Mahtuuko kirkkoon omantunnonvapaus?

0

Mahtuuko kirkkoon omantunnonvapaus?

Vanha kiinalainen sanalasku opettaa, että jos ihminen ei pysty antamaan anteeksi toiselle tämän erilaisuutta, hän on vielä kaukana viisauden tieltä. Jos omasta mielestään on oikeassa jossakin asiassa, on kieltämättä vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä toisen täysin erilaista tapaa ajatella ja toimia. Jokainen ihminen toimii kuitenkin pääsääntöisesti omasta mielestään järkevästi. Kukin niiden tietojen ja arvojen mukaisesti, jotka hän on elämänsä aikana omaksunut omalla kohdallaan.

Luin taannoin erään kirkossa töissä olevan ihmisen kirjoittaman kolumnin. Hän mainitsi kirjoituksessaan, että kyllähän Rooman valtakunnassakin sai aikoinaan kukin uskoa niin kuin halusi. Niin kauan kuin sinulle kelpasi mikä tahansa asia ja hyväksyit kaiken mukisematta, olit ihan ok. Vasta sitten kun kieltäydyit tekemästä jotakin vedoten omaantuntoosi, vainot käynnistyivät. Kristityt ovat kautta aikojen olleet tunnettuja siitä, etteivät he ole aina suostuneet ihan kaikkeen omantuntonsa ja oman jumalasuhteensa vuoksi. Kukin voi miettiä tapahtuuko tätä vainoa nykyaikana. Minusta tapahtuu.

Itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset uskovat kaikki samaan Jumalaan ja samaan pelastusoppiin ”armosta te olette pelastetut, ette tekojen kautta”. Tästä huolimatta meidän jokaisen kristityn omatunto toimii vähän eri tavalla. Kristityn omatunto saa rakennusaineita paitsi maailmasta, perhe- ja kaveripiiristä, myös Raamatusta (eli mitä mieltä Jumala on kyseisestä asiasta) ja siitä, miten kyseinen ihminen ymmärtää Raamatun opettavan asioista. Se mikä on toiselle väärin, tuntuukin olevan toiselle oikein. Useimmista asioista kristityt kautta aikain ovat olleet samaa mieltä, mutta aina on ollut ja aina tulee olemaan myös ne omat kiistakapulat. Niistä ei päästä eroon tässä ajassa, niiden kanssa on vain pakko pystyä elämään. Kaikki elämässä eteen tulevat ratkaisut eivät kristityillekään ole aina helppoja. Joskus vaihtoehdoista on valittava se ”vähiten huono” vaihtoehto sillä hetkellä. Siksi kristityissä piireissä on puhuttu ja puhutaan edelleen ns. omantunnonvapaudesta. Tällöin kukin saa toimia siten kuin katsoo parhaaksi ja oikeaksi omalla kohdallaan. Kyllä se sitten viimeistään päivien lopulla selvinnee, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä.

Joissakin asioissa kompromissin muodostaminen on järkevää mutta ihan joka asiassa sekään ei ole mielekästä. Silloin täytyy miettiä mitä on valmis uhraamaan omalla kohdallaan; taipuuko toisten vaatimusten alle vai lähteekö muualle toteuttamaan omaa visiotaan. Joskus kompromissi vesittää vain jokaisen osapuolen ajaman asian, eikä asiasta hyödy lopulta yksikään osapuoli. Ja kaiken lisäksi huono omatunto on huono tyyny – voi mennä yöunet.

Diakoni Heli Mattila

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.