Kevät paljastaa lumen alta

0

Olimme ulkoiluttamassa koiraa mieheni kanssa kun totesin ääneen, että tämä huhtikuu on kyllä rumin kuukausi koko vuodessa. Varsinkin kaupungissa lumen ja jään alta paljastuu joka kevät kasapäin hiekkaa, kiviä, tomua, ihmisten sinne jättämiä eläinten ulostuksia ja roskia. Kauniin valkoisen hangen alta paljastuu joskus mitä likaisin maa.

Kaupungissa asuvan ihmisen on hyvä säilyttää edes jonkinlainen yhteys luontoon. Se hoitaa ja opettaa meitä monella tapaa. Niin moni asia tapahtuu luonnossa täsmälleen samoin kuin ihmisten elämässä yleensä. Luontoa seuraamalla ymmärtää monta asiaa elämästä, mutta myös Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Uusi elämä ei pääse keväällä kunnolla kasvamaan, ellei roskaa ja kuonaa ensin putsata sen päältä pois. Toki metsissä luonto löytää keinonsa murtautua valtavien lehtikuormien alta (vaikka siellä ei haravoi kukaan). Metsissä ja muissa luonnonvaraisissa paikoissa roskat ovat kuitenkin suurilta osin luonnon omia roskia ja ajan kanssa ne maatuvat ja ravitsevat maaperää. Me ihmiset teemme monesti turhaa työtä, kun ensin kovalla työllä haravoimme joka ikisen lehden nurmikoilta ja sitten ostamme maanparannus tuotteita kaupoista, vaikka lehdet olisivat maatuessaan hoitaneet tuon saman tehtävän.

Sen sijaan tien varret, joissa on kasapäin hiekkaa, pieniä kiviä ja ihmisten sinne jättämiä roskia, estävät tehokkaasti uuden nurmikon ja kukkien kasvun. Ne tukehtuvat, koska eivät saa ilmaa eivätkä aurinkoa. Sieltä ylimääräinen roska tulee siivota pois.

Joskus ihmissuhteiden ja elämän päällä on kasapäin kuonaa – joko toisten aiheuttamaa tai omasta käytöksestä aiheutuvaa. Niin kauan kuin tuo kuona on olemassa, mitään uutta ja puhdasta ei oikein tahdo syntyä tilalle.

Raamatussa puhutaan ”Jumalan mielenmukaisesta murheesta” (2. Kor. 7: 10), joka tuottaa tuntijalleen parannuksen ja pelastuksen. Muistan menneiltä vuosilta, kun eräs vanhempi mies (entinen alkoholisti) kertoi, kuinka hänen uskova äitinsä oli rukoillut tämän alkoholisoituneen poikansa puolesta, että: ”Jumala, anna tuon pojan vielä kerran tippua pohjalle, että hän ymmärtäisi ottaa omasta elämästään vastuun ja parantua!” Jumala oli kuullut tuon rukouksen. Se oli rakastavan äidin viimeinen rukous poikansa puolesta, jonka eteen kaikki ympärillä olevat olivat jo tehneet kaikkensa – kaikki muut paitsi tuo poika itse. Poika oli vasta kuoleman kielissä ollessaan tajunnut, mitä oli tekemässä omalle ja lähimmäistensä elämälle ja tehnyt todellisen parannuksen elämässään. Ja siinä tämä uskova herrasmies selitti tätä kaikkea edessäni. Mies huomasi kuonan, joka esti todellisen elämän murtautumista esiin. Hän poisti sen ja uusi elämä alkoi Jumalan armosta ja voimasta.

On tilanteita, joissa ainoa oikea tapa on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä. Mutta on tilanteita ja on ihmisiä joiden on vain annettava ensin itse ymmärtää tilanteensa, eikä vain ns. ”ylläpitää”  kyseisen henkilön ongelmaa korjaamalla toistuvasti hänen elämänsä jättämiä rumia jälkiä. Niin kauan kuin tuo ulkopuolinen siivouspalvelu heidän kohdallaan toimii automaattisesti, heillä ei ole mitään tarvetta kohdata totuutta itsessään ja elämässään. Omat siivet eivät yleensä kehity kovin hyvin niillä linnuilla, joita emot kantavat jatkuvasti paikasta toiseen.

Diakoni Heli Mattila

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.