5% vastaan. Lisäksi asiasta järjestetään vielä keskustelua. Se on pakko sanoa, että tiedotus tästä asiasta on kyllä kieltämättä todella heikkoa, mutta uskoisin, että kyseessä on enemmän kykenemättömyys kuin tahallinen teko. Kuitenkin puhujan tehtävä on viime kädessä seurakuntalaisia, ei puhujaa itseä varten. Siksi erottamiseen on seurakuntalaisilla oikeus jopa siinäkin tapauksessa, etteivät he osaa/pysty esittämään päteviä argumentteja. Kaikenlainen puhujan persoonaan liittyvä mustamaalaaminen yms. on tietenkin jo lainkin mukaan väärin (ja ilman muuta tällaista esiintyy enemmän tai vähemmän. Eikä se ole ihme, koska me ihmiset ollaan usein idiootteja)

    • VL- liikkeen puhujat eivät todellakaan hae kunniapaikkaa sillä että ovat saarnaamassa. (tai näin ainakin olen ymmärtänyt).

      On todellakin TÄYSIN eri asia olla POLITIIKKO PUHUJA kuin VL-LIIKKEEN PUHUJA:

      Nämä asiat tuntee ja ymmärtää ainakin ne, jotka kuuluvat vl-liikkeeseen ihan oikeasti, sydämestä asti.

      Jos puhujan tehtävään on jotenkin pyrkimässä, epäilen että sydän on suurentunut ja kunnianhimoa ja omaa itseään on ihminen enemmän kuin oikeanlaista Pyhää Herran pelkoa.

      Kunnia Jumalalle eikä ihmisille.

    • Topi hyvä, suuri on sinun uskosi VL-liikettä kohtaan. Jyväskylän johtokunta on tahallaan menetellyt asiassa väärin.

      Palolan kanssa oli sovittu, että keskusteluita jatketaan. Siitä huolimatta johtokunta päätti asiasta. Yleiseen kokoukseen (seuroihin) asia vietiin kenellekään siitä ilmoittamatta esim Tuomas Palolalle, koska paikalle ei haluttu mediaa.

      Tällainen tahallinen menettely on erittäin moitittavaa ja johtokunnan pitäisi joutua siitä vastuuseen.

    • Topi kiitos hyvästä kommentoinnista. Muista kohdista olen aika pitkälle samaa mieltä, mutta kohdista 1 ja 5 vielä jatkaisin. 1) Kyllä tässä liikkeessä on hierarkia niin kuin kaikissa muissakin yhteisöissä vaikka varsinaista paperille painettua hierarkiaa ei olekaan. Pidätkö sinä kaikkien liikkeeseen kuuluvien sanomisia aidosti samanarvoisina? 5) Jyväskylän tapaus on kyllä mutkikkaampi ja keskustelua ei pyynnöstä huolimatta järjestynyt, siis sellaista missä Palola olisi voinut selvittää omia kantojaan.

  3. Tälläista kiusaamista ja vaientamista tapahtuu liikkeen sisällä joka puolella Suomea ( Ruotsia?).He jotka ovat reagoineet uhrien asemaan, eristetään yllä mainitulla tavalla seurakunnan yhteydestä
    .Johtokunnat ja voimakkaat yksilöt sanelevat milloin on huolta ja aihetta ”puhutella” eksynyttä. Riittää että olet tukemassa jotain henkilöä joka on ”hoidon alla ” niin eriseurakortti tulee?
    Missä on ARMO, RAKKAUS ja LAUPEUS?
    PELKO että minä joudun seuraavaksi hoidon kohteeksi lamaannuttaa. Koska kirkko ottaa kantaa??????

    • Tätä tapausta en tunne eikä silloin voi sitä kommentoida..Hyvin pitkälle yritetään keskustella ja neuvotella asioista. Missä tahansa keskusteluissa vastapuoli voi ymmärtää asian väärin tai haluaa ymmärtää eri tavalla. Kuten yleensä elämässä, keskustelu ja neuvonpito voi johtaa onnistuneeseen lopputulokseen tai täydellisesti epäonnistua. Työelämässäkin voit saada vaikka loparit jos teet työsi ja toimit vaikkapa vastoin työnantajan ohjeita ja neuvoja tai olet aivan eri linjoilla kuin työpaikassa odotetaan toimittavan.. Elämä on monenlaista.

