Kun sana saa siivet

0

Olen kiitollinen, iloinen ja huojentunut. Eilen Kastellin kirkossa pidettiin runoilta. Sen teemana oli Maria, Jeesuksen äiti. Punaisena lankana oli hänen elämänsä syntymästä kuolemaan sekä vaikutus tänä päivänä. Tunnelma oli intensiivinen. Palaute osoitti runoiltojen olevan tarpeen ja niitä toivotaan lisää. Minna Canth kirjoitti: ”runous tuottaa iloa, ilo runoutta. Ja ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille”. Runot myös hoitavat, lohduttavat.

Minulle on lukeminen ollut aina tärkein harrastus. Runot ovat tuoneet huojennusta, iloa ja valoa vaikeisiin tapahtumiin. Raamattupiirissä on tuttukin kohta avautunut ihan uudella tavalla keskusteluiden ja rukouksen kautta. Yhä uudelleen ja uudelleen otan kirjahyllystä jonkun rakkaaksi tulleen runokirjan, avaan sen ja luen jopa ääneen runon pari. Sitten suljen kirjan, laitan sen takaisin kirjahyllyyn ja päivän aikana palaan mielessäni lukemaani. Samoin on Raamatun läheisten kohtien kanssa.

Koululaisena viihdyin kirjastossa enemmän kuin koulutehtävien ääressä. Luin paljon silloinkin. Kerran minulta kysyttiin: ” onkos äitis täällä töissä?”. Ymmärsin viettäväni liikaa aikaa kirjastossa. Lukeminen antaa siivet. Pystyn irroittautumaan mielikuvituksen siivin joka puolelle minne haluan. Siitä syntyy lukukokemus, kertaluonteinen tai pitkäkestoinen. Lukeminen on minulle suurta iloa. Maria Jotuni totesi: ”Ilo on tärkeä. Se nuorentaa. Ja toisillekin tekee hyvää nähdä iloisia ihmisiä”.

 

Juha Vähäkangas, pastori, Karjasillan seurakunta

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.