Pakolaiseksi ei lähdetä noin vain

0

Kuulimme uutisen: kirkkoon vihitään ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi. Olin uutisesta iloinen, toiveikas ja innostunut, vaikka ihan täytenä yllätyksenä asia ei minulle tullutkaan.

Ja sitten ne faktat, joita esimerkiksi vanhoillislestadiolainen tutkija-pappi Seppo Lohi omaa asennettaan peittelemättä Kotimaa24:ssa luetteli: Tämän herätysliikkeen nainen ei voi olla pappi, koska sillä tavalla ajatteleva ja toimiva ihminen on harhaoppinen. Naisen ei sovi "vihityttää" itseään papiksi tai puhutteluun joutuu. Tämä taas tarkoittaa suomeksi sitä, että ellei tee harhaopista parannusta, ei ole enää uskovainen.

Toistaiseksi Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK), joka ikävä kyllä näistä asioista tekee linjaukset, ei ole puolustanut tuoretta pappia.

Kaikkein pahinta tässä tapauksessa on minusta ääliömäinen asenne, johon olen törmännyt sekä liikkeen sisällä että sen ulkopuolella. Se menee tällä tapaa: Jos jollakin on ongelma herätysliikkeen virallisen/vanhan opetuksen kanssa, pitää jättää koko liike. Vaikka olisi koko ikänsä kuulunut herätysliikkeeseen, sen ihmiset, paikat, äänet ja kulttuuri ovat identiteetin syvintä olemusta – ei väliä, sen kun pakkaat kamppeet ja vaihdat maisemaa.

Ei se niin mene. Ei kukaan muuta kotimaastaan vieraaseen maahan ihan vähäisestä syystä. Vain pahimman sodan ja kurjuuden keskellä ihmiset ovat valmiit jättämään kotimaansa ja lähtemään pakolaisiksi.

Sama pätee tähän. Jokaisella ihmisellä on samat ihmisoikeudet, joihin kuuluu esim. uskonnonvapaus. Uskonnollisen identiteetin osalta ei kukaan voi puhua muista kuin itsestään.

Jokaisella vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneella on täysi oikeus ja vapaus muodostaa suhteensa liikkeeseen. Muilla ei ole asiaan mitään sanomista.

Vain tällä tavalla voidaan luoda tervettä uskonnollisuutta.

REBEKKA NAATUS

Tiedottaja

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.