  4. Hyvä Stiven ja tämän artikkelin lukijat! Asia on vain niin yksinkertainen, että kun herätysliikkeellä on tietynlainen uskonkäsitys, niin eihän se ole mitenkään ihmeellinen asia että eri uskonkäsityksen omaava ei voi toimia liikkeen julistajana. Kysymys ei ole sananvapaudesta tai eri tavalla uskomisen vapaudesta. Jokaisella on oikeus esittää mielipiteitään ja uskoa vaikka maahisiin, mutta herätysliikkeellä on oikeus valita parhaaksi katsomansa henkilöt julistamaan sanomaansa omissa tilaisuuksissaan.

    Asiaa voi hyvin verrata vaikkapa poliittiseen liikkeeseen. Jos puolueen jäsen julistaa täysin vastakkaista sanomaa puolueen nimissä ja puolueen tilaisuuksissa, kuin mikä on puolueen virallinen linja, niin luulenpa että ihan samalla tavalla puheenvuorot loppuvat.

    • Olisi hienoa, jos asia olisi noin yksinkertainen. Esimerkiksi mainitsemassani Tuomas Palolan tapauksessa ei vain ikävä kyllä päästy siihen vaiheeseen, että olisi uskonkäsityksistä keskusteltu ja perustelut erottamiselle jäivät epämääräisiksi. Tällaista keskustelua uskonkäsityksistä ja ajattelutavoista olisi muutenkin hyvä käydä, niissähän ei ole mitään salattavaa.

  5. Stiven, Tuomas ja muut jotka olette yrittäneet muuttaa lestadiolaisuuden uskonkäsityksiä.
    Jos ette ole halunneet uskoa samalla tavalla vaan olette halunneet lähteä muuttamaan uskonkäsityksiä, eikö olisi ollut helpompi etsiä sellainen paikka jossa käsityksenne hyväksytään. Miksi ihmeessä pitää yrittää muuttaa toisten uskon käsityksiä, eikö olisi helpompi vain todeta ettei ole minun juttu. Jos itse en pidä jostain kaupasta tai jostain politikosta, tai uskosta, vaihdan toiseen. Ei se sen kummempaa ole. Toinen kummastusta herättävä seikka on nostaa asiat aina mediaan. Mielenkiintoista huomionhakua se ainakin osoittaa. Jos te arvostelette rakkauskäsitystä, eikö rakkaus ole kaukana tavastanne käsitellä asioita julkisuudessa?. Perustakaa sellainen usko kuin haluatte, kerätkää kaikki jotka haluavat osoittaa samalaista ajatusmaailmaa ja eläkää rauhassa. Olen aivan varma ettei lestadiolaiset tule nostamaan mediaan tätä asiaa, vaan antavat olla aivan rauhassa. Miettikääpä tätä.
    Sama pätee avioliitossa. Silloin kun lähtee muuttamaan toista ihmistä mieleisekseen on lopputulos useimassa tapauksessa ero.

    • No nyt on Puavolla oikeeta tekstiä. Ite oon entinen lestadiolainen ja aattelen asioista just samoin. Miks hemmetissä pitää alkaa väenväkisin muuttamaan jonkun yhteisön uskonkäsityksiä vastaamaan omia ajatuksia, kun voi vaan ottaa ja lähteä? Sama pätee muihinkin yhteisöihin. Äänestää voi jaloillaan. Oma eroprosessi yhteisöstä oli vaikea, mutta se VAPAUS, minkä oon saanu tilalle, niin se on sen arvoistakin, että kannatti lähteä. Samoista syistä voi erota vaikka puolueestakin tai mistä tahansa. Mihinkään järjestöön ei oo pakko kuulua.

