Ollaanko ihmisiä (ihmisille)?

0

Olen entinen laitosnuori ja nykyisin työskentelen kokemusasiantuntijana järjestössä – yllättäen lastensuojelun äärellä. Tiedän, että jokaisen tarina ei ole samankaltainen. Tiedän, että moni nuorena sijoitettu ei voi aikuisena hyvin. Sijoituksesta puhutaan yhtenä riskinä ilmiölle jota me syrjäyttämisen sijaan kutsumme syrjäytymiseksi.

Mietin usein lisääntyisikö ihmisten osallisuus siitä, että me nähtäis ihminen leimojen alta ja nähtäisiin edes väläyksiä hyvästä tulevaisuudesta riskien täyttämän tulevan sijaan? Että kaiken pahan sijaan tunnustettaisiin hyvä(äkin)? Että yritettäisiin nähdä ja kuulla, rohkaista ihmistä uskaltamaan näyttää muutakin kuin esimerkiksi  se odotettu ongelmallinen käyttäytyminen?

Mietin usein myös, että oma tarinanikin voisi olla hyvin erilainen. Vaikka olen tehnyt töitä itseni kanssa, olisi itsekästä väittää kuinka se on vaan omaa ansiota ollut. Monilla ihmisillä on ollut merkitystä matkani varrella ja erityisesti heillä, jotka ovat nähneet jo tulevaisuuteenkin ja aavistelleet, mitä voi olla luvassa.

”Niina, jos joku täältä lastenkodista kirjan kirjoittaa, niin se olet sinä. Me halutaan tulla tuon Mikon (omaohjaajani) kanssa hakemaan sinulta siihen omistuskirjoitukset Akateemisesta, älä vie meiltä sitä.”       – Lastenkodin varajohtaja, 2007

Oltiin kiireesti kutsutussa kokoontumisessa, paikalla viranomaisia ja läheisiäni. Elämääni oli hiipinyt lääkkeiden väärinkäyttö muun oireilun lisäksi ja pohdittiin mitä tapahtuu. Onko sijoituspaikka oikea vai olisiko jokin niin kutsuttu tiukempi paikka nyt oikeampi. En halunnut muualle, sillä monen muun asian lisäksi se olisi vaikuttanut todennäköisesti koulunkäyntiini – en olisi voinut jatkaa lukiossa opiskelua ainakaan samassa lukiossa ja lukio oli yks tärkeimpiä asioita tuolloin. Minulla oli unelmia tulevasta, amnatista, elämästä omillaan – tuossa hetkessä tajusin hyvin kirkkaasti, että viime aikojen tekemiset eivät ole niitä kohti vieneet.

Nyt minun yksi unelmani olisi, että jokainen ihminen saisi mahdollisuuden, että joku näkee hänet oikeasti, ei vain pintaa tai tuomittavaa käyttäytymistä. Olisitko Sinä mukana toteuttamassa tätä unelmaa?

Niina Jääskeläinen

Tuomiokirkkoseurakunnan luottamushenkilö

P.s Sinä olet mahtava tyyppi!

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.