Oppe nyt wanha ia noori

0

Tuona päivänä pidin nuorteniltaa. Mukava kuhina päättyi kuin seinään todetessani, nyt pitää lopettaa kun dösä lähtee kohta. Vieläkin muistan nuorten ihmettelevät katseet. Tarkensin, siis onnikka, linkku, dösä menee kohta ja mun pitää ehtiä siihen. Käytin sanaa joka oli minulle tuttu. Tuosta hetkestä on miltei 20 vuotta.

Viime viikolla mietittiin miten sanaa pääsiäinen käytetään. Elämme pääsiäistä, pääsiäisestä vai pääsiäisen jälkeistä aikaa. Paastonajan, hiljaisen viikon ja pitkäperjantain jälkeen vietämme pääsiäistä. Milloin se päättyy onkin eri kysymys. Runoilija toteaa rohkaisevasti ”pääsiäisessä elää ilo”.

Luen paljon. Lukiessani kiinnitän yleensä huomiota teokseen kieleen, miten rikasta, kekseliästä, kaunista kieltä kirjailija käyttää. Tämänhetkisiä suosikkejani ovat Maritta Lintusen Stella – romaani ja Pauliina Rauhalan Synninkantajat – romaani. Tomi Kontio leikittelee sanoilla Keväällä isä sai siivet – nuortenromaanissa, esimerkiksi ”arka kevät puikkelehti karkuun, kun kesä saapui torvet soiden” tai ”ilta oli pitkä kuin strutsin kaula”. Runoilijaidentiteetti yhdistyy kirjailijaidentiteettiin.

Olen huomannut raamattupiirissä miten vuoden 1933/38 ja 1992 käännökset ilmaisevat Sanan rikkautta ja lumovoimaa eri tavoin. Erämaa on autiomaa, pyhäkkö on temppeli, tavoitelkaa on pyrkikää jne … Sana tulee eläväksi kun sitä kuuntelee toisen lukemana.

Tänään on liputuspäivä. Tänään muistamme Mikael Agricolaa. Tänään vietämme myös suomen kielen päivä. Tämä päivä on myös Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivä. Mikael Agricolan Uuden testamentin käännös julkaistiin 1548. Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen Abckiria (1543). Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin käytössä vielä tänäkin päivänä. Kielessä on identiteetti.

 

Juha Vähäkangas, pastori, Karjasillan seurakunta, Oulu

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.