  6. Hyvä vl-uskova ja muut vanhoillislestadiolaiset, jotka luette tätä. Meidän kaikkien olisi syytä olla omassa yhteisössämme valveilla ja tunnistaa se, ketkä käyttävät valtaa näissä sitomisissa. Onko meillä rohkeutta tunnista terve henki, vaan onko vaarana, että pelokkaana menemme taas siihen vääärään henkeen, jossa 1970-luvulla elimme. Silloin pelko ja avuttomuus sai monet meistä jähmettymään.Emme kai joudu taas kokemaan samaa. Herätkäämme sisaret ja veljet, ennenkuin mätä leviää ja mädättää meidät kaikki. Kiitos Steven Naatus, että kirjoitit blogisi.

    • Vl-puhuja kertoo sen mitä henki kulloinkin seurakunnalle ilmoittaa. Pyhän hengen vaikuttamassa Jumalan seurakunnassa saarnaa ei arvostele ihmismieli vaan itse pyhä henki. Tämä on tavallaan tahdosta riippumaton takaisinkytkentä mutta se pitää opin puhtaana. En tiedä mistä asiasta ko puhujaa on oikaistu mutta viattomuuttaankin voi mennä ns väärään henkeen. Usein juurikin se ihmisen hyvä ei ole sama kuin Jumalan tahto. Lammaslauma kulkee hyvän paimenen ääntä kohti ja palkkana on iankaikkinen elämä…lampaalta ei voi vaatia rohkeutta, ainoastaan kuuliaisuutta.

      Kuten varmaan tiedät, puhujan tehtävä on se kaikista vähiten tavoiteltu työmuoto vl-liikkeessä. Joskus tosin kadehdin heitä kun pääsevät niin valvotulta paikalta uskomaan. Itse jos sille paikalle joutuisin niin osaisinko olla antamatta niitä omia hyviä neuvoja vaan tyytyisinkö vain siihen että ”Puhu herra, palvelijasi kuulee”

  7. Onneksi sain moisesta hulluudesta lähtemisen armon monta vuotta sitten. Samaa mieltä että ainakaan mun aikana puhujaksi ei mitenkään ollut tunkua. Siihen siunattiin ja vaikkei olisi mitään halua tai omasta mielestä kykyä niin olisi kai ollut synti kieltäytyä. Vl liikettä ei varmasti muusta syystä pidetä kirkon piirissä kun kirkollisveron maksajien takia. On käsittämätöntä että kirkko pitää piirissään liikettä jonka mielestä arkkipiispat ym kirkon piirissä olevat ovat vääräuskoisia ja menossa helvettiin!

  8. Kyllä kait lionsclub erottaa myös jäseniään jos ei kunnioita heidän tapaojaan. Näin on myös muissa yhteisoissä, kerhoissa seuroissa ym. Naatuksen mieli aihe?

    • Jokainen terve yhteisö kykenee keskustelemaan ja perustelemaan omasta linjastaan. Luottamusta ei herätä se, että kyselevä ihminen ulkoistetaan ilman keskusteluun suostumista.

  9. Ei-vanhoillislestadiolaisten on varmasti vaikea käsittää, että pelko liittyy rauhanyhdistysten toimintaan. Pelko pitää yhteisöä koossa. – Pelko siitä, että olenko oikein uskomassa. Uskomisen menettämisen pelko on myös pelkoa siitä, että uskon menettämisen myötä kadotan sosiaalisen piirin ympäriltäni. Pelko tuo turvallisuuden tunnetta, näin tunnen olevani osa yhteisöä. Pelko on uskovaisen tapa olla maailmassa. Ilman pelkoa ei ole uskoa. Jos meiltä vietäisiin pelko, meillä ei olisi uskoakaan. Pelolla on tosin varjopuolensa, kuten nämä ikävät hoitokokoukset, mutta siedämme ne, jotta pysymme uskomassa.
    Armo on aivan liian löysää puhetta, sellainen hälventää pelkoa. Yhdessä pelkääminen saa kyttäämään toisiamme, sellainen yhdistää ja tekee olon turvalliseksi.

  10. Kannattaa mennä siihen uskontoon mikä tuntuu sopivalta. Eihän heränneetkään hyväksy vanhoillislestadiolaisten opetusta. Voi täällä on niin paljon eri uskontoja maailmassa.Mitä tuota oven rakoon jää roikkumaan ja toisille kiusaa tekemään.

