Lestadiolaisuuden synkkä luku ei kauniilla sanoilla muuksi muutu

0

Mummuni heitettiin ulos lestadiolaisuudesta, kun hän ei uskaltanut mennä hoitokokoukseen, isoisälleni ei annettu synninpäästöä: "väärin pyydetty", vanhempani saivat noottia lukuvalinnoista ja kuorolaulusta, tuttavani joutui puhutteluun, kun käytti sunnuntaina lenkkareita (epäiltiin, että urheilusta oli tullut liian tärkeä harrastus).

Näitä esimerkkejä on loputtomasti jo minun yksittäisen ihmisen lähipiiristä. Ja silti SRK puhuu sujuvasti hoitokokousten ikävistä puolista jokseenkin marginaalisina ilmiöinä (mm. Päivämies 12.10.2011, Rauhan Tervehdys 20.10.2011, Kotimaa24.fi).

Minulla on oikeastaan yhdentekevää, saako Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) puserrettua itsestään anteeksipyyntöä vaiko ei, mutta tällainen sanoilla kikkailu ja tosiasioiden hukuttaminen on vastenmielistä.

Hoitokokoukset olivat sairas ja synkkä jakso lestadiolaisuuden historiassa. Sen myöntäminen ei nyt vain näytä onnistuvan. SRK pahoittelee yksittäisten ihmisten tekosia, eikä ota vastuuta kokonaisuudesta, vääränlaisesta toimintakulttuurista, joka jatkui elinvoimaisena vielä hyvinkin 80-luvun puolelle. Ja nyt en puhu pelkästään SRK:n toiminnasta.

Se että joissakin hoitokokouksissa on ollut myös asianmukaista ja vilpitöntä sielunhoitoa, ei tarkoita, että hoitokokoukset olisivat ilmiönä olleet hyvä asia.

Pelkään SRK:n kiertävän hoitokokousasiaa kuin kissa kuumaa puuroa siksi, että jos se myöntäisi hoitokokousten olevan väärin, se joutuisi kohtaamaan myös nykyisen sielunhoitokulttuurin epäkohtia. Painostaminen, hengellinen väkivalta ja samanmukaisuuden vaatimukset elävät ja voivat hyvin. Ero hoitokokousaikaan on siinä, että niissä on paikalla vähemmän ihmisiä kuin aiemmin ja syytökset eivät kohdistu yhtä konkreettisiin asioihin kuin aiemmin.

Samaan asiaan kiinnittää huomiota myös Antti Pentikäinen ansiokkaassa Kotimaa-lehden kolumnissaan (20.10.2011).

Nykyisin painostuksen kohteeksi joutuvat ne, jotka ovat eri mieltä naispappeudesta, siitä ketkä ovat uskovaisia, raskauden ehkäisystä ja sananvapaudesta. Linjanmukaisten mielipiteiden allekirjoittaminen on edellytys sille, että voi olla tiukan lestadiolaisen normiston mukaan uskovainen. Muita pitää "puhutella rakkaudella", mikä tarkoittaa täsmälleen samaa kuin hoitokokousvuosien puhuttelu: ellet näitä allekirjoita, et ole uskovainen, vaan matkalla helvettiin.

Anteeksi ei ole pakko antaa ja pyytää, mutta suoraselkäisyyttä ja selkokielisyyttä on syytä harjoitella.

REBEKKA NAATUS

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.