Kutkuttaako aikuisilla mahanpohjasta?

0

Poikani hiukset ovat venähtäneet pitkiksi. Tarkoitukseni oli varata parturiaika jo ajat sitten, ehkä maaliskuussa. Se vain unohtui kevään kiireissä. Tuli kiireitä, ei ollut sopivia iltoja, kevätjuhlabuumi yllätti tai syreeniaita piti saada maahan työpäivän jälkeen. Parturointi vain unohtui.

Nyt pellavapää polkee pyörällään pihaan ja hiukset hulmuavat pitkinä auringossa. Ajattelen, ettei se parturin unohtaminen nyt niin haitannutkaan. Hauskahan tuota on katsoa, kun tukka hulmuaa, sormet ovat mullassa, polvessa on jalkapallokentältä tullut arpi ja poskessa jäätelön jämät.

Eletään jo kouluvuoden viimeistä viikkoa. Lapset ovat kuin kaistapäitä tai vasta laitumelle päässeitä varsoja. Pomppivat malttamattomina, eivät pysy aloillaan, eikä mistään oikein meinaa tulla mitään. Levottomuus ja kupliva odotus on vallannut talomme.

Pyörällä pihaan kaartava lapsi huutaa jo kaukaa pihatieltä: ”Äiti, mun vatsaa kutkuttaa TAAS!”

Vieläkö sinä tunnet kutkutuksen? Lapsena kutkutus alkoi jo äitienpäivän tienoilla, kun omin räppäkäpälöin viilipurkkiin istutetun orvokin tai samettikukan sai viedä kotiin. Se kasvoi, kun sai poimia ensimmäisiä itsepäisiä voikukkia maasta. Kesän ensimmäisestä ruohonleikkuusta jäi ilmaan tuoksu, joka oli omiaan lisäämään kutkutusta. Ja se se vasta kutkuttikin, kun sai tyhjentää pulpetin ja viedä kotiin vuoden aikana tehdyt taideteokset ja aarteet!

”Äiti, kutkuttaako sua koskaan mahanpohjasta? Eihän aikuisena kutkutus lopu?”

Pysähdy tänään hetkeksi. Tunnustele oloasi. Mahanpohjassa kutkuttaa kyllä aikuisenakin, kun annat kutkutukselle luvan tulla.

Taru Pulkkinen

Partiojohtaja, teologian opiskelija ja seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.