  11. Minusta perusevankelisluterilainen kirkko on paras juuri siksi, että siellä on katto korkealla ja seinät leveällä. Voi olla omiakin näkemyksiä asioista.

    Herätysliikkeissä ja vapaissa suunnissa aika helposti joutuu ajattelemaan kaikista asioista samalla tavalla. Toisaalta, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, se pätee myös ns. vapaaehtoistyöntekijöihinkin.

  12. Kummallisista asioista tulee hiljalleen normaaleja. Kun erottamiset lisääntyvät, niitä myös kritisoidaan, mikä voi aiheuttaa lisääntyvää sisäänpäin kääntymistä.

    Raamatussahan sanotaan, että lopuajalla ovet katua vastaan suljetaan. Eli kaikki menee Raamatun ennustusten mukaan, kuten vl:t opettaa.

        • Kuin ihan mielenkiinnosta koko saarnaajan kirjan läpi. Mainitsemaasi ajatusta sieltä ei kyllä löydy vaikka kuinka etsii. Aika paljon mielikuvitusta kyllä tarvitsee siis tuohon tulkintaan..

          • Uskon sekä kuulemaani että lukemaani: ”Ja ovet katua vastaan suljetaan, niin että myllyn ääni vaikenee . . . ” Saarnaaja 12:4

          • Luin kyllä tuon kohdan, mutta tiedän, että suurin osa maailman kristityistä ei tulkitse tuota kohtaa noin kuten lestadiolaiset. Pyhä Henki avaa kirjoituksia, ei mikään tietty lahko.

          • Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on se maailman kristityiden tekemä tulkinta.

  13. Tuomas Palolan erottaminen ei tullut suurena yllätyksenä itselleni. Väitöstilaisuutensa yhteydessä hän teki itseään tunnetuksi pitkän ajan perästä perusopintojen jälkeen.

  14. Entäpä jos kyse onkin vain pikkuisesta laumasta yksinkertaisia lampaita, jotka haluavat kuulla Hyvän Paimenen ääntä, tulla ruokituiksi ja pysyä oikealla tiellä? Ei ole kaikkea suuren maailman viisautta eikä taitoa, he eivät halua tulla eksytetyiksi ja tuntevat herkästi, onko ääni tuttu, saako täältä oikeaa ravintoa. Jos lampaat jäävät määkimään, ei ole kyse Hyvästä paimenesta vaan palkkapaimenesta.

    • Jos on sama puhuja, joka vieraili meidän paikallisissa seuroissa viime vuoden puolella ja aiheutti hämmennystä puheellaan, niin en ihmettele puhujan tehtävistä vapauttamista, vaan päin vastoin jäin odottamaan, että varmaan perästä Jyväskylästä kuuluu..niin vieraantuneelta oikeasta uskonkäsityksestä jotkin lauseet olivat ja henkivät vierasta väärää oppia. Seurakunnalla on herkät korvat ja erottavat varmasti jos alkaa tulemaan väärää ja hengetöntä oppia.

      • Siis onko se vieraan tuntuista, jos puhuu selkeästi Raamatusta selkeästi alkukieltä avaten? Onko se vierautta, jos kaanaankielisyys jää pois? Paavalikin piti puheen Areiopagilla käyttäen koko kansalle tuttua kieltä eikä vain \’sisäpiirin\’ hokemia fraaseja.

  15. Stiven Naatus mielistelee kirjoituksellaan Lestadiolaisuuteen kriittisesti suhtautuvia kansan kirkon jäseniä. On syytä ymmärtää se, ettei talon sisäseiniä maalata ulkopuolella ollen. Ulkopuolinen kritiikki saa yleensä ihmiset tiivistämään rivejään ja torjumaan hapatuksen ennen kuin se tekee vahinkoa. Tämä puheenvuoro ei ole rakentava vaan riidan lietsontaa.

    • Mielestäni blogiteksti on kiihkoton. Se vain kysyy ääneen asiaa, jota moni pohtii a. Huomattavasti suurempaa riidan lietsontaa ja jopa ”raivoa” löytyy kommenteista. Pidetäämpä asiat oikeissa mittasuhteissa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.