Se ainoa varma kesän merkki

0
Alma, 8 v.

Olen bongannut sen yhden, ainoan ja varman kesän merkin. Tarkkaa päivämäärää en voi päiväkirjaan merkitä, sen verran salamyhkäisesti se jälleen kerran ilmaantui. Sen huomaamiseen ei kuitenkaan tarvitse kiikareita, paljaalla silmällä sen pystyi havainnoimaan. Ensimmäinen merkki löytyi sohvalta, mutta en vielä kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Löydettyäni niitä myös nojatuolista, lattialta, matoilta ja yläkerran portailta, uskoin, että kesä se on tullut. Lopulta niitä oli keittiön tuoleilla, tiskipöydällä, vaatteissa, suussa, silmissä, leijailemassa ilmassa – ja paistinpannulla munakkaan päällä. Kun ne kerää yhteen, niistä muodostuu pikkuhiljaa sheltin kokoinen ilmentymä.

En tätä kesän merkkiä osaa kovasti arvostaa, mutta kun se on väistämätön, otan sen vastaan kuin nainen. Tämän kesän merkin emäalus löytyy helposti. Se ei vipellä salakavalasti turkeissa tai ihmisten jaloissa kuin punkit. Ei, sen kyllä huomaa, kun se on päässyt loistoonsa. Ja kyllä, se kesän merkki on koirien karvanlähtö – tuo tapahtuma, jonka tietää olevan tulossa, mutta jota ei mielellään vastaan ottaisi.

Tässä on ensimmäisen kesän merkin emäalus: Alma.
Täältä se alkaa, karvanlähtö. Pohjavilla alkaa tursuamaan peitinkarvan päälle ja siitä pikkuhiljaa löytää paremman paikan sohvalta, matolta jne.

Ja eihän Alma todellakaan ole ainoa, jolta karva lähtee. Ellu tietenkin peesaa äitiään. Ei juuri tee mieli sitäkään silittää kuin korkeintaan sormen päällä otsalta. Jos muualta silittää, on kädessä äkkiä sähköinen karvakinnas, josta ei tahdo päästä eroon sitten niin millään. Ja kun Lunakin vielä liittyy, kesä on tullut lopullisesti. Jippiii…

Nytpä sitten tiedän, mitä seuraavien viikkojen aikana iltaisin hommailen: pesen koiria, harjaan koiria, imuroin, pesen koiria, harjaan koiria, imuroin…

Koirat ulkoruokinnassa

Nyt kun ollut niin mahtavia ilmoja, ovat koiratkin saaneet olla ulkoruokinnassa. Nappuloitten löytymisen jälkeen ovat sujuvasti siirtyneet heinän syöntiin, joten ovat saaneet sitä vihreää, jota myös terveelliseksi kutsutaan. Kun ensimmäiset vihreät ruohot alkavat kasvamaan, ovat nämä karvakuonot kuin lehmät pellolla. Ovat sitä joka kesä tehneet. Eivät siis siksi syö, että oksentaisivat. Kunhan vaan tykkäävät leikkiä lehmää…

Ippu, Ellun tyttö, kävi kylässä eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi nuo toiset puikkonokat vaan maata haistelivat.

Koirasosiaalista elämää

Kun ilmat lämpiävät ja lumet pihalta sulavat, on meidän piha ihanteellinen koirien laukata ja juosta. Vieraita ja hoitolaisia onkin ollut viime aikoina ihastuttavan paljon. Pentujakin on käynyt kylässä. Tässä muutama kuva noista vieraista – ja osa ihan omiakin.

Tiki, Impin ja Ukkiksen poika, tässä 13 viikkoa.
Lilja, Impin ja Ukkiksen tyttö, tässä melkein 14 vkoa. Hän on omistuksessani, mutta asuu tyttäreni ja hänen poikaystävänsä luona.
Ada, Alman ja Remun tyttö, ikä 2 vuotta. Hänkin on omistuksessani, mutta asuu tyttäreni ja hänen poikaystävänsä luona.
Ippu, Ellun tyttö, 2 vuotta.
Ipulla ja Sylvillä menee lujaa!
Justus ei kestänyt, kun Sylvi vei sen lelun.
Näillä kahdella, Sylvilla ja Ipulla, menee todella lujaa, siis todella lujaa!
Ihan pakko on tämä vielä laittaa: Justus, Susadan Just On Time. On tämä poika kyllä niiiiiin ihana! On siis minulla sijoituksessa.